Vihkiminen, avioliiton siunaus & hääjuhla

Itse vihkiminen oli nopea toimitus. Samaa ei voi sanoa ortodoksisesta avioliiton siunaamisesta… Siinä kesti tovi jos toinenkin. Kaksi kertaa päästiin pussailemaan, molemmissa menoissa. Tuijoteltiin toisiamme ja naureskeltiin. Oli tosi rento ja hyvä fiilis.
Luterilaiselta papilta saatiin toimituksen päätteeksi raamattu, ortodoksiselta ikoni.

Kävelimme sotilalasrivistön läpi alttarilta morsiushuoneeseen, jossa odottelimme pienen hetken, kun sotilaat järjestäytyivät tuomiokirkon eteen miekkakujaan. Poikaystävä oli halunnut ehdottomasti järjestää yllätyskuljetuksen, ja miekkakujassa näinkin suomenhevosorin vetämät kärryt (1700luvulta.) Heppatytölle heppa! Hypättiin aplodien ja hurraahuutojen saattelemana kyytiin ja lähdettiin hääkuvaajan kanssa kuvausajelulle puistoon.
Oli älyttömän hienoa, kun tuntemattomat ihmiset huutelivat onnentoivotuksia meille!

Juhlapaikalle päästyämme annoin hepalle vielä viimeiset halit (mekon likaantumismahdollisuudesta huolimatta), ja alkumaljoille pihalle.

Isäni piti tosi ihanan, humoristisen ja herkän maljapuheen (minusta, sulhasesta, isän suhteesta meihin, suhteemme kulusta jne), minkä jälkeen siirryttiin kättelyihin ja hakeuduttiin sisälle omille paikoille. Vieraat tuntuivat löytävän istumapaikkansa ongelmitta, vaikka yksittäisiä paikkamerkintöjä ei ollutkaan.

Ruoka oli tosi hyvää, samoin viinit. Ruokailu sujui ilman suurempia ihmeitä. Ennen kahvia käytiin vielä kuvailemassa perheen ja kavereiden kanssa (kaikenlaiseen kuvailuun meni huomattavasti enemmän aikaa, kuin oletin!)
Hääkakun leikkaamista edelsi miekan poltto (upseeriperinne), minkä jälkeen leikkasimme kakun poltetulla meikalla, miehen käsi morsiamen käden päällä.
Hääkahvien aikana kaasot ja bestmanit pitivät puheensa ja muusikkoserkkuni esittivät lauluesityksen. Kahvittelun ollessa päätöksessään tapahtui morsiamenryöstö (jaiks), minkä ajaksi minut vietiin autoon juomaan viiniä.

Morsiamenryöstön jälkeen heitettiin kimppu ja sukkanauha (juhlapaikan edessä on iso portaikko, mitä hyödynnettiin) ja tämän jälkeen tanssittiin serkkujeni esittämä häävalssi (perinteisesti Akselin ja Elinan häävalssi, minkä omat vanhempammekin ovat tanssineet.) Tästä jatkui vielä noin viisi valssia.
Myös sotilaat olivat järjestäneet tähän väliin yllätysmusiikkiesityksen, mikä oli aivan älyttömän mieleenpainuva. Tuon esityksen (mikä sai juhlan naisväen kyyneliin) jälkeen aloitettiin bilemusan soittaminen. Jossain vaiheessa iltapala tuotiin tarjolle, mutta ruokatarjoilu oli sen verran riittoisa, että osa jätti syömättä.

Photobooth ja siihen liitetty vieraskirja oli koko juhlan ajan kovassa käytössä. Ruokailun aikana en halunnut soittaa mitään musiikkia, joten jälkeenpäin ajateltuna bändi olisi ollut näihin juhliin hiukan "tarpeeton" menoerä. Bilemusan soittamiselle jäi nimittäin loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Tanssimusan alkaessa ilta oli jo sen verran pitkällä, että lattia oli välittömästi täynnä! Kaikenikäiset juhlavieraat olivat yhdessä joraamassa.

Valomerkin aikaan (00:30) ihmiset alkoivat valumaan kaupunkiin jatkoille. Me päätimme poikaystävän (miehen) kanssa painua hotellille nukkumaan.

Hotellihuone oli tosi hieno, ylimmän kerroksen parempi huone isolla parvekkeella. Alunperin mietittiin saunallista sviittiä, mutta se olisi mennyt hukkaan. Oltiin nimittäin aivan hirveän väsyneitä!

Ikimuistoinen päivä.

Hääpäivän aamu

Hääpäivä alkoi leppoisissa tunnelmissa aamukahdeksan aikaan. 

Olimme ystävättäreni kanssa viettäneet yön hotellissa (poikaystävä ei missään nimessä halunnut nähdä pukua ennen kuin vasta alttarilla, ja muutenkin haluttiin olla "perinteikkäitä".) Oltiin varattu edeltäväksi illaksi siideriä, mutta päädyttiin Pepsi Maxii, Subin patonkiin ja mansikoihin. Illan aikana kokeiltiin morsiuspukua kaasojen kanssa viimeisen kerran ennen H-hetkeä, valittiin hääpäivän korut ja tehtiin kauneudenhoitotoimenpiteitä ja vietettiin rentoa aikaa yhdessä.

Hääpäivän aamu alkoi kauniina ja lämpimänä. 

Kukkaliikkeen piti aueta klo 9, joten lähdettiin jo hyvissä ajoin hakemaan kukkia. Paikan päälle päästyämme kyltistä oltin ruksittu "9" yli, ja sen tilalla laitettu "10". Odoteltiin vielä aikamme, turhaan. Sovittiin sitten, että minä lähden 10 alkavaan meikkiin ja ystävätär hakee kukat myöhemmin. 

Meikki alkoi ajallaan, ja kerkesin sopivasti kampaajalle 11:15. …mikä olikin sitten lähemmäs tunnin myöhässä. Olin varannut tosi paljon aikaa siirtymisiin, joten tuo tunnin myöhästyminen ei mitenkään kaatanut aikatauluja, tympi vain hiukan.

Kampaajalta kiiruhdin takaisin hotellille, laastarit jalkoihin, hääalusvaatteet päälle, morsiuspuvun pukeminen, korut, kengät, kaikki tarvittava mukaan ja autolle. Kaveri heitti minut kirkolle jossa tapasin valokuvaajan ja molemmat papit (sekä ainakin 50 saksalaista turistia!)

Ennen seremonian alkua vielä kaikenlaista pientä säätämistä. Kiristeltiin morsiuspukua ja vaihdettiin kuulumisia. Pieneen kahden hengen morsiushuoneeseen oli samaan aikaan ahdettuna minä + iso mekkoni ja neljä kaasoa sekä muutama ystävä! 

Lopulta kaikki lähtivät paikoilleen ja jäimme isäni kanssa odottamaan häämarssin alkamista ovien taakse. 

Ja voin sanoa, että oli tosi siistiä kävellä alttarille sotilasrivistön läpi! 

Morsiuspuku & kimppu

Morsiuspuku hoiti tehtävänsä kiitettävästi. Parin sadan euron puvulta ei voi mitään älyttömyyksiä odottaa (ruokailun aikana luut alkoivat taipumaan ikävästi ja pukua piti kohennella kaasojen kanssa vessassa), mutta hintansa nähden mekko toimi riittävän hyvin.
Hääaamun huumassa päätin laittaa vihkimisen ajaksi omien hääkenkien sijaan sisareni matalat hääkengät, jotka olin varuiksi pakannut mukaan, sillä mekossa oli helmaa aivan älyttömästi ja jokaisissa kengisstä kompuroin enemmän tai vähemmän. Loistava valinta, sillä kirkkoseremonia kesti ortodoksisen siunauksen takia tosi kauan, ja jalat väsyivät matalissakin kengissä. Juhlissa vaihdoin jalkaan omat hääkenkäni, mutta välillä vaihdoin mataliin.

Valokuvaajan kuvia emme ole vielä saaneet, mutta tässä muutaman vieraan kännykkäotoksia (kuvat ovat suuremmista kokonaisuuksista rajattuja, mikä huonontaa laatuja entisestään):

Käsitystä laahuksesta

Peilikuva puvun kiristysvaiheesta

Päivä prinsessana, onneksi ei ollut yhtään kuumempi!

Hyvin yksinkertainen sinivalkoinen kimppu, kuva vääristää värejä violetimmiksi 

Kimppu oli sidottu sinisellä nauhalla ja pysyi tosi hyvänä koko päivän. Kimpunheitossa neideille tuli mitä ilmeisimmin hyvänlaatuinen erimielisyys siitä, kuka kimpun alunperin nappasi, ja lopulta kimppu oli miljoonassa osassa josta jokainen käsipari keräsi omat rippeensä.

Väreistä tulikin mieleen, että häiden värimaailma onnistui tosi hyvin vaikka olen värien kanssa naurettavan huono. Onneksi isosiskoni oli apuna!

Muistelin tässä hääpäivän aamua. Moni asia meni pieleen: hääkampaaja oli liki tunnin myöhässä, ystävä (joka toimi hääaamun kuskinani) kolaroi autonsa, kukkakauppa aukesikin tunnin ilmoitettua myöhemmin. Ja toisaalta kaikki oli niin onnellista: saksalaiset turistit ottivat minusta kuvia, kun nousin kaverin autosta kirkon edessä, ja tulivat onnittelemaan ja päivittelemään. Suomalaiset huutelivat onnentoivotuksia pyörien selästä ja auton kyydistä. Aivan mahtavaa! 

Rehellisesti voin sanoa, että koko maailma tuntui olevan onnellinen meidän puolesta!

Jälkitunnelmia

Häiden jälkeiset viikot ovat menenet ihan älyttömällä vauhdilla! Voisin pikkuhiljaa alkaa purkaamaan hääpäivän kulkua tänne blogiinkin…

Lyhykäisyydessään häät onnistuivat ihan älyttömän hyvin. Kirkossa toimitus oli kaunis, ortodoksinen avioliiton siunaus oli loppujenlopuksi suuremmassa roolissa kuin luterilainen vihkiminen. Sää oli ihana (aurinkoinen, n +20astetta), ohjelma (juhlissa oli myös aivan ihanaa sotilaiden järjestämää yllätysohjelmaa) ja ruoka hyvää (erityisesti valitsemamme viinit osoittautuivat nappivalinnoiksi, vaikkakin valittiin "hyvää ja edullista", punkku oli ihan mielettömän hyvä), poikaystävän järjestämä kuljetus erinomainen (heppatytölle heppa…) ja juhlien tunnelma tosi hyvä.

Lahjalistaa meillä ei ollut (muutamasta käytännön syystä, sillä asuinpaikkakunnallamme ei ole esim. Stockaa, ja lahjalistat pitää yleensä tehdä liikkeessä paikan päällä.) Kaasoilta sai tiedustela hää(matka)tiliä tai toivomuksia, mutta oltiin sanottu vain, että rahaa tai jotain tyylikästä kivaa (esim Iittalaa.) Ja pakko sanoa, että lahjat olivat aivan ihania! Juuri niitä juttuja, mistä me (etenkin minä) tykätään. Varmasti vaikuttaa se, että vieraat olivat meille läheisiä ja tiesivät aika tarkkaan millaisia ihmisiä ollaan.

Kaikki meni juuri niinkuin oltiin ajateltu. Tyylikkäät, viihtyisät häät. Loppuillasta mukavasti humaltunut vieraskunta suuntasi jatkoille muutamaan eri yökerhoon makunsa mukaisesti.

Poikaystävän antama "huomen"lahja (todellisuudessa häälahja, sillä [poikaystävän mukaan] ilmeisesti huomenlahja tarkoittaa maata/kiinteistöä) tosi kaunis ja ajatuksella valittu.

Hotellille päästyämme (ylimmän kerroksen huone isolla parvekkeella) tultiin kylläkin yhteistuumin siihen tulokseen, että häät olivat hirveän ihanat, mutta ei omista häistä pääse "nauttimaan" yhtälailla, kuin toisten juhlista. Koko ajan piti edustaa, käydä kuvissa, jututtaa tasapuolisesti vieraita. Varoa, ettei itse juo yhtään liikaa (etenkin kuumana päivänä helposti ongelma), vaikka juhlaväki olikin sopivasti humaltunutta.

Onneksi ei ostettu bändiä, sillä tanssiaikaa jäi loppuunsa sen verran vähän, että 1000-1500e bändi olisi mennyt aika hukkaan (ruokailun aikaan en halunnut musiikkia soitettavan ja muusikkotuttava esitti häävalssin sekä sotilaat lauloivat.)

Laskettiin tuossa vielä lopullista budjettia. Kaikkiaan häihin meni ≈10 000e.  Saatiin tietysti osa jutuista ilmaiseksi tai säästettiin (muun muassa valokuvaus josta olisi tullut 1000-2000e kulut, erittäin edullinen hääpuku jne.) 10 000e oli itselleni ihan kipuraja yhden illan juhlista, ja tuolla hinnalla sai ainakin täälläpäin Suomea tosi kivat ja tyylikkäät häät ravintolassa. Pöytäasetelmat tehtiin tosiaan itse, mutta ravintola oli laittanut "ylläriksi"tosi hienot ulkokukat.

Nyt kuitenkin onnellisesti nuorempi rouva X!

ps. Photo booth oli ihan mielettömän suosittu! Sopivasti rekvisiittoja, järkkäri ja jalusta, vähän viiniä...