Hääaamun huumassa päätin laittaa vihkimisen ajaksi omien hääkenkien sijaan sisareni matalat hääkengät, jotka olin varuiksi pakannut mukaan, sillä mekossa oli helmaa aivan älyttömästi ja jokaisissa kengisstä kompuroin enemmän tai vähemmän. Loistava valinta, sillä kirkkoseremonia kesti ortodoksisen siunauksen takia tosi kauan, ja jalat väsyivät matalissakin kengissä. Juhlissa vaihdoin jalkaan omat hääkenkäni, mutta välillä vaihdoin mataliin.
Valokuvaajan kuvia emme ole vielä saaneet, mutta tässä muutaman vieraan kännykkäotoksia (kuvat ovat suuremmista kokonaisuuksista rajattuja, mikä huonontaa laatuja entisestään):
Käsitystä laahuksesta
Peilikuva puvun kiristysvaiheesta
Päivä prinsessana, onneksi ei ollut yhtään kuumempi!
Hyvin yksinkertainen sinivalkoinen kimppu, kuva vääristää värejä violetimmiksi
Kimppu oli sidottu sinisellä nauhalla ja pysyi tosi hyvänä koko päivän. Kimpunheitossa neideille tuli mitä ilmeisimmin hyvänlaatuinen erimielisyys siitä, kuka kimpun alunperin nappasi, ja lopulta kimppu oli miljoonassa osassa josta jokainen käsipari keräsi omat rippeensä.
Väreistä tulikin mieleen, että häiden värimaailma onnistui tosi hyvin vaikka olen värien kanssa naurettavan huono. Onneksi isosiskoni oli apuna!
Muistelin tässä hääpäivän aamua. Moni asia meni pieleen: hääkampaaja oli liki tunnin myöhässä, ystävä (joka toimi hääaamun kuskinani) kolaroi autonsa, kukkakauppa aukesikin tunnin ilmoitettua myöhemmin. Ja toisaalta kaikki oli niin onnellista: saksalaiset turistit ottivat minusta kuvia, kun nousin kaverin autosta kirkon edessä, ja tulivat onnittelemaan ja päivittelemään. Suomalaiset huutelivat onnentoivotuksia pyörien selästä ja auton kyydistä. Aivan mahtavaa!
Rehellisesti voin sanoa, että koko maailma tuntui olevan onnellinen meidän puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti