Tuli ihan hirveä rimakauhu hääkenkien kanssa. Tykkään ihan kauheasti koroista, ja halusin ehdottomasti, että hääkengissäkin on korkoa, ihan kunnolla. Ei siis riitä, että olen selvästi keskivertonaista pidempi, vaan aina pitää löytyä myös korkoa. Mitä enemmän, sitä parempi! Ajattelin sitten illaks ostaa myös jotkut matalat, jos ja kun jalat päivän mittaan väsyvät. Nyt en taas reiluun kuukauteen ole korkoillut ollenkaan (!) ja keksin äsken aloittaa hääkenkien sisäänajamisen.
Tässä herkässä mielentilassa, wasn't such a good idea.
Ihan sairaan ihanat (korkoa 14cm)
…Kuukauden mittaisen "tennarikauden" jälkeen aivan kamalaa. Kauhukuvat tulvivat mieleeni, miten könyän alttarilla… Olen siis mielestäni verrattain ihan hyvä koroillakävelijä, mutta nyt epätoivo valtasi minut. Sillä mekolla (sillä jeesussuurella helmalla!) ja näillä koroilla… Ei ei ei ja apua. Ja sinne alttarille on niin pitkä matka! Voisiko joku kantaa minut?!
Ehkä kokeilen noita ihanuuksia seuraavan kerran reilun viikon päästä? Sitten kun olo on muuten mahdollisimman seesteinen. Jos tässä viikon käyttäisi taas korollisia kävelykenkiä niin ei olisi näin paha shokki.
Mutta ne sormukset! Ne pääsevät vihdoin hellään huomaani huomenna tai ylihuomenna, riippuen vähän meidän aikatauluista <3 Koruliikkeestä soitettiin, timanttien aitous/laatutodistukset ovat valmiina, eli hakemaan vain! Ostettiin siis myös poikaystävälle uusi sormus vihkimisen kunniaksi, sillä tuo kihlasormus on titaaninen "työsormus", ja vihkimisen kunniaksi hän halusi oikein leveän valkokultasormuksen, jonka reunoja ei ole pyöristetty. Ja vihkisormuksistahan saatiin tosiaan niin loistava tarjous, että poikaystävän 500e sormus tuli "kaupan päälle". Veikkaan kyllä, että vihkimisen jälkeen poikaystävän kihlasormus jää vähemmälle käytölle. Tuskin malttaa töissä käyttää "työsormusta"...
Kohta luvassa siis luokattoman huonolaatuisia sormuskuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti