Hääkimppu ja muut kukat

Olen tässä pari päivää miettinyt, pitäisikö sitoa hääkimppu itse.

Pöytäkukat haetaan kuitenkin paikallisesta puutarhasta (tai marketeista, riippuu tarjonnasta), ja ajattelin, että samalla voisin sitoa itse kimpun. Toisaalta myös puutarhassa tehdään sidontaa, joten ehkä voisin teettää kimpun siellä…
Pöytäkukiksi haluan jotain yksinkertaista, sinistä, valkoista tai sinivalkoista. Maljakot ovat sen verran pienet, että hyvin yksinkertainen riittää.

Minulla ei nimittäin ole mitään hajua kukista tai niiden selviytymisestä esim. yön yli. Pitääkö niitä säilyttää viileä-/jääkaapissa, mitkä lajikkeet kestävät, kuinka usein imupinta pitää leikata jne jne.

Kimppuun haluaisin sinistä hortensiaa (jos sinistä ei ole saatavilla, valkoinen käy) ja sinisen hortensian kanssa esim valkoisia liljoja tai valkoisia ruusuja. Muutaman ison liljan voisi asetella kivasti hortensian päälle. Jos taas on saatavilla vain valkoista hortensiaa, voisin lisätä siihen ruiskaunokkia tai sinisiä ruusuja (sinisistä ruusuista tosin varoitettiin, sillä ne kuullema värjäävät mekon helposti.)
Mitään vihreää en kimppuun halua. En myöskään halua mitään koristeita (kädensijan koristenauhaa/-liinaa [mieluiten valkoista] lukuunottamatta.)

Sitomisestakaan en tiedä mitään. Pitäisikö kukille tehdä jonkinlainen märästä talouspaperista tehty tuppo jonka päälle muovipussi/kelmu, jonka päälle esim jotain koristenauhaa?
Hmm.. Pitää varmaan sitoa harjoituskimppu jos tällaiseen järjestelyyn päädyn! Ja myös testata miten se selviää yön yli!

Viehettä sulhaselle ei tule, sillä hän pukeutuu virkapukuun.

Pöytäasetelmien maljakot ovat nyt siis kasassa etiketit irrotettuina, kyseistä virkaa toimittavat hauskan muotoiset Happy Joe -lasipullot. Pitää varmaan vielä muutama tyhjentää, ihan varmuuden vuoksi ;)

maljakko

Ja vielä sormuksista kuvaa ;)

Sain vielä inspiraation kuvata sormuksia (niistä ei ole koskaan liikaa kuvia?!)

Huomenlahja sulhaselle

Sain sovittua kirkkoharjoitukset aika viimetinkaan, ne ovat nimittäin vain muutama päivä ennen vihkimistä. Pysyy sitten hyvässä muistissa mitä tulee tapahtumaan…

Huomenlahja sulhaselle. 
Päätin jo aikoja sitten hankkia miehelle huomenlahjan. Tiedän, että hän ei sitä odota, mutta tapaa ilostua kaikesta muistamisesta.
Olin lukenut jo aikoja sitten tästä nimenomaisesti ideasta, mutta päätös ja itse toteutus tapahtui hyvin lyhyellä varoitus- ja harkinta-ajalla.
Nimittäin teetetty kuvakirja, mistäpä muustakaan, kuin itse morsiamesta. Eikä missä tahansa vetimissä, vaan alusvaatteisiin pukeutuneena.
Kuvaajan valitseminen oli työläin osuus, sillä vieraaseen ammattikuvaajaan ei ollut varaa, ja kaikki ammattikuvaajakaverini sattuvat olemaan miehiä (ja tästä olisi tullut myöhemmin sulhasen puolelta sanottavaa.)
Joten! Päätettiin hyvän ystävättäreni kanssa järjestää pieni hauskanpitotuokio. Osa kuvista otettiin luonnossa, osa sisätiloissa.
Rekvisiitaksi valikoitui kahdet korkokengät, valkoiset stringit, valkoiset rintsikat sekä valkoinen korsetti (josta roikkuu sukkanauhat), sukat valkoisella reunuksella, ratsastuspiiska, poikaystävän paita ja jääkiekkojoukkueen pelipaita.

Kuvaaminen oli ihan mielettömän hauskaa, ja saatiin paljon onnistuneita otoksia. Ulkoa löydettiin hauska hakkuualue ja junarata, sisällä hyödynnettiin erilaisia kodin elementtejä. Aluksi vähän jännitti, kun ei tässä ihan kaikista timmeimmässä kunnossa kuitenkaan ole, mutta huolet hävisivät kun päästiin työn touhuun.

Olen tosi tyytyväinen lahjaan. Kuvateksteksi valitsin henkilökohtaisia juttuja, mm. pätkiä lauluista, runoja, otteita muutamasta minua koskettaneesta kirjasta jne. Mitään kuva- tai tekstimateriaalia en täällä julkaise, sillä tämä on ainutlaatuinen ja mitä henkilökohtaisin lahja. Vain yhden ihmisen silmille.

Juuri tällä hetkellä mikään hääaiheinen ei stressaa, enemmänkin olen odottavan jännittynyt! Arkarreltavaa olisi vielä paljon, mutta en ole sitäkään nyt stressannut. Omalla painollaan!

Liikkumaan olen päässyt tosi hyvin. viime viikolla 4 salitreeniä + aeroobiset (pyöräilyä ja juoksua), tällä viikolla tähän asti 4 salitreeniä ja 3 juoksulenkkiä. Hyvä tulee...

Hääaskartelu

Sain ihan mielettömän askarteluinspiraation! Kävin ostamassa vähän kartonkeja ja tein musan toivomiskortit (dj:n toive), pari photoboothjuttua  ja pöytäohjelman prototyypin.

Kolmionmuotoisen pöytäohjelman pohjaksi valittiin helmiäinen harmaa. Päälle liimataan valkoiselle kopiointipaperille tulostettu menu, ohjelma ja pöytänumero (kaunolla kirjoitettuna, fonttia en ole vielä valinnut.) Numeron alle haluan jonkun sinisen jutun (esim prototyypissä olevan sydämen, tosin toisen sävyisen [ja kirkkaamman] ja hiukan esteettisemmin toteutetun) ja tuon "jutun" alle tekstiä (laulun sanat, meidän nimet, jotain.) Kuitenkin niin, että sinistä juttua lukuunottamassa kaikki pöytäohjelman teksti ja numero ovat valmiina tulostetut (käsialani ei ole parasta laatua…)

Pöytäkartan haluaisin tehdä mustalle pohjalle valkoisella, mutta siihen en ostanut vielä tarpeita.

Musan toivomiskorteissa käytin luovuutta ja ihanaakin ihanampaa käsialaani. Kortit (ja kippo täytetyille korteille) laitetaan siis dj:n pöydän lähistöön. Löysin kivaa nuottikartonkia, joten käytin sitä.

Photoboothjuttuja tein useammanlaisia, muutamat huulet ja viikset sekä silmälasit. Ison osan jouduin diskata, sillä esim liian isot huulet eivät toimineet koekäytössä. Haluaisin lisäksi taulun-/ikkunankehyksen photoboothiin ja poikaystävä haluaa varsinaista rekvisiittaa, siis hattuja ja höyhenpuuhkia. Lisäksi tehdään puhekuplia, joihin vieraat voivat kirjoittaa terveisiä.

Tehdään photoboothista "aikalaatikko", mikä tarkoittaa sitä, että kaikki photoboothissa kuvattu ja tuotettu materiaali laitetaan sinetöityyn laatikkoon. Joku perheenjäsen tai kaveri ottaa laatikon itselleen vuodeksi, ja ensimmäisenä hääpäivänä saamme avata laatikon.

Käytettävä budjetti alkaa vihdoin ja viimein olemaan tiedossa, tai lähinnä mistä ja kenen rahoista budjetti lopuksi muodostuu (rahaa on koko ajan ollut riittävästi, mutta nyt "rahoittavat osapuolet" ovat ilmoittaneet summansa ja voimme olla itse maksettavasta osuudesta suht huolettomia=ei tarvitse elää ihan kituutusbudjetilla [olimme alunperin varautuneet maksamaan kaiken itse]), joten uskon nukkuvani tulevina öinä entistä paremmin!

Näitä tiedossa lisää kunhan päästään kaverin kanssa askartelemaan!

dj:n toive toteutettu

Ei kenties kaikista esteettisin tekele, mutta vähän osviittaa tulevasta!

Vielä pitää siis askarrella hääbingot, pöytäohjelmat, lisää photoboothjuttuja ja pöytäkartta. Unohtuukohan nyt jotain oleellista...

Lauantain kootut

Ma, ti, ke ja to kävin salilla, eilen pidin välipäivän, ja jos hyvä sää jatkuu vielä tänään, taidan nauttia ulkoilmasta sisäilman sijaan. Aeroobisen liikunnan osuus on lisääntynyt arkiliikunnan muodossa, sillä olen autoilun sijaan pyöräillyt mahdollisuuksien mukaan kaikki matkat. Vaikka rakastan yksityisautoilua (hyihyi), hyvällä säällä hyppään mieluummin pyörän selkään, kuin ratin taakse. On niin ihanan lämmin ja huomaamatta iho ottaa vähän väriä...

Jos hääpäivänä on näin lämpimät säät, puen suosiolla tavalliset valkoiset olkaimettomat rintsikat tuon korsetin sijaan… Korsetin voi säästää illan viihdekäyttöön.

Häästressi lisääntyy, mutta en saa mitään aikaiseksi! Arg! Pakko ryhdistäytyä.

Tykkään älyttömästi kynsilakoista (ja rakennekynsistä), mutta ammattivalinnan takia kynsilakka, rakennekynsistä puhumattakaan, ei ole arkikäytössä suotavaa/sallittua. Haluan häihin sinistä kynsilakkaa! Jotain kivaa, raikasta sävyä. Veikkaan, että siskoni kosmetiikkakätköistä saattaa sellaista löytyä, eli parhaimmassa tapauksessa ei tarvitse sitäkään muutamaa euroa investoida (olen naurettavan nuuka.)

Poikaystävän yllätyspolttarit lähestyvät. Olen ollut pienessä roolissa järjestelyjen suhteen (lähinnä työvuorojen tarkistaminen, toivomukset jne) ja ihan mainiot kemut on mitä ilmeisemmin tulossa!

En tiedä missä menkat viipyvät… En mielestäni ole laskenut väärin, että nyt loppuviikosta olisi pitänyt alkaa, mutta voihan olla, että flunssa ja/tai stressi sekoittaa systeemiä. Aika jännä, kun ovat kuitenkin aimmin alkaneet päiväntarkasti. Raskaanakaan en voi oman käsitykseni mukaan olla, sillä ehkäisystä on huolehdittu asianmukaisesti. No, jospa ne sieltä alkaisivat...

Shortsikausi

Noniin, flunssa vihdoinkin (lähes kokonaan) selätetty!
Maanantaina ja tiistaina pääsinkin jo salille, tänäänkin olen menossa, tavallinen arki siis jatkuu. Laitettiin eilen pyörä kesäkuntoon (ajetaan samalla pöyrällä, ja jos yhdessä lähdetään, niin toinen [tai molemmat] laittaa rullaluistimet) ja olenkin tänään pyöräillyt menojen perässä ≈15km. Aivan mielettömät säät!
Eilen meinasi (hää)stressi nostaa päätään, mutta onnistuin selättämään sen.

Kyllä jotenkin hävettää keikkua ihmisten ilmoilla shortseissa, kun säärissä ei ole yhtään väriä ja olo on talven jälkeen lievästi sanottuna alaston. Shortsikeleistä innostuneena laitankin pari "muutos"kuvaa, vaikka varsinaista muutosta ei juuri näekkään. Kehonkoostumus on kuitenkin jonkin verran muuttunut parempaan suuntaan, kunto on kasvanut ihan huimasti ja olo on tietysti energisempi. Seli seli. Ruokavaliota pitäisi ehdottomasti viilata (tai minun taoauksessani sahata), että kunnon tuloksia näkyisi vartalossa. Veikkaan, että ainakin 10kg pitäisi pudottaa, että lihakset alkaisivat erottumaan kunnolla.
Molemmissa kuvissa päällä on samat shortsit.

Marraskuu 2013 -> Toukokuu 2014

Marraskuu 2013 -> Toukokuu 2014

Mitäpä noista kuvista sanomaan. Vähän näyttäisi siltä, että lantio on kaventunut, mutta vyötärö toisaalta ei. Reidet ovat hiukan timmiytyneet. Selän tiedän kehittyneen verrattaen aika paljon, mutta se ei tässä pääse oikeuksiinsa. Peppu on vähän pyöristynyt, mutta tosiaan mitään dramaattisia muutoksia ei ole tapahtunut. Shortsit tuntuvat hiukan löysemmiltä kuin marraskuussa.

Hitaasti mutta varmasti! Nyt täytyy pysyä mekon takia suurin piirtein näissä mitoissa, mutta myöhemmin kesällä voisi alkaa miettimään enemmän jatkoa/diettaamista.

Mutta kaikki ajallaan...

Hääalusvaatteet, hääkuvaus ja kukat

Tämä tauti ei taitu! Pää vieläkin ihan tukossa. Huomenna aion silti käydä kevyesti salilla. Kaksi viikkoa mennyt sairastaessa, ja nyt on jo kuitenkin vähän parempi olo. Alkavalla viikolla pitäisi alkaa neljännet luomumenkat ja olo on kyllä siihen malliin turvonnut, että en yhtään epäile.

Viikonloppuna olikin enemmän hääjuttuja, sillä käytiin juttelemassa kukista, valokuvauksesta, suunniteltiin porukalla ohjelmaa ja lisäksi ostin (sukkia vaille) kaikki hääalusvaatteet!

Yläosaksi minulla on vaihtoehtona normaalit olkaimettomat valkoiset rintsikat tai tämä ihanuus, jonka löysin alennuksesta (reilu 20e) Kappahlista. Kyseessä siis tuon 50 shades of gray -malliston korsetti. Pikkarit H/M:ltä (3e) ja (uusi) sukkanauha Viiaennasta, alennuksessa sekin, 19e. Tässä uudessa (ensimmäistä sukkanauhaa huomattavasti hienommassa) sukkanauhassa on siniseksi värjätty Swarovski -kristalli.

Viikonlopun epäonnistunein juttu oli kukkakauppakäynti. Haussa on siis hyvin yksinkertainen (esim 1 kukan ja harsokukan) asetelma 10 maljakkoon (maljakot ovat Happy Joe -lasipulloja, eli asetelmat ovat varsin pienet [puolestaan pöydät niin täynnä, että niihin mahtuu vain pienet asetelmat.]) 

Kimpuksi mietittiin sinistä hortensiaa ja muutamaan valkoista kukkaa (=hyvin/liiankin yksinkertaista.)

Ainakin tässä kukkakaupassa oli ilmeisesti "katteet kohdillaan", sillä näiden kustannusarvioksi tuli yli 200e (vaikka pyydettiin nimenomaan MAHDOLLISIMMAN EDULLISIA lajikkeita/ideoita.) Esimerkiksi hääkimppu, joka oli naurettavan yksinkertainen, olisi tullut maksamaan yli 80e. En itse tiedä kukista, mutta tuntui todella tyyriiltä (kun kaupan valmiit, upeat kimput olivat ≈30e.)

Lisäksi myyjä nyrpisti nenäänsä ja pyöräytti silmiään, kun sanoimme, että kyseessä on sotilashäät… Mietin kyllä välillä millaista porukkaa myyjiksi valikoituu (onneksi on paljon myös niitä hyviä ja ihania myyjiä keneltä ostaa sitten vaikka vähän kalliimmalla!) Me ollaan otettu se linja, että äänestetään jaloillamme, jos palvelu on huonoa tai epäasiallista. Saatetaan olla nuoria, mutta ei yhtään vähäpätöisempiä.

Juteltiin jälkeenpäin poikaystävän kanssa, ja tultiin siihen tulokseen, että koska päästään jo illalla laittamaan juhlatilaa, käydään edellisenä päivänä puutarhamyymälässä/marketeissa (ihan sama missä mistä saa valkoisia, oikeasti edullisia kukkia), ja tehdään ne muutaman kukan asetelmat ihan itse (sisareni oli vakuuttunut, että ne kestävät yön yli, sisko ja poikaystävä käyvät kyllä vielä ennen vihkimistä tarkistamassa!) Hääkimppuun voidaan sitten vähän satsata, mutta siitäkään en halua älyttömästi maksaa. Sisareni osaa sitoa kimpun, joten pahimmassa tapauksessa voidaan koota se vaikka itse. 

Huvitti, kun samaan aikaan kukkakaupassa oli toinenkin pariskunta, jotka tiesivät tasan tarkkaan mitä halusivat (sävyvivahdetta myöten) ja me taas ihan hoomoilasina.

Epäonnistuneen kukkakauppareissun pelasti tapaaminen hääkuvaajan kanssa. Hääkuvaaja on poikaystävän tuttu (perhesuhteiden kautta), kokenut valokuvauksen ammattilainen, joka päätti tehdä tämän keikan meille häälahjaksi kuultuaan kevättalvella, että meidän budjettiin ei mahdu ollenkaan valokuvajaa. 

Kuvaaja kuvaa siis aamulla minua, kirkossa meitä, kirkon ja juhlan välissä meitä (sää- ja fiilisvaraus) sekä juhlissa meitä sekä juhlaa. Varsinaiset muotokuvat otetaan myöhemmin jos tuossa kirkon ja juhlan välissä ei jaksa/ehdi.

Kuvaajalla oli tosi ihania ideoita ja hän otti meidän ideat ihanasti vastaan. Katsottiin hänen portfoliotaan, ja aivan ihania, ajatuksella otettuja kuvia.

Meillä kävi ihan mieletön tuuri, sillä meidän, yhden työssäkäyvän ja yhden opiskelijan, hääbudjetti ei ikipäivänä olisi riittänyt kuviin.

Plussan puolella siis ollaan!

Sairastelu jatkuu...

Tämä tauti on nyt kyllä harvinaisen tiukassa! Joku päivä sitten tuntui jo vähän paremmalta, mutta heti seuraavana yönä otti takapakkia. Olo ei tosiaankaan ole hehkeä…

Pää ihan tukossa, ääni ei riitä puhumiseen, aivan hirveä yskä ja nyt lisäksi toinen korva kipeänä. Liikkumaan en ole päässyt ollenkaan ja yöt menee paria tuntia lukuunottamatta valvoessa.

Hirveä turvotus ja yksinkertaisesti ruma olo. Koko elimistö ihan jumissa. Tää sairastaminen on ihan sitä itseään...

Olen nyt sairastellessa viettänyt aikaa leffojen ja sarjojen parissa, hääjuttuja omassa päässä suunnitellessa ja kavereiden kanssa kahvitellessa sekä syödessä. Ja se mitä on syöty, on ollut juuri sitä mitä on tehnyt mieli (pastaa&pestoa, kanakotzonea, possupihviä, munakasta jne. Yksi suklaapatukka ja vähän sipsiä.) Epämääräiset syömiset eivät ole ainakaan helpottaneet oloa.

Tänään ajatus kesästä ja vähäisistä vaatteista sai oloni tukalaksi. Kokeilin viimekesän shortseja ja tuskailin kaikkia läskejä ja "läskejä". Että näinkö sitä pitäisi taas kesä kulkea. Vaikka oikeasti rakastan kesää ja shortseja, tämä on nyt vaan joku väliaikainen flunssaminäolenmaailmanruminjaläskein -olotila. 

Normaalisti en stressaa kesää, sillä minulla on sisäänrakennettuna tapana pudottaa muutama kilo kesän kynnyksellä. En tiedä mistä tämä johtuu, tuleeko juotua enemmän vettä vai liikuttua, vai syökö kuumuus ruokahalua. 

En malta odottaa, että pääsee biitsille loikoilemaan! Ja uimaan. Ja pelaamaan rantalentistä ja pyöräilemään kuumassa kesäsäässä. Ja valvomaan yöttömiä öitä! 

Kesä!

Morsiuspuku sneak peek

Flunssa on vielä kovasti päällä, joten olen valvonut yöt yskiessä ja päivisin puolestani torkkunut yskimisen lomassa. Urheilua (tai mitään muutakaan) ei ole siis tullut harrastettua! Pientä lämpöä on, mutta ei varsinaista kuumetta. Mutta mikäli vanhat ennusmerkit pitävät paikkaansa, tästäkin selvitään.

Kävin tänään morsiuspuvun "viimeisessä sovituksessa". Ompelijakaveri on tehnyt älyttömän hyvää työtä. Hänen käsissään puvun etuosan koristuskin vielä muuttui, siitä kuvaa joskus myöhemmin.

Nyt pitäisi kuukauden päivät pysyä mahdollisimman samoissa mitoissa (ei saisi ainakaan kamalasti laihtua, sillä puvun nyörityksen alaosaan on jätetty sen verran vähän säätövaraa pienemmäksi.) No, laihtumista tuskin tässä ajassa niin suurissa määrin tapahtuu! (Pakko tähän väliin sanoa, että sellainen selän nappikiinnnitys/-koriste on mielestäni kaikista kaunein, mutta kun oma paino ja turvotus vaihtelee kuukauden, jopa viikon sisällä sen verran, että koin nyörityksen turvallisempana vaihtoehtona. Säästyy "turhalta stressiltä". Minulla on yksi vetoketjullinen iltapuku, ja on käytännössä joka juhlissa hieman väljä tai tiukka, ei koskaan sopiva.)

Erinomaisen tyytyväinen olen erityisesti helman muutoksiin. Jos pelkkää yläosaa olisi kavennettu, helmasta olisi jäänyt pussimainen (a-linjaisuus olisi kadonnut.) Helmaan tehtiinkin siis lisää laskoksia, ja lopputulos ylitti omat odotukseni moninkertaisesti. Annoin kaverille "vapaat kädet" muutosten suhteen, sillä luotin ja luotan hänen ammattitaitoonsa.

Tässä kaverin nappaama sneak peek:

Mun selusta. Nyöritys vähän vinossa.

Olen miettinyt trash the dress -kuvia. Alunperin koko juttu ei kiinnostanut minua ollenkaan, mutta ajan myötä kokeilunhaluinen puoli minusta innostui. Olenkin nyt alustavasti sopinut, että valokuvaajakaverini ottaa minusta heinäkuussa TTDkuvat joko poikaystävän ammatin mukaisesti sotilasaiheisesti tai oman rakkaan elämäntapani, hevosten keskellä.

Onko tämä nyt oikea TTDasenne, sitä en tiedä, sillä oman morsiuspukuni ei tarvitsisi mennä rikki tai edes pahemmin likaantua, mutta kuvat morsiuspuvussa jossain raffissa ympäristössä olisivat vaan niin hienoja!

Juteltiin jo vähän paikkavaihtoehdoista. Alunperin olin varma, että sotilasaiheiset kuvat olisivat se juttu, mutta nyt myös heppamiljöö vaikuttaisi hauskalta. Kaveria tosin tuskin haittaa, jos otetaan kuvia vaikka molemmissa ympäristöissä!

Laitettiin avioliiton esteiden tutkinta aluille viime viikolla. Saa nähdä millainen kirje postiluukusta tipahtaa...

Tällaista siis tänään. Pää ihan flunssajumissa, toivottavasti tuotin edes auttavasti ymmärrettävää tekstiä!

Hirveä flunssa ja hääalusvaatteet

Ihan sairas flunssa iski. Ma ja ti kävin salilla, ke ja pe hommailin kevyttä aeroobista, kun voimat eivät enää salille riittäneet (iso virhe, olisiko kannattanut vaan ottaa rauhallisesti...) ja nyt pe illasta eteenpäin olo on ollu hirveä tai aivan hirveä. Ääni kokonaan poissa, kurkku kipeänä, pää ihan tukossa ja kaikista kamalin, hirveä yskä! Olo on todellakin aivan kamala (tosin tällä kertaa niin kamala, ettei tee edes mieli lähteä esimerkiksi salille). Ei oikeastaan jaksaisi edes kirjoittaa mitään, tekisi mieli vain maata sohvalla ja katsoa kauhuleffoja ja juoda samalla jotain lämmintä. Suorastaan masentava olo.

Sovittiin kaverin kanssa, että aloitetaan hääaskartelut nyt alkavalla viikolla. Lauantaiaamuna iski ihan kamala stressi niistäkin, vaikka niissä ei kyllä yhtä tai kahta iltaa kauempaa mene! No, kait tämä(kin) kuuluu asiaan. Rahajuttuja puolestaan en ole nyt stressannut, poikaystävä on luvannut hoitaa sen puolen, ja hänen sanaansa on luottaminen.
Mekko alkaa olemaan valmis, ompelijakaveri on tehnyt tosi hienoa työtä sen kanssa ("häälahjaksi").

