Blogihiljaisuutta

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa. Koulujen jatkuttua aika on kulunut pitkälti muualla, kuin koneen ääressä, joten tekstiäkään (koulujuttuja lukuunottamatta) en ole saanut aikaan.

Mitään ihmeitä ei ole sattunut. Nilkka levisi (vanha vamma oireilee) elokuussa, joten juoksemisesta on ollut parin kuukauden tauko ja salillakin on pitänyt ottaa tosi varovaisesti, oikeastaan olen voinut treenata vain ylävartaloa. Viime viikolla kävin aiheen tiimoilta lääkärissä, ja jos ei kohta ala helpottamaan, turvaudutaan kortisoniin. Nyt kuitenkin vielä lepoa, buranaa, voltarenia ja kylmää. Nilkka ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut löystynyt (ainoastaan tulehtunut), eli tämän ajoittain uusiutuvan vaivan ei kuullema pitäisi olla ikuinen.
Päässä alkaa surisemaan, kun ei pääse juoksemaan!

Häiden muisteleminen lämmittää mieltä. Viimeksi toissapäivänä katselin hääkuvia, pistää aina hymyilyttämään!

On tosi ihana lukea tätä blogia taaksepäin ja muistella hääsuunnittelun ihanuutta (ja kamaluutta!) Vielä ei olla saatu aikaiseksi teettää muutamasta hääkuvasta taulua, mutta sellainen ajatus olisi, ja kuviakin on siihen valittu.

Nyt on edessä taas uudenlaisia suunnitelmia, ne etenevät omalla painollaan (jos etenevät.)

Asiat taitavat olla kaikin puolin kohdallaan!

Häiden jälkeiset tunnelmat epätoivosta tyytyväisyyteen

Muistelin tänään häiden jälkeisiä tunnelmia.

Ensimmäiset pari päivää oli niin väsynyt olo, etten kerennyt kuin olemaan tyytyväinen siihen, että kaikki oli hienosti ohi. Vieraat olivat lisäilleet meistä Facebookkiin ja muualle someen enemmän ja krhm… vähemmän edustavia otoksia.
Vaikka tiesin koko ajan, että häät onnistuivat tosi kivasti ja päivä oli kaikenkaikkiaan menestys, iski seuraavien viikkojen aikana ihmeellinen epätoivo. Viihtyivätkö vieraat oikeasti, oliko kokonaisuus rikkonainen, olivatko häät jotenkin ..halvan oloiset (=yksi pahimmista mahdollisista asioista :D)? Oliko tunnelma huono? Olinko oikeasti niin ruma kun tuossa ja tuossa (tilanne)kuvassa?
Yhdessä vaiheessa en edes halunnut katsoa kuvia häistämme.
Olotilaa kohensi kuitenkin se, kun vieraat lähettelivät pitkin häiden jälkeistä viikkoa kiitosviestejä (suurimmalla osalla vieraista olis siis mitä ilmeisimmin ollut todella hauskaa, etenkin jatkot olivat huhujen mukaan eeppiset!)

Tuo epämääräinen epätoivo kuitenkin väistyi hyvin pian, ja nyt alan aina hymyilemään, kun näen materiaalia häistämme (siis myös niitä epäonnistuneita otoksia.)
Muutenkin on ihana muistella hääpäivää. Ollaan muisteltu (ja katsottu videomateriaalia <3) myös yhdessä tuoreen aviomiehen kanssa, ja tultu siihen tulokseen, että kaikki meni juuri niinkuin pitikin. Tunnelma oli hyvä, ruoka oli hyvää, morsian ei näyttänyt plussapallolta. Se helmojen kantelu ja aamun innostunut olotila, vihkiminen ja hääjuhla, säilyvät kaikki muistoissa.
Ihana päivä, meidän päivä.

Vestem

Minäpä sitten menin ja ostin ne kuolaamani Vestemin salitrikoot (siis nämä: linkki), ihan paikan päältä Body Actionin Kuopion liikkeestä (missä oli muuten tosi ihana myyjä!!) Mukaan lähti myös vähän lisäravinteita.

Vaikka olisi kenties ollut järkevämpää ostaa Bia Brazilin salitrikoot, mitkä istuvat hitusen paremmin vyötäröltä, olivat nämä vain niin älyttömän söpöt, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä!
Nämä Vestemit tulevat siis ainakin minun vartalossa todella ylös (pitkät jalat, lyhyt selkä), ja vaikka näihin mahtuisi vielä suurempikin nainen (one size tuote, venyy ihan mielettömästi), painavat nämä vyötäröltä vähän läskejä. Vyötärönauha siis asettuu vartalossani sellaiseen kohtaan (seliseli, läskiä sielä on), että puristuu vähän jenkat. Ei kuitenkaan niin, että sitä paidan alta huomaisi. Ja veikkaan, että pysyvät kivasti päällä myös juostessa, ajattelin heti tänään kokeilla! Materiaali on juurikin sellaista paksua, mistä tykkään. Ja lahkeenpituus! Voiko olla totta, että nämä oikeasti ovat näin ihanan pitkät?!

Six Deucen tuotteet tuntuvat olevan kovassa nosteessa, mutta itse en ole trikoiden materiaalista tykännyt (siis niistä mihin olen törmännyt.) Samoin Better Bodysilla on kivan näköisiä vaatteita, mutta legginssien materiaali on ollut makuuni turhan ohutta.
Tässä tuoretta kuvamateriaalia Vestemin pökistä:

Vestem Fuso Leggings 223

Vestem

Vestem

Uusia urheilutoppeja/paitoja pitäisi alkaa hommata. Samalla listalla ovat uudet urheilurintsikat. Toistaiseksi parhaimmat urheilurintsikkani olen ostanut HM:ltä. Aiemin ostin Stadiumista SOC:in urheilutoppeja, mutta nämä HM:n versiot ovat hiukan tukevammat ja paksummat (+löytyy kivoissa väreissä!) Shock Absorbereita en ole vielä raaskinut ostaa, mutta niitä hiukan himoitsen...

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Hääkimppu

Selailin tänään hääkuvia ja tulin älyttömän hyvälle tuulelle! Tosiaankaan kaikkia kuvia ei olla vielä(kään) saatu, mutta ne mitä olemme, ovat olleet tosi ihania!

Päätinkin siis jakaa vielä (valitettavan huonolaatuisia) kuvia hääkimpustani.

Hääkimpusta tuli juuri sellainen, kuin ajattelinkin. Simppeli ja yksinkertainen.

Tässä värit lähimpänä todellisuutta

Tämä vääristää värejä eniten

Hääyö ja ensimmäinen päivä rouvana +minihäämatka

Hääyön vietimme siis Oulun Scandicissa, ihan keskustassa. Ystävätär oli vienyt tarvittavat vaihtovaatteet ja tavarat huoneeseen ennen vihkimistä.
Huone ei ollut sviitti, vaan "parempi" tavallinen huone. Yllätyin ihan hirveän positiivisesti, että huone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja parveke (mistä avautui näkymä merelle) oli valtava! Huone oli muutenkin erittäin tilava ja hienoin, missä olen majoittunut.
Hotellille päästiin vasta aamukahden aikaan, ja painuttiinkin hyvin pian unille. Alunperin oli ajatuksena lähteä vielä vaatteidenvaihdon jälkeen kaupungille, mutta päätettiin yhdessätuumin jäädä lepäämään. Viimeisenä taidettiin sanoa, että tällä kertaa todellakin käydään hotelliaamiaisella… Ja tietysti nukuttiin autuaasti sen yli.

Seuraavana päivänä syötiin molempien perheiden kesken brunssi appivanhempieni luona. Miehen vanhemmat olivat ottaneet ylijääneet hääkakut mukaan, ja järjestäneet lisäksi muuta suolaista ja makeaa syötävää. Perheet tulivat loistavasti toimeen!

Hääkakkua ja morsian (poikaystävä oli muuten valinnut koristeen ylläriksi!)

Brunssin jälkeen lähdettiin tuoreena avioparina valumaan takaisin omaan kaupunkiimme.

Lähdimme ajelemaan Lappiin levättyämme pari päivää kotona. (Alunperin oli tarkoitus ottaa äkkilähtö aurinkoon, mutta molemmilla oli ollut niin hirveä ikävä koiraa <3 hääviikon ajan, että päätimme toteuttaa varsinaisen häämatkan syksyllä/talvella.)
Pakattiin siis koira farkun tilavaan takakonttiin, urheiluvaatteilla täytetyt rinkat mukaan ja matkaan! Oli tosi mukava ja rentouttava "minihäämatka"!

Täydelliset housut

Vaikka en ole liikunnasta mitään vähään aikaa kirjoittanutkaan, se ei ole hää- ja lomakuvioista huolimatta jäänyt taka-alalle. Olen käynyt salilla 3-6 kertaa viikossa, samoin juoksemassa. Yleensä siis päivään on mahtunut kaksi treeniä, päivällä sali ja illalla lenkki.

Olen pitkää metsästänyt istuvia housuja. Dr. Denimiltä olen ostanut useammat housut, mutta niinkuin aiemin täällä kirjoittelinkin, ne kuluvat käytössäni aivan älyttömän nopeasti puhki mm. haaroista, ja +50e hinta on lyhyeen käyttöikään nähden aika suolainen.
Housujen hankinnassa ongelmallista on se, että olen pitkä (177cm), minulla on oikeasti pitkät jalat (monesti pituus 34 on liian lyhyt), paksut reidet ja iso peppu. Yleensä housuissa käy niin, että kun löytyy reisille ja pepulle sopiva housupari, ovat ne sitten toisaalta todella isot vyötäröstä  ja löysät polvesta alaspäin +yleensä myös liian lyhyet. Olen myös jatkuvasti törmännyt ilmiöön, että housujen vyötärö jää erittäin huomattavasti matalemmaksi taka- kuin etuosasta.

Olin harkinnut Freddyn housujen tilaamista, mutta kokeilematta en uskalla, ja lähimpään Freddyjä myyvään liikkeeseen on satoja kilometrejä. Olin myös miettinyt Bia Brazilin Jean Stylejä (99,90e/Body Action) ja Brasil Sulin Fuso Jeanseja (79,90e/Gazoz) (jotka pienen tutkiskelun jälkeen näyttäisivät olevan samaa materiaalia kun Bia Brazilin Jean Stylet?)
Viimeviikonloppuinen housujenmetsästys päättyi niin isoon ärsytykseen (siis oikeasti! 4h shoppailua ja kaikki housut enemmän tai vähemmän huonosti istuvia), että päätin tiistaina laittaa pienen harkinnan jälkeen tilaukseen Bia Brazilin Jean Stylet mustilla saumoilla (postikulujen jälkeen ≈106e.)

Perjantaina sain kännykkään Itellan saapumisilmoituksen (nopeaa toimintaa!) ja jännittävissä tunnelmissa pääsin availemaan pakettia. (Olin sopinut itseni kanssa, että jos housut eivät sovi, palautan nämä ja tilaan Brasil Sulin farkkuleggarit.) Yllätyksekseni paketista paljastui housujen lisäksi Fitfarmin 200g lecithin lesitiinivalmiste ja kolme erilaista näytepakkausta +piristävä saatekirje!
Heti ensiksi avasin housujen pakkauksen, ja kokeilin materiaalia, joka tuntui juurikin siltä, mitä olin odottanut, paksua ja jämäkkää, mutta uskomattoman joustavaa (One Size housut, koko 34-42! Olin suhtautunut tähän hyvin skeptisesti, mutta turhaan.) Vetäisin housut jalkaan, ja nämä saisi mahtumaan vielä minua isommalle typylle! Kangas ei ole likimainkaan äärimmillään edes pakaroista tai reisistä. Kangas ei myöskään kuulla läpi mistään kohdasta. Housut ovat myös riittävän pitkät jopa minulle, ja oikeasti näyttävät tavallisilta housuilta.
Housuissa on siis tavalliset takataskut, feikkietutaskut ja feikkivetoketjunpaikka +nappi jossa koristetimantti.

Bia Brazil Jean Style

Ikkunaostostelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan tilata Body Actionilta Vestemin sekä Bia Brazilin salilegginssit (erityisesti nämä viehättävät: Linkki) ja varmasti vielä toiset Jean Stylet. Myös Freddyt houkuttelevat yhä, mutta sovittelematta en halua niitä tilata.

Täytyypä vielä mainostaa, että ostin Cubukselta juoksu-/salilegginssit, mitkä ovat samaa mallia kuin Niken leveällä vyötärönauhalla varustetut legginssit (mitä olen käyttänyt salilla puoli vuotta) ja itseasiassa tuntuvat materiaaliltaan samalta, kuin Niken housut (paksua materiaalia, I like! En tykkää enää ollenkaan ohuista urheilulegginsseistä), mutta olivat vain +20e, kun Niken pöksyt puolestaan maksoivat +70e (tarkkoja summia en muista.)
Kestävyydestähän en voi sanoa vielä mitään, mutta käytössä tuntuvat tosi mukavilta ja pysyvät napakasti päällä juoksulenkeillä.

Hääkampaus ja -meikki

Hääkampauksen ja -meikin kävin tosiaan laitattamassa ammattilaisella. Kampauksen ihan sen takia, että oma tukkani on lyhyt polkka/ylikasvanut beckham (edestä siis pidempi kuin takaa), ja halusin saada siitä klassisen tyylikkään kampauksen. Lyhyen tukan kampaus olisi sopinut minulle, mutta kun kampaaja ehdotti ihan kunnon kampausta, olin tietysti heti valmis suunnitelmanmuutokselle. Käytän itsekin kampauslisäkkeitä ja pidennyksiä niin juhlassa kuin arkenakin, mutta en osaa taituroida tavallista nutturaa/ponnaria ihmeellisempää luomusta näin lyhyeen tukkaan.
Meikin olisin voinut tehdä itse, mutta ajattelin jo syksyllä automaattisesti, että annan ammattilaisen hoitaa hommansa!
Kampauksessa käytettiin lisäkettä sekä lisäksi lisäkelettiä, mikä oli "nutturan" seassa koristeena.

Näyttää jopa siltä, että hiuksia olisi!!

Tässä kuvaa tukan pisimmästä mitasta…

Tukan laittaminen maksoi ihan mukavan summan, mutta toisaalta tähän kannatti ehdottomasti satsata, sillä oman tukan tilanne ei tosiaan ole kummoinen...

Olin myös häämeikkiin todella tyytyväinen. Suunniteltiin meikistä minun näköinen. Arkena käytän vaaleaa luomiväriä, eyeliner ylärajausta, ripsiväriä ja tottakai kulmageeliä ja -kynää. Iholla en käytännössä koskaan käytä mitään.
Häämeikistä tuli siis suht hillitty. Maanläheisiä värejä ja irtoripsitupsuja. Meikkipohja oli erinomainen ja pysyi hyvänä koko päivän.

Kampaajalla peilin kautta otettu kuva...

On pitänyt laittaa myös kihlan rodinoinnin ennen-jälkeen kuvat, ja tässä ne siis tulevat!

Ennen

Jälkeen

Viimeistään tässä huomaa, miten väriero on rodinoinnin jälkeen tasoittunut. Vasen kuva otettu luonnon-, oikea keinovalossa.

Vihkiminen, avioliiton siunaus & hääjuhla

Itse vihkiminen oli nopea toimitus. Samaa ei voi sanoa ortodoksisesta avioliiton siunaamisesta… Siinä kesti tovi jos toinenkin. Kaksi kertaa päästiin pussailemaan, molemmissa menoissa. Tuijoteltiin toisiamme ja naureskeltiin. Oli tosi rento ja hyvä fiilis.
Luterilaiselta papilta saatiin toimituksen päätteeksi raamattu, ortodoksiselta ikoni.

Kävelimme sotilalasrivistön läpi alttarilta morsiushuoneeseen, jossa odottelimme pienen hetken, kun sotilaat järjestäytyivät tuomiokirkon eteen miekkakujaan. Poikaystävä oli halunnut ehdottomasti järjestää yllätyskuljetuksen, ja miekkakujassa näinkin suomenhevosorin vetämät kärryt (1700luvulta.) Heppatytölle heppa! Hypättiin aplodien ja hurraahuutojen saattelemana kyytiin ja lähdettiin hääkuvaajan kanssa kuvausajelulle puistoon.
Oli älyttömän hienoa, kun tuntemattomat ihmiset huutelivat onnentoivotuksia meille!

Juhlapaikalle päästyämme annoin hepalle vielä viimeiset halit (mekon likaantumismahdollisuudesta huolimatta), ja alkumaljoille pihalle.

Isäni piti tosi ihanan, humoristisen ja herkän maljapuheen (minusta, sulhasesta, isän suhteesta meihin, suhteemme kulusta jne), minkä jälkeen siirryttiin kättelyihin ja hakeuduttiin sisälle omille paikoille. Vieraat tuntuivat löytävän istumapaikkansa ongelmitta, vaikka yksittäisiä paikkamerkintöjä ei ollutkaan.

Ruoka oli tosi hyvää, samoin viinit. Ruokailu sujui ilman suurempia ihmeitä. Ennen kahvia käytiin vielä kuvailemassa perheen ja kavereiden kanssa (kaikenlaiseen kuvailuun meni huomattavasti enemmän aikaa, kuin oletin!)
Hääkakun leikkaamista edelsi miekan poltto (upseeriperinne), minkä jälkeen leikkasimme kakun poltetulla meikalla, miehen käsi morsiamen käden päällä.
Hääkahvien aikana kaasot ja bestmanit pitivät puheensa ja muusikkoserkkuni esittivät lauluesityksen. Kahvittelun ollessa päätöksessään tapahtui morsiamenryöstö (jaiks), minkä ajaksi minut vietiin autoon juomaan viiniä.

Morsiamenryöstön jälkeen heitettiin kimppu ja sukkanauha (juhlapaikan edessä on iso portaikko, mitä hyödynnettiin) ja tämän jälkeen tanssittiin serkkujeni esittämä häävalssi (perinteisesti Akselin ja Elinan häävalssi, minkä omat vanhempammekin ovat tanssineet.) Tästä jatkui vielä noin viisi valssia.
Myös sotilaat olivat järjestäneet tähän väliin yllätysmusiikkiesityksen, mikä oli aivan älyttömän mieleenpainuva. Tuon esityksen (mikä sai juhlan naisväen kyyneliin) jälkeen aloitettiin bilemusan soittaminen. Jossain vaiheessa iltapala tuotiin tarjolle, mutta ruokatarjoilu oli sen verran riittoisa, että osa jätti syömättä.

Photobooth ja siihen liitetty vieraskirja oli koko juhlan ajan kovassa käytössä. Ruokailun aikana en halunnut soittaa mitään musiikkia, joten jälkeenpäin ajateltuna bändi olisi ollut näihin juhliin hiukan "tarpeeton" menoerä. Bilemusan soittamiselle jäi nimittäin loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Tanssimusan alkaessa ilta oli jo sen verran pitkällä, että lattia oli välittömästi täynnä! Kaikenikäiset juhlavieraat olivat yhdessä joraamassa.

Valomerkin aikaan (00:30) ihmiset alkoivat valumaan kaupunkiin jatkoille. Me päätimme poikaystävän (miehen) kanssa painua hotellille nukkumaan.

Hotellihuone oli tosi hieno, ylimmän kerroksen parempi huone isolla parvekkeella. Alunperin mietittiin saunallista sviittiä, mutta se olisi mennyt hukkaan. Oltiin nimittäin aivan hirveän väsyneitä!

Ikimuistoinen päivä.

Hääpäivän aamu

Hääpäivä alkoi leppoisissa tunnelmissa aamukahdeksan aikaan. 

Olimme ystävättäreni kanssa viettäneet yön hotellissa (poikaystävä ei missään nimessä halunnut nähdä pukua ennen kuin vasta alttarilla, ja muutenkin haluttiin olla "perinteikkäitä".) Oltiin varattu edeltäväksi illaksi siideriä, mutta päädyttiin Pepsi Maxii, Subin patonkiin ja mansikoihin. Illan aikana kokeiltiin morsiuspukua kaasojen kanssa viimeisen kerran ennen H-hetkeä, valittiin hääpäivän korut ja tehtiin kauneudenhoitotoimenpiteitä ja vietettiin rentoa aikaa yhdessä.

Hääpäivän aamu alkoi kauniina ja lämpimänä. 

Kukkaliikkeen piti aueta klo 9, joten lähdettiin jo hyvissä ajoin hakemaan kukkia. Paikan päälle päästyämme kyltistä oltin ruksittu "9" yli, ja sen tilalla laitettu "10". Odoteltiin vielä aikamme, turhaan. Sovittiin sitten, että minä lähden 10 alkavaan meikkiin ja ystävätär hakee kukat myöhemmin. 

Meikki alkoi ajallaan, ja kerkesin sopivasti kampaajalle 11:15. …mikä olikin sitten lähemmäs tunnin myöhässä. Olin varannut tosi paljon aikaa siirtymisiin, joten tuo tunnin myöhästyminen ei mitenkään kaatanut aikatauluja, tympi vain hiukan.

Kampaajalta kiiruhdin takaisin hotellille, laastarit jalkoihin, hääalusvaatteet päälle, morsiuspuvun pukeminen, korut, kengät, kaikki tarvittava mukaan ja autolle. Kaveri heitti minut kirkolle jossa tapasin valokuvaajan ja molemmat papit (sekä ainakin 50 saksalaista turistia!)

Ennen seremonian alkua vielä kaikenlaista pientä säätämistä. Kiristeltiin morsiuspukua ja vaihdettiin kuulumisia. Pieneen kahden hengen morsiushuoneeseen oli samaan aikaan ahdettuna minä + iso mekkoni ja neljä kaasoa sekä muutama ystävä! 

Lopulta kaikki lähtivät paikoilleen ja jäimme isäni kanssa odottamaan häämarssin alkamista ovien taakse. 

Ja voin sanoa, että oli tosi siistiä kävellä alttarille sotilasrivistön läpi! 

Morsiuspuku & kimppu

Morsiuspuku hoiti tehtävänsä kiitettävästi. Parin sadan euron puvulta ei voi mitään älyttömyyksiä odottaa (ruokailun aikana luut alkoivat taipumaan ikävästi ja pukua piti kohennella kaasojen kanssa vessassa), mutta hintansa nähden mekko toimi riittävän hyvin.
Hääaamun huumassa päätin laittaa vihkimisen ajaksi omien hääkenkien sijaan sisareni matalat hääkengät, jotka olin varuiksi pakannut mukaan, sillä mekossa oli helmaa aivan älyttömästi ja jokaisissa kengisstä kompuroin enemmän tai vähemmän. Loistava valinta, sillä kirkkoseremonia kesti ortodoksisen siunauksen takia tosi kauan, ja jalat väsyivät matalissakin kengissä. Juhlissa vaihdoin jalkaan omat hääkenkäni, mutta välillä vaihdoin mataliin.

Valokuvaajan kuvia emme ole vielä saaneet, mutta tässä muutaman vieraan kännykkäotoksia (kuvat ovat suuremmista kokonaisuuksista rajattuja, mikä huonontaa laatuja entisestään):

Käsitystä laahuksesta

Peilikuva puvun kiristysvaiheesta

Päivä prinsessana, onneksi ei ollut yhtään kuumempi!

Hyvin yksinkertainen sinivalkoinen kimppu, kuva vääristää värejä violetimmiksi 

Kimppu oli sidottu sinisellä nauhalla ja pysyi tosi hyvänä koko päivän. Kimpunheitossa neideille tuli mitä ilmeisimmin hyvänlaatuinen erimielisyys siitä, kuka kimpun alunperin nappasi, ja lopulta kimppu oli miljoonassa osassa josta jokainen käsipari keräsi omat rippeensä.

Väreistä tulikin mieleen, että häiden värimaailma onnistui tosi hyvin vaikka olen värien kanssa naurettavan huono. Onneksi isosiskoni oli apuna!

Muistelin tässä hääpäivän aamua. Moni asia meni pieleen: hääkampaaja oli liki tunnin myöhässä, ystävä (joka toimi hääaamun kuskinani) kolaroi autonsa, kukkakauppa aukesikin tunnin ilmoitettua myöhemmin. Ja toisaalta kaikki oli niin onnellista: saksalaiset turistit ottivat minusta kuvia, kun nousin kaverin autosta kirkon edessä, ja tulivat onnittelemaan ja päivittelemään. Suomalaiset huutelivat onnentoivotuksia pyörien selästä ja auton kyydistä. Aivan mahtavaa! 

Rehellisesti voin sanoa, että koko maailma tuntui olevan onnellinen meidän puolesta!

Jälkitunnelmia

Häiden jälkeiset viikot ovat menenet ihan älyttömällä vauhdilla! Voisin pikkuhiljaa alkaa purkaamaan hääpäivän kulkua tänne blogiinkin…

Lyhykäisyydessään häät onnistuivat ihan älyttömän hyvin. Kirkossa toimitus oli kaunis, ortodoksinen avioliiton siunaus oli loppujenlopuksi suuremmassa roolissa kuin luterilainen vihkiminen. Sää oli ihana (aurinkoinen, n +20astetta), ohjelma (juhlissa oli myös aivan ihanaa sotilaiden järjestämää yllätysohjelmaa) ja ruoka hyvää (erityisesti valitsemamme viinit osoittautuivat nappivalinnoiksi, vaikkakin valittiin "hyvää ja edullista", punkku oli ihan mielettömän hyvä), poikaystävän järjestämä kuljetus erinomainen (heppatytölle heppa…) ja juhlien tunnelma tosi hyvä.

Lahjalistaa meillä ei ollut (muutamasta käytännön syystä, sillä asuinpaikkakunnallamme ei ole esim. Stockaa, ja lahjalistat pitää yleensä tehdä liikkeessä paikan päällä.) Kaasoilta sai tiedustela hää(matka)tiliä tai toivomuksia, mutta oltiin sanottu vain, että rahaa tai jotain tyylikästä kivaa (esim Iittalaa.) Ja pakko sanoa, että lahjat olivat aivan ihania! Juuri niitä juttuja, mistä me (etenkin minä) tykätään. Varmasti vaikuttaa se, että vieraat olivat meille läheisiä ja tiesivät aika tarkkaan millaisia ihmisiä ollaan.

Kaikki meni juuri niinkuin oltiin ajateltu. Tyylikkäät, viihtyisät häät. Loppuillasta mukavasti humaltunut vieraskunta suuntasi jatkoille muutamaan eri yökerhoon makunsa mukaisesti.

Poikaystävän antama "huomen"lahja (todellisuudessa häälahja, sillä [poikaystävän mukaan] ilmeisesti huomenlahja tarkoittaa maata/kiinteistöä) tosi kaunis ja ajatuksella valittu.

Hotellille päästyämme (ylimmän kerroksen huone isolla parvekkeella) tultiin kylläkin yhteistuumin siihen tulokseen, että häät olivat hirveän ihanat, mutta ei omista häistä pääse "nauttimaan" yhtälailla, kuin toisten juhlista. Koko ajan piti edustaa, käydä kuvissa, jututtaa tasapuolisesti vieraita. Varoa, ettei itse juo yhtään liikaa (etenkin kuumana päivänä helposti ongelma), vaikka juhlaväki olikin sopivasti humaltunutta.

Onneksi ei ostettu bändiä, sillä tanssiaikaa jäi loppuunsa sen verran vähän, että 1000-1500e bändi olisi mennyt aika hukkaan (ruokailun aikaan en halunnut musiikkia soitettavan ja muusikkotuttava esitti häävalssin sekä sotilaat lauloivat.)

Laskettiin tuossa vielä lopullista budjettia. Kaikkiaan häihin meni ≈10 000e.  Saatiin tietysti osa jutuista ilmaiseksi tai säästettiin (muun muassa valokuvaus josta olisi tullut 1000-2000e kulut, erittäin edullinen hääpuku jne.) 10 000e oli itselleni ihan kipuraja yhden illan juhlista, ja tuolla hinnalla sai ainakin täälläpäin Suomea tosi kivat ja tyylikkäät häät ravintolassa. Pöytäasetelmat tehtiin tosiaan itse, mutta ravintola oli laittanut "ylläriksi"tosi hienot ulkokukat.

Nyt kuitenkin onnellisesti nuorempi rouva X!

ps. Photo booth oli ihan mielettömän suosittu! Sopivasti rekvisiittoja, järkkäri ja jalusta, vähän viiniä...

28.6.2014

Vein kihlasormuksen rodinoitavaksi ja puhdistettavaksi. Kihla on ollut sormessa 1,5 vuotta, ja kyseessä oli sormuksen ensimmäinen rodinointi+puhdistus.
Ennen puhdistusta sormuksen 11 timanttia olivat istutuksistaan tummuneet ja likaiset ja sormuksen valkokulta oli tummunut. Sormusta hakiessani en yksinkertaisesti uskonut korua samaksi, minkä olin edellisenä päivänä liikkeeseen jättänyt! Ihan mieletön ero, sormus suorastaan loistaa.

Kävin myös tsekkaamassa valmiin hääkimppuni. Yksinkertainen pyöreä, sinisestä hortensiasta ja valkoisista kukista (lajiketta en tajunnut kysyä) koottu kimppu mitä reunustaa lehtikoristelu. Kädensija on leveää sinistä nauhaa.

Juhlapaikasta tuli ihan mielettömän kiva, tosi tyylikäs ja yksinkertainen. Tiesin, että tila on käytännöllinen ja kiva, mutta lopputulos oli jopa omia odotuksiani onnistuneempi.
Pöytäasetelmista muodostui sisareni käsissä erittäin tyylikkäät. Jokaisessa asetelmassa on kolme pientä ruusua muistuttavaa valkoista kukkaa (nimeä en mitenkään muista) ja yksi ruiskaunokki. Valmistuneet asetelmat päihittävät alunperin suunnittelemamme yhden neilikan ja harsokukan asetelmat.

Löydettiin vielä viimehetkellä kivoja juttuja photo boothiin. Kuvausnurkan paikan valitseminen juhlapaikalla aiheutti vähän päänvaivaa, mutta lopulta keksittiin mukavan syrjäinen paikka, missä vieraat voivat kaikessa rauhassa ottaa kuvia ja jättää terveisiä vieraskirjaan.

Oikeastaan ainoat asiat, mitkä tällä hetkellä jännittävät, ovat hääkorkkarit (onneksi on myös matalat vaihtokengät) ja morsiuspuvun nyöritys (ompelijakaveri on aikaisemmin nyörittänyt, mutta huomenna hyvä ystävättäreni nyörittää [harjoiteltiin onneksi tänään]).

Syteen tai saveen, nyt mennään!

Aika hupenee!

Jaiks, aika hupenee! Kaikki alkaa olla tosi hyvin mallillaan, jännitys kasvaa…

Hoidettiin tänään kukka-asiat kuntoon, saatiin Aleniuksen puutarhalta Hietasaaresta (?) tosi hyvään hintaan pöytäkukat sekä hääkimppu! Pöytäasetelmiin tulee kaksi valkoista kukkaa (lajiketta en muista) ja yksi ruiskaunokki, ja lisäksi poikaystävä haluaa kuullema käydä hääaamuna keräämässä koiranputkea (katsotaan vain, jääkö ajatukseksi…)

Hääkimppuun annoin vapaat kädet. Pohjalle tulee kuitenkin sininen hortensia, ja sekaan valkoisia kukkia. Toivoin kimpusta pyöreää ja suht yksinkertaista. Olen niin iloinen, että tämä juttu järjestyi näin kivuttomasti!

Koekampauksessa ja -meikissä kävin eilen.

Kampaaja oli ihana. Olin suunnitellut lyhyen tukan kampausta, mutta kampaaja veti heti kaiken maailman kampauslisäkkeet kehiin, ja lopuksi minulla olikin valvata nuttura sivuavalla lettikoristeella päässä! Tosi klassinen ja kaunis kampaus. Nuo lisäkkeet saan lainaksi (kotona olisi kyllä ollut vastaavanlaisia, mutta ei jaksa vain sen takia ajaa eestaas.)

Meikkaaja oli vähintään yhtä ihana, koulutukseltaan sekä kosmetologi että meikkaaja/maskeeraaja. Kuunteli toivomuksiani, nyppi hajakarvat kulmista (ensimmäinen kerta kun kosmetologi nyppi! Tuntui ylelliseltä.) 

Toivoin silmiä avartavaa ja korostavaa meikkiä, kuitenkin aika kevyttä. Lopputulos oli tosi kaunis. Lisäksi laitetaan ripsutupsuja ripsirivistön keskiosaan ja ulkonurkkaan.

Huh, jännittää ihan kauheasti. Eilen meinasi jo itku tulla. Saattaa kyllä olla hormoneillakin osuutta asiaan. Kanttori soitti ja sovittiin marssit. Jaiks!!

Onneksi on rauhallinen sulhanen.

Pöytäkarttasuunnitelma

Jaiks! Tein tänään photobooth askarteluja, huulia ja viiksiä. Kaveri saa tehdä silmälasit, sillä hänellä on enemmän taiteellisia lahjoja…
Löysin sinisen taulunkehyksen, mutta etsinnässä on vielä leveäreunainen kehys. Löytyy jos löytyy. Muutakin rekvisiittaa pitaisi hommata, mutta myös omasta naamiaisasukokoelmastamme (siis ihan oikeasti, hankitaan melkein joka halloween uudet vermeet… Tätä ei moni kaveri purematta niele ;)) varmasti liikenee jotain.
Koemeikki ja -kampaus on varattuna edeltävälle viikolle. Kaikki alkaa tuntua varsin todelliselta…

Suunnittelin vihdoin pöytäkarttaa. Päätettiin yhteistuumin, että yksittäisi istumapaikkoja emme merkitse. Suurinosa vieraista on meidän ystäviä, ja myös keskenään ystäviä (paljon sellaisia, jotka eivät ole esimerkiksi välimatkan takia päässeet näkemään pitkiin aikoihin), joten on mielestäni vain kiva, että ihmiset voivat etsiä itselleen sopivan paikan sopivasta seurasta. Tulee varmaan vähän säätöä, mutta veikkaan, että kaikilla on niin hyvä fiilis, ettei se ketään häiritse. Molempien kaverit ovat myös niin suupaltteja (<3), että juteltavaa varmasti löytyy ilman ulkopuolista sysäystä.
Pöytään 1 asettuvan perheet ja sukulaisia, pöytään 2 sukulaisia ja ystäviä, pöytään 3 ystäviä ja pöytään 4 ystäviä. Vanhemmille varmaankin merkitsemme tietyt paikat pöytäkarttaan, mutta tuskin laitamme itse paikoille mitään erillisiä merkkejä.

Ala- ja yläpalkit ovat vain hahmotusta varten (kyseessä on siis raaka suunnitelma, kaikki on kiinnitetty teipillä.) Ylhäällä tulee siis lukemaan pöytäkartta (tms) ja alhaalla voisi olla jotain kivaa. Jätän suunnittelun taiteilijalle. Ylläolevasta suunnitelmasta tosin puuttuu hääparin pöytä, joka tulee sijaitsemaan yläoikealla.

Juhlapaikalla on myöskin maalarinteline pöytäkarttaa varten.

Pöytäohjelmat saadaan kasattua varmaankin ensi perjantain aikana.

Saatiin myös hotelliyö vihdoin ja viimein varattua. Minulle olisi riittänyt vaikka halvin huone (ollaan niin myöhään hotellilla, että huoneessaoloaika jää ihan minimiin. Been there, done that, ei olla koskaan päästy "nauttimaan" hotellihuoneesta), mutta poikaystävän perustelujen jälkeen otettiin vähän parempi huone. No joo, naimisiin mennään vaan kerran.
Oltiin jo viime kesänä ajateltu Oulun Scandicia (koska se on keskellä kaikkea ja se on kivan näköinen ulospäin, kumpikaan ei ole siis käynyt edes sisällä, saati yöpynyt) ja sieltä huoneen varasimmekin.

Jännittävää… Tuleva anoppi kysyi viime käynnillä, että tuntuuko oudolta, kun kohta rouvitellaan. Tuntuu! Menee varmasti hyvä tovi sisäistää uusi siviilisääty! Kohta on edessä myös passi-/ajokortti-/pankkikortti (taitaa tulla automaattisesti? En ole varma…)/kulkuluparuljanssi.
Upeeta palata kesälomalta uuden sukunimen kanssa koulun penkille!

27 päivää

Aloitin viime viikolla uuden ruokavalion mistä en ole tänne mitään hehkuttanut.

Käytännössä lisäsin vain proteiinia (kuinkakohan monta sataa prosenttia entiseen verrattuna) ja vähensin hiilareita. Mitään valtavia muutoksia ei siis ole tapahtunut.

Suurimmaks osan leivästä olen korvannut maitorahkalla ja sokerittomalla mehukeitolla. Homma toimii ihan ok sitä pikku juttua lukuunottamatta, että minun vatsa ei kestä ollenkaan maitorahkaa.

Olenkin nyt siis urhoollisesti totuttanut vatsaani pienin annoksin maitorahkaan, ja ainakin toistaiseksi vatsa on erittäin huonossa kunnossa. Ihme sinänsä, sillä minun ei pitäisi olla allerginen, mutta maitorahka on aina tuottanut näitä samoja ongelmia. En aio heittää kirvestä kaivoon, mutta jos tilanne ei parin viikon jälkeen ole muuttunut, vaihdan rahkan raejuustoon tai runsasproteiiniseen luonnonjugurttiin.

Koska tässä ei ole mitään järkeä. Ramppaan vessassa pitkin päivää ja yleisvointi on laskenut huomattavasti. Eilen käytiin juoksemassa pieni 4km lenkki ja koko ajan oli tosi huono olo.

Pillereiden lopettamisen jälkeen ihon kunto on vaihdellut. Varsinkin kreatiinin käytön aikaan otsan iho oli tosi pahassa kunnossa. Nykyään otsa menee huonoon kuntoon vain juuri ennen kuukautisia ja niiden aikaan (eli tällä hetkellä näyttää siltä, että näppyjä on häiden aikaan hyvinkin suurella todennäköisyydellä paljon…) 

Eilen kuitenkin huomasin, että myös yläselkään on ilmestynyt finnejä! En tiedä paljonko geenit vaikuttavat finnien syntyyn, mutta tietääkseni isälleni tulee vielä nykyään, lähes 60vuotiaana, toisinaan finnejä.

En halua liikaa valittaa, sillä nykyään omaan naamaani tupsahtavat näpyt ovat suht pieniä eivätkä kipeitä. Toisin oli teininä, ennen kuin aloitin epillerit. Minulla oli iho pahassa kunnossa, ja poskien ulkosivuille tuli tosi kipeitä finnejä. Se ei tosiaan ollut riemukas asia.

Tilanne ei ole niin paha, että tähän kannattaisi lähteä (ainakaan vielä) mitään aknelääkitystä hankkimaan, mutta Basironia täytyy hakea apteekista.

Olkaimettoman häärintsikat olivat eilen koekäytössä (tarvitsin mekon kanssa kipeästi olkaimettomia, joten pakon edessä koeajoin ne.) Tosi hyvät, eivät illan aikana valuneet yhtään hyvien silikoninauhojen ansioista.
Toivon kuitenkin, että hääpäivänä ei olisi älyttömän kuuma, jotta saisin (ilman ylimääräistä paahtumisen tuskaa) pukea ostamani korsetin morsiuspuvun alle…

Pitäisi vielä keksiä jostain valkoinen neule viileän sään varalta. Toivon, että voisin sen joltain kaverilta lainata, sillä itseni tuntien tiedän, että minulla ei häiden jälkeen ole sille juurikaan käyttöä.

Hääkimppu ja muut kukat

Olen tässä pari päivää miettinyt, pitäisikö sitoa hääkimppu itse.

Pöytäkukat haetaan kuitenkin paikallisesta puutarhasta (tai marketeista, riippuu tarjonnasta), ja ajattelin, että samalla voisin sitoa itse kimpun. Toisaalta myös puutarhassa tehdään sidontaa, joten ehkä voisin teettää kimpun siellä…
Pöytäkukiksi haluan jotain yksinkertaista, sinistä, valkoista tai sinivalkoista. Maljakot ovat sen verran pienet, että hyvin yksinkertainen riittää.

Minulla ei nimittäin ole mitään hajua kukista tai niiden selviytymisestä esim. yön yli. Pitääkö niitä säilyttää viileä-/jääkaapissa, mitkä lajikkeet kestävät, kuinka usein imupinta pitää leikata jne jne.

Kimppuun haluaisin sinistä hortensiaa (jos sinistä ei ole saatavilla, valkoinen käy) ja sinisen hortensian kanssa esim valkoisia liljoja tai valkoisia ruusuja. Muutaman ison liljan voisi asetella kivasti hortensian päälle. Jos taas on saatavilla vain valkoista hortensiaa, voisin lisätä siihen ruiskaunokkia tai sinisiä ruusuja (sinisistä ruusuista tosin varoitettiin, sillä ne kuullema värjäävät mekon helposti.)
Mitään vihreää en kimppuun halua. En myöskään halua mitään koristeita (kädensijan koristenauhaa/-liinaa [mieluiten valkoista] lukuunottamatta.)

Sitomisestakaan en tiedä mitään. Pitäisikö kukille tehdä jonkinlainen märästä talouspaperista tehty tuppo jonka päälle muovipussi/kelmu, jonka päälle esim jotain koristenauhaa?
Hmm.. Pitää varmaan sitoa harjoituskimppu jos tällaiseen järjestelyyn päädyn! Ja myös testata miten se selviää yön yli!

Viehettä sulhaselle ei tule, sillä hän pukeutuu virkapukuun.

Pöytäasetelmien maljakot ovat nyt siis kasassa etiketit irrotettuina, kyseistä virkaa toimittavat hauskan muotoiset Happy Joe -lasipullot. Pitää varmaan vielä muutama tyhjentää, ihan varmuuden vuoksi ;)

maljakko

Ja vielä sormuksista kuvaa ;)

Sain vielä inspiraation kuvata sormuksia (niistä ei ole koskaan liikaa kuvia?!)

Huomenlahja sulhaselle

Sain sovittua kirkkoharjoitukset aika viimetinkaan, ne ovat nimittäin vain muutama päivä ennen vihkimistä. Pysyy sitten hyvässä muistissa mitä tulee tapahtumaan…

Huomenlahja sulhaselle. 
Päätin jo aikoja sitten hankkia miehelle huomenlahjan. Tiedän, että hän ei sitä odota, mutta tapaa ilostua kaikesta muistamisesta.
Olin lukenut jo aikoja sitten tästä nimenomaisesti ideasta, mutta päätös ja itse toteutus tapahtui hyvin lyhyellä varoitus- ja harkinta-ajalla.
Nimittäin teetetty kuvakirja, mistäpä muustakaan, kuin itse morsiamesta. Eikä missä tahansa vetimissä, vaan alusvaatteisiin pukeutuneena.
Kuvaajan valitseminen oli työläin osuus, sillä vieraaseen ammattikuvaajaan ei ollut varaa, ja kaikki ammattikuvaajakaverini sattuvat olemaan miehiä (ja tästä olisi tullut myöhemmin sulhasen puolelta sanottavaa.)
Joten! Päätettiin hyvän ystävättäreni kanssa järjestää pieni hauskanpitotuokio. Osa kuvista otettiin luonnossa, osa sisätiloissa.
Rekvisiitaksi valikoitui kahdet korkokengät, valkoiset stringit, valkoiset rintsikat sekä valkoinen korsetti (josta roikkuu sukkanauhat), sukat valkoisella reunuksella, ratsastuspiiska, poikaystävän paita ja jääkiekkojoukkueen pelipaita.

Kuvaaminen oli ihan mielettömän hauskaa, ja saatiin paljon onnistuneita otoksia. Ulkoa löydettiin hauska hakkuualue ja junarata, sisällä hyödynnettiin erilaisia kodin elementtejä. Aluksi vähän jännitti, kun ei tässä ihan kaikista timmeimmässä kunnossa kuitenkaan ole, mutta huolet hävisivät kun päästiin työn touhuun.

Olen tosi tyytyväinen lahjaan. Kuvateksteksi valitsin henkilökohtaisia juttuja, mm. pätkiä lauluista, runoja, otteita muutamasta minua koskettaneesta kirjasta jne. Mitään kuva- tai tekstimateriaalia en täällä julkaise, sillä tämä on ainutlaatuinen ja mitä henkilökohtaisin lahja. Vain yhden ihmisen silmille.

Juuri tällä hetkellä mikään hääaiheinen ei stressaa, enemmänkin olen odottavan jännittynyt! Arkarreltavaa olisi vielä paljon, mutta en ole sitäkään nyt stressannut. Omalla painollaan!

Liikkumaan olen päässyt tosi hyvin. viime viikolla 4 salitreeniä + aeroobiset (pyöräilyä ja juoksua), tällä viikolla tähän asti 4 salitreeniä ja 3 juoksulenkkiä. Hyvä tulee...

Hääaskartelu

Sain ihan mielettömän askarteluinspiraation! Kävin ostamassa vähän kartonkeja ja tein musan toivomiskortit (dj:n toive), pari photoboothjuttua  ja pöytäohjelman prototyypin.

Kolmionmuotoisen pöytäohjelman pohjaksi valittiin helmiäinen harmaa. Päälle liimataan valkoiselle kopiointipaperille tulostettu menu, ohjelma ja pöytänumero (kaunolla kirjoitettuna, fonttia en ole vielä valinnut.) Numeron alle haluan jonkun sinisen jutun (esim prototyypissä olevan sydämen, tosin toisen sävyisen [ja kirkkaamman] ja hiukan esteettisemmin toteutetun) ja tuon "jutun" alle tekstiä (laulun sanat, meidän nimet, jotain.) Kuitenkin niin, että sinistä juttua lukuunottamassa kaikki pöytäohjelman teksti ja numero ovat valmiina tulostetut (käsialani ei ole parasta laatua…)

Pöytäkartan haluaisin tehdä mustalle pohjalle valkoisella, mutta siihen en ostanut vielä tarpeita.

Musan toivomiskorteissa käytin luovuutta ja ihanaakin ihanampaa käsialaani. Kortit (ja kippo täytetyille korteille) laitetaan siis dj:n pöydän lähistöön. Löysin kivaa nuottikartonkia, joten käytin sitä.

Photoboothjuttuja tein useammanlaisia, muutamat huulet ja viikset sekä silmälasit. Ison osan jouduin diskata, sillä esim liian isot huulet eivät toimineet koekäytössä. Haluaisin lisäksi taulun-/ikkunankehyksen photoboothiin ja poikaystävä haluaa varsinaista rekvisiittaa, siis hattuja ja höyhenpuuhkia. Lisäksi tehdään puhekuplia, joihin vieraat voivat kirjoittaa terveisiä.

Tehdään photoboothista "aikalaatikko", mikä tarkoittaa sitä, että kaikki photoboothissa kuvattu ja tuotettu materiaali laitetaan sinetöityyn laatikkoon. Joku perheenjäsen tai kaveri ottaa laatikon itselleen vuodeksi, ja ensimmäisenä hääpäivänä saamme avata laatikon.

Käytettävä budjetti alkaa vihdoin ja viimein olemaan tiedossa, tai lähinnä mistä ja kenen rahoista budjetti lopuksi muodostuu (rahaa on koko ajan ollut riittävästi, mutta nyt "rahoittavat osapuolet" ovat ilmoittaneet summansa ja voimme olla itse maksettavasta osuudesta suht huolettomia=ei tarvitse elää ihan kituutusbudjetilla [olimme alunperin varautuneet maksamaan kaiken itse]), joten uskon nukkuvani tulevina öinä entistä paremmin!

Näitä tiedossa lisää kunhan päästään kaverin kanssa askartelemaan!

dj:n toive toteutettu

Ei kenties kaikista esteettisin tekele, mutta vähän osviittaa tulevasta!

Vielä pitää siis askarrella hääbingot, pöytäohjelmat, lisää photoboothjuttuja ja pöytäkartta. Unohtuukohan nyt jotain oleellista...

Lauantain kootut

Ma, ti, ke ja to kävin salilla, eilen pidin välipäivän, ja jos hyvä sää jatkuu vielä tänään, taidan nauttia ulkoilmasta sisäilman sijaan. Aeroobisen liikunnan osuus on lisääntynyt arkiliikunnan muodossa, sillä olen autoilun sijaan pyöräillyt mahdollisuuksien mukaan kaikki matkat. Vaikka rakastan yksityisautoilua (hyihyi), hyvällä säällä hyppään mieluummin pyörän selkään, kuin ratin taakse. On niin ihanan lämmin ja huomaamatta iho ottaa vähän väriä...

Jos hääpäivänä on näin lämpimät säät, puen suosiolla tavalliset valkoiset olkaimettomat rintsikat tuon korsetin sijaan… Korsetin voi säästää illan viihdekäyttöön.

Häästressi lisääntyy, mutta en saa mitään aikaiseksi! Arg! Pakko ryhdistäytyä.

Tykkään älyttömästi kynsilakoista (ja rakennekynsistä), mutta ammattivalinnan takia kynsilakka, rakennekynsistä puhumattakaan, ei ole arkikäytössä suotavaa/sallittua. Haluan häihin sinistä kynsilakkaa! Jotain kivaa, raikasta sävyä. Veikkaan, että siskoni kosmetiikkakätköistä saattaa sellaista löytyä, eli parhaimmassa tapauksessa ei tarvitse sitäkään muutamaa euroa investoida (olen naurettavan nuuka.)

Poikaystävän yllätyspolttarit lähestyvät. Olen ollut pienessä roolissa järjestelyjen suhteen (lähinnä työvuorojen tarkistaminen, toivomukset jne) ja ihan mainiot kemut on mitä ilmeisemmin tulossa!

En tiedä missä menkat viipyvät… En mielestäni ole laskenut väärin, että nyt loppuviikosta olisi pitänyt alkaa, mutta voihan olla, että flunssa ja/tai stressi sekoittaa systeemiä. Aika jännä, kun ovat kuitenkin aimmin alkaneet päiväntarkasti. Raskaanakaan en voi oman käsitykseni mukaan olla, sillä ehkäisystä on huolehdittu asianmukaisesti. No, jospa ne sieltä alkaisivat...

Shortsikausi

Noniin, flunssa vihdoinkin (lähes kokonaan) selätetty!
Maanantaina ja tiistaina pääsinkin jo salille, tänäänkin olen menossa, tavallinen arki siis jatkuu. Laitettiin eilen pyörä kesäkuntoon (ajetaan samalla pöyrällä, ja jos yhdessä lähdetään, niin toinen [tai molemmat] laittaa rullaluistimet) ja olenkin tänään pyöräillyt menojen perässä ≈15km. Aivan mielettömät säät!
Eilen meinasi (hää)stressi nostaa päätään, mutta onnistuin selättämään sen.

Kyllä jotenkin hävettää keikkua ihmisten ilmoilla shortseissa, kun säärissä ei ole yhtään väriä ja olo on talven jälkeen lievästi sanottuna alaston. Shortsikeleistä innostuneena laitankin pari "muutos"kuvaa, vaikka varsinaista muutosta ei juuri näekkään. Kehonkoostumus on kuitenkin jonkin verran muuttunut parempaan suuntaan, kunto on kasvanut ihan huimasti ja olo on tietysti energisempi. Seli seli. Ruokavaliota pitäisi ehdottomasti viilata (tai minun taoauksessani sahata), että kunnon tuloksia näkyisi vartalossa. Veikkaan, että ainakin 10kg pitäisi pudottaa, että lihakset alkaisivat erottumaan kunnolla.
Molemmissa kuvissa päällä on samat shortsit.

Marraskuu 2013 -> Toukokuu 2014

Marraskuu 2013 -> Toukokuu 2014

Mitäpä noista kuvista sanomaan. Vähän näyttäisi siltä, että lantio on kaventunut, mutta vyötärö toisaalta ei. Reidet ovat hiukan timmiytyneet. Selän tiedän kehittyneen verrattaen aika paljon, mutta se ei tässä pääse oikeuksiinsa. Peppu on vähän pyöristynyt, mutta tosiaan mitään dramaattisia muutoksia ei ole tapahtunut. Shortsit tuntuvat hiukan löysemmiltä kuin marraskuussa.

Hitaasti mutta varmasti! Nyt täytyy pysyä mekon takia suurin piirtein näissä mitoissa, mutta myöhemmin kesällä voisi alkaa miettimään enemmän jatkoa/diettaamista.

Mutta kaikki ajallaan...

Hääalusvaatteet, hääkuvaus ja kukat

Tämä tauti ei taitu! Pää vieläkin ihan tukossa. Huomenna aion silti käydä kevyesti salilla. Kaksi viikkoa mennyt sairastaessa, ja nyt on jo kuitenkin vähän parempi olo. Alkavalla viikolla pitäisi alkaa neljännet luomumenkat ja olo on kyllä siihen malliin turvonnut, että en yhtään epäile.

Viikonloppuna olikin enemmän hääjuttuja, sillä käytiin juttelemassa kukista, valokuvauksesta, suunniteltiin porukalla ohjelmaa ja lisäksi ostin (sukkia vaille) kaikki hääalusvaatteet!

Yläosaksi minulla on vaihtoehtona normaalit olkaimettomat valkoiset rintsikat tai tämä ihanuus, jonka löysin alennuksesta (reilu 20e) Kappahlista. Kyseessä siis tuon 50 shades of gray -malliston korsetti. Pikkarit H/M:ltä (3e) ja (uusi) sukkanauha Viiaennasta, alennuksessa sekin, 19e. Tässä uudessa (ensimmäistä sukkanauhaa huomattavasti hienommassa) sukkanauhassa on siniseksi värjätty Swarovski -kristalli.

Viikonlopun epäonnistunein juttu oli kukkakauppakäynti. Haussa on siis hyvin yksinkertainen (esim 1 kukan ja harsokukan) asetelma 10 maljakkoon (maljakot ovat Happy Joe -lasipulloja, eli asetelmat ovat varsin pienet [puolestaan pöydät niin täynnä, että niihin mahtuu vain pienet asetelmat.]) 

Kimpuksi mietittiin sinistä hortensiaa ja muutamaan valkoista kukkaa (=hyvin/liiankin yksinkertaista.)

Ainakin tässä kukkakaupassa oli ilmeisesti "katteet kohdillaan", sillä näiden kustannusarvioksi tuli yli 200e (vaikka pyydettiin nimenomaan MAHDOLLISIMMAN EDULLISIA lajikkeita/ideoita.) Esimerkiksi hääkimppu, joka oli naurettavan yksinkertainen, olisi tullut maksamaan yli 80e. En itse tiedä kukista, mutta tuntui todella tyyriiltä (kun kaupan valmiit, upeat kimput olivat ≈30e.)

Lisäksi myyjä nyrpisti nenäänsä ja pyöräytti silmiään, kun sanoimme, että kyseessä on sotilashäät… Mietin kyllä välillä millaista porukkaa myyjiksi valikoituu (onneksi on paljon myös niitä hyviä ja ihania myyjiä keneltä ostaa sitten vaikka vähän kalliimmalla!) Me ollaan otettu se linja, että äänestetään jaloillamme, jos palvelu on huonoa tai epäasiallista. Saatetaan olla nuoria, mutta ei yhtään vähäpätöisempiä.

Juteltiin jälkeenpäin poikaystävän kanssa, ja tultiin siihen tulokseen, että koska päästään jo illalla laittamaan juhlatilaa, käydään edellisenä päivänä puutarhamyymälässä/marketeissa (ihan sama missä mistä saa valkoisia, oikeasti edullisia kukkia), ja tehdään ne muutaman kukan asetelmat ihan itse (sisareni oli vakuuttunut, että ne kestävät yön yli, sisko ja poikaystävä käyvät kyllä vielä ennen vihkimistä tarkistamassa!) Hääkimppuun voidaan sitten vähän satsata, mutta siitäkään en halua älyttömästi maksaa. Sisareni osaa sitoa kimpun, joten pahimmassa tapauksessa voidaan koota se vaikka itse. 

Huvitti, kun samaan aikaan kukkakaupassa oli toinenkin pariskunta, jotka tiesivät tasan tarkkaan mitä halusivat (sävyvivahdetta myöten) ja me taas ihan hoomoilasina.

Epäonnistuneen kukkakauppareissun pelasti tapaaminen hääkuvaajan kanssa. Hääkuvaaja on poikaystävän tuttu (perhesuhteiden kautta), kokenut valokuvauksen ammattilainen, joka päätti tehdä tämän keikan meille häälahjaksi kuultuaan kevättalvella, että meidän budjettiin ei mahdu ollenkaan valokuvajaa. 

Kuvaaja kuvaa siis aamulla minua, kirkossa meitä, kirkon ja juhlan välissä meitä (sää- ja fiilisvaraus) sekä juhlissa meitä sekä juhlaa. Varsinaiset muotokuvat otetaan myöhemmin jos tuossa kirkon ja juhlan välissä ei jaksa/ehdi.

Kuvaajalla oli tosi ihania ideoita ja hän otti meidän ideat ihanasti vastaan. Katsottiin hänen portfoliotaan, ja aivan ihania, ajatuksella otettuja kuvia.

Meillä kävi ihan mieletön tuuri, sillä meidän, yhden työssäkäyvän ja yhden opiskelijan, hääbudjetti ei ikipäivänä olisi riittänyt kuviin.

Plussan puolella siis ollaan!

Sairastelu jatkuu...

Tämä tauti on nyt kyllä harvinaisen tiukassa! Joku päivä sitten tuntui jo vähän paremmalta, mutta heti seuraavana yönä otti takapakkia. Olo ei tosiaankaan ole hehkeä…

Pää ihan tukossa, ääni ei riitä puhumiseen, aivan hirveä yskä ja nyt lisäksi toinen korva kipeänä. Liikkumaan en ole päässyt ollenkaan ja yöt menee paria tuntia lukuunottamatta valvoessa.

Hirveä turvotus ja yksinkertaisesti ruma olo. Koko elimistö ihan jumissa. Tää sairastaminen on ihan sitä itseään...

Olen nyt sairastellessa viettänyt aikaa leffojen ja sarjojen parissa, hääjuttuja omassa päässä suunnitellessa ja kavereiden kanssa kahvitellessa sekä syödessä. Ja se mitä on syöty, on ollut juuri sitä mitä on tehnyt mieli (pastaa&pestoa, kanakotzonea, possupihviä, munakasta jne. Yksi suklaapatukka ja vähän sipsiä.) Epämääräiset syömiset eivät ole ainakaan helpottaneet oloa.

Tänään ajatus kesästä ja vähäisistä vaatteista sai oloni tukalaksi. Kokeilin viimekesän shortseja ja tuskailin kaikkia läskejä ja "läskejä". Että näinkö sitä pitäisi taas kesä kulkea. Vaikka oikeasti rakastan kesää ja shortseja, tämä on nyt vaan joku väliaikainen flunssaminäolenmaailmanruminjaläskein -olotila. 

Normaalisti en stressaa kesää, sillä minulla on sisäänrakennettuna tapana pudottaa muutama kilo kesän kynnyksellä. En tiedä mistä tämä johtuu, tuleeko juotua enemmän vettä vai liikuttua, vai syökö kuumuus ruokahalua. 

En malta odottaa, että pääsee biitsille loikoilemaan! Ja uimaan. Ja pelaamaan rantalentistä ja pyöräilemään kuumassa kesäsäässä. Ja valvomaan yöttömiä öitä! 

Kesä!

Morsiuspuku sneak peek

Flunssa on vielä kovasti päällä, joten olen valvonut yöt yskiessä ja päivisin puolestani torkkunut yskimisen lomassa. Urheilua (tai mitään muutakaan) ei ole siis tullut harrastettua! Pientä lämpöä on, mutta ei varsinaista kuumetta. Mutta mikäli vanhat ennusmerkit pitävät paikkaansa, tästäkin selvitään.

Kävin tänään morsiuspuvun "viimeisessä sovituksessa". Ompelijakaveri on tehnyt älyttömän hyvää työtä. Hänen käsissään puvun etuosan koristuskin vielä muuttui, siitä kuvaa joskus myöhemmin.

Nyt pitäisi kuukauden päivät pysyä mahdollisimman samoissa mitoissa (ei saisi ainakaan kamalasti laihtua, sillä puvun nyörityksen alaosaan on jätetty sen verran vähän säätövaraa pienemmäksi.) No, laihtumista tuskin tässä ajassa niin suurissa määrin tapahtuu! (Pakko tähän väliin sanoa, että sellainen selän nappikiinnnitys/-koriste on mielestäni kaikista kaunein, mutta kun oma paino ja turvotus vaihtelee kuukauden, jopa viikon sisällä sen verran, että koin nyörityksen turvallisempana vaihtoehtona. Säästyy "turhalta stressiltä". Minulla on yksi vetoketjullinen iltapuku, ja on käytännössä joka juhlissa hieman väljä tai tiukka, ei koskaan sopiva.)

Erinomaisen tyytyväinen olen erityisesti helman muutoksiin. Jos pelkkää yläosaa olisi kavennettu, helmasta olisi jäänyt pussimainen (a-linjaisuus olisi kadonnut.) Helmaan tehtiinkin siis lisää laskoksia, ja lopputulos ylitti omat odotukseni moninkertaisesti. Annoin kaverille "vapaat kädet" muutosten suhteen, sillä luotin ja luotan hänen ammattitaitoonsa.

Tässä kaverin nappaama sneak peek:

Mun selusta. Nyöritys vähän vinossa.

Olen miettinyt trash the dress -kuvia. Alunperin koko juttu ei kiinnostanut minua ollenkaan, mutta ajan myötä kokeilunhaluinen puoli minusta innostui. Olenkin nyt alustavasti sopinut, että valokuvaajakaverini ottaa minusta heinäkuussa TTDkuvat joko poikaystävän ammatin mukaisesti sotilasaiheisesti tai oman rakkaan elämäntapani, hevosten keskellä.

Onko tämä nyt oikea TTDasenne, sitä en tiedä, sillä oman morsiuspukuni ei tarvitsisi mennä rikki tai edes pahemmin likaantua, mutta kuvat morsiuspuvussa jossain raffissa ympäristössä olisivat vaan niin hienoja!

Juteltiin jo vähän paikkavaihtoehdoista. Alunperin olin varma, että sotilasaiheiset kuvat olisivat se juttu, mutta nyt myös heppamiljöö vaikuttaisi hauskalta. Kaveria tosin tuskin haittaa, jos otetaan kuvia vaikka molemmissa ympäristöissä!

Laitettiin avioliiton esteiden tutkinta aluille viime viikolla. Saa nähdä millainen kirje postiluukusta tipahtaa...

Tällaista siis tänään. Pää ihan flunssajumissa, toivottavasti tuotin edes auttavasti ymmärrettävää tekstiä!

Hirveä flunssa ja hääalusvaatteet

Ihan sairas flunssa iski. Ma ja ti kävin salilla, ke ja pe hommailin kevyttä aeroobista, kun voimat eivät enää salille riittäneet (iso virhe, olisiko kannattanut vaan ottaa rauhallisesti...) ja nyt pe illasta eteenpäin olo on ollu hirveä tai aivan hirveä. Ääni kokonaan poissa, kurkku kipeänä, pää ihan tukossa ja kaikista kamalin, hirveä yskä! Olo on todellakin aivan kamala (tosin tällä kertaa niin kamala, ettei tee edes mieli lähteä esimerkiksi salille). Ei oikeastaan jaksaisi edes kirjoittaa mitään, tekisi mieli vain maata sohvalla ja katsoa kauhuleffoja ja juoda samalla jotain lämmintä. Suorastaan masentava olo.

Sovittiin kaverin kanssa, että aloitetaan hääaskartelut nyt alkavalla viikolla. Lauantaiaamuna iski ihan kamala stressi niistäkin, vaikka niissä ei kyllä yhtä tai kahta iltaa kauempaa mene! No, kait tämä(kin) kuuluu asiaan. Rahajuttuja puolestaan en ole nyt stressannut, poikaystävä on luvannut hoitaa sen puolen, ja hänen sanaansa on luottaminen.
Mekko alkaa olemaan valmis, ompelijakaveri on tehnyt tosi hienoa työtä sen kanssa ("häälahjaksi").

Kävin eilen sovittamassa hääalusvaatteita, joiden löytyminen tuntuu tällä hetkellä mission impossiblelta… Sinivalkoisen sukkanauhan ostin Sokokselta, ja kotona tajusin että se on aivan liian iso. ARG!
Mutta siis rintsikat… Hyvin istuvien rintsikoiden löytäminen on yksi vaatehankintojeni hankalimmista jutuista. Minulla ei ole vartaloon nähden mitenkään erityisen suuret rinnat, mutta koska olen kuitenkin pitkä ja raamikas nainen, on rintsikkakokoni 80-75E-70F. Pieniä on turha yrittää ahtaa, tulee heti tuplatissit. Vapaa-ajalla tykkäänkin käyttää urheilutoppeja ihan vaan mukavuutensa takia!
Victoria Silvstedtiltä tuli viime kesänä/syksynä Very Victoria -rintsikkamallisto, mikä on sopinut minulle tosi hyvin (ja on kaiken lisäksi maltillisen hintainen!) En ole paikalliselta Sokokselta löytänyt VV rintsikoita valkoisena, mutta ehkäpä internetin ihmemaailmasta sellaisiakin löytyisi, en ole vielä katsastanut tarjontaa.
Meinasin jo eilen tuskissani ostaa HMltä liian pienet valkoiset olkaimettomat liivit, kunnes hintalappua tarkistaessani tulin järkiini. 30e rintsikoista jotka ovat jo alkuunsa toivottoman liian pienet, tuntuu älyttömältä. Mieluiten ostaisin hääalusvaatteet, joita voisin käyttää jatkossakin vaaleiden vaatteiden alla.

Eiköhän kaikki helpota kun saa tämän taudin hoidettua pois...

Pikapäivitys

Nyt täytyisi todellakin käydä ostamassa askartelutarpeita pöytäohjelmia varten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. No, menkööt omalla painollaan. Tällä hetkellä ei juurikaan stressaa, häävieraita on ilmoittautunut juuri se määrä, mitä mielessäni toivoinkin ja asiat ovat kohtuuhyvin mallillaan, mekkokin alkaa olemaan valmis. Ne kukat vielä uupuvat.
Sovittiin ystävättären kanssa, että käydään ensi viikolla ostamassa tarvittavat kartongit ja muut materiaalit, ja ruvetaan hommiin. Olenkin jo keksinyt yhen kivan sekä yksinkertaisen (ja ilmeisesti suht käytetyn) pöytänumerointitavan.

Salivälipäiviä tuli viime viikolla yksi. Tänään en mennyt salille aamulla vallinneen flunssaisen olon takia, mutta kävin kuitenkin illalla puuhastelemassa aeroobista (mikä varmaankin kostautuu huomenna entistä flunssaisemmalla ololla).

Opiskelijajuhlaa

Voi mikä viikko. Opiskelijaelämä on rankkaa, etenkin vappuna!

Vaikka oikeasti otin vapun ihan rauhallisesti vastaan, aivan kuten viimekin vuonna. Kolme siideriä taisin keskiviikkona juoda, parhaassa seurassa. Kaupungilla haalarit päällä ja lakit päässä! Torstaina olin tylsä, ja vietin illan kotona ihan nätisti. Vappupalloa en tänä vuonna saanut...
Vähäisestä alkoholinkäytöstä huolimatta keskiviikkoilta venyi torstaiaamuun, ja nukuin vain pari tuntia viimein kotiin päästyäni. Sitten fiksusti salille, eikä tietenkään huonosti nukutun yön (ja heikon syömisen) jälkeen treeni kulkenut mitenkään.

Salilla olen kulkenut tällä viikolla joka päivä sekä yksin että ohjaajan (AMK liikunnanohjaajakaverini) kanssa. Hyviä treenejä ja paljon oppia. Kehuja muuttuneesta ulkonäöstä on tullut nyt enemmän, mikä tuntuu tietysti tosi kivalta ja samalla tsemppaa treenaamaan lisää.
Keksin (ainakin toistaiseksi) toimivan ratkaisun turvotukseen, nimittäin Vi-Siblinin. Vaikka saan kuituja ihan kivasti jo pelkästään ruokavaliosta, on tämä kasvirohdosvalmiste selvästi auttanut vaivoihin. Yksi huomionarvoinen asia tässä kuitenkin on, sillä ainakin käyttämälläni annoksella tämä valmiste täyttää vatsaa. Näläntunnetta ei siis huomaa, ja monena päivänä olen havahtunut vasta nälästä johtuvaan päänsärkyyn.

Viikonlopun suunnittelmat ovat vielä auki, tarkoitus olisi käydä (liian pitkästä aikaa) poikaystävän kanssa yhdessä liikkumassa. Ja eiköhän tässä vielä kerkeä jotain kehitellä...

Polttarit

Morsiuspuku lähti eilen pienennykseen, jee