Kävin eilen sovittamassa hääalusvaatteita, joiden löytyminen tuntuu tällä hetkellä mission impossiblelta… Sinivalkoisen sukkanauhan ostin Sokokselta, ja kotona tajusin että se on aivan liian iso. ARG!
Mutta siis rintsikat… Hyvin istuvien rintsikoiden löytäminen on yksi vaatehankintojeni hankalimmista jutuista. Minulla ei ole vartaloon nähden mitenkään erityisen suuret rinnat, mutta koska olen kuitenkin pitkä ja raamikas nainen, on rintsikkakokoni 80-75E-70F. Pieniä on turha yrittää ahtaa, tulee heti tuplatissit. Vapaa-ajalla tykkäänkin käyttää urheilutoppeja ihan vaan mukavuutensa takia!
Victoria Silvstedtiltä tuli viime kesänä/syksynä Very Victoria -rintsikkamallisto, mikä on sopinut minulle tosi hyvin (ja on kaiken lisäksi maltillisen hintainen!) En ole paikalliselta Sokokselta löytänyt VV rintsikoita valkoisena, mutta ehkäpä internetin ihmemaailmasta sellaisiakin löytyisi, en ole vielä katsastanut tarjontaa.
Meinasin jo eilen tuskissani ostaa HMltä liian pienet valkoiset olkaimettomat liivit, kunnes hintalappua tarkistaessani tulin järkiini. 30e rintsikoista jotka ovat jo alkuunsa toivottoman liian pienet, tuntuu älyttömältä. Mieluiten ostaisin hääalusvaatteet, joita voisin käyttää jatkossakin vaaleiden vaatteiden alla.

Eiköhän kaikki helpota kun saa tämän taudin hoidettua pois...

Pikapäivitys

Nyt täytyisi todellakin käydä ostamassa askartelutarpeita pöytäohjelmia varten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. No, menkööt omalla painollaan. Tällä hetkellä ei juurikaan stressaa, häävieraita on ilmoittautunut juuri se määrä, mitä mielessäni toivoinkin ja asiat ovat kohtuuhyvin mallillaan, mekkokin alkaa olemaan valmis. Ne kukat vielä uupuvat.
Sovittiin ystävättären kanssa, että käydään ensi viikolla ostamassa tarvittavat kartongit ja muut materiaalit, ja ruvetaan hommiin. Olenkin jo keksinyt yhen kivan sekä yksinkertaisen (ja ilmeisesti suht käytetyn) pöytänumerointitavan.

Salivälipäiviä tuli viime viikolla yksi. Tänään en mennyt salille aamulla vallinneen flunssaisen olon takia, mutta kävin kuitenkin illalla puuhastelemassa aeroobista (mikä varmaankin kostautuu huomenna entistä flunssaisemmalla ololla).

Opiskelijajuhlaa

Voi mikä viikko. Opiskelijaelämä on rankkaa, etenkin vappuna!

Vaikka oikeasti otin vapun ihan rauhallisesti vastaan, aivan kuten viimekin vuonna. Kolme siideriä taisin keskiviikkona juoda, parhaassa seurassa. Kaupungilla haalarit päällä ja lakit päässä! Torstaina olin tylsä, ja vietin illan kotona ihan nätisti. Vappupalloa en tänä vuonna saanut...
Vähäisestä alkoholinkäytöstä huolimatta keskiviikkoilta venyi torstaiaamuun, ja nukuin vain pari tuntia viimein kotiin päästyäni. Sitten fiksusti salille, eikä tietenkään huonosti nukutun yön (ja heikon syömisen) jälkeen treeni kulkenut mitenkään.

Salilla olen kulkenut tällä viikolla joka päivä sekä yksin että ohjaajan (AMK liikunnanohjaajakaverini) kanssa. Hyviä treenejä ja paljon oppia. Kehuja muuttuneesta ulkonäöstä on tullut nyt enemmän, mikä tuntuu tietysti tosi kivalta ja samalla tsemppaa treenaamaan lisää.
Keksin (ainakin toistaiseksi) toimivan ratkaisun turvotukseen, nimittäin Vi-Siblinin. Vaikka saan kuituja ihan kivasti jo pelkästään ruokavaliosta, on tämä kasvirohdosvalmiste selvästi auttanut vaivoihin. Yksi huomionarvoinen asia tässä kuitenkin on, sillä ainakin käyttämälläni annoksella tämä valmiste täyttää vatsaa. Näläntunnetta ei siis huomaa, ja monena päivänä olen havahtunut vasta nälästä johtuvaan päänsärkyyn.

Viikonlopun suunnittelmat ovat vielä auki, tarkoitus olisi käydä (liian pitkästä aikaa) poikaystävän kanssa yhdessä liikkumassa. Ja eiköhän tässä vielä kerkeä jotain kehitellä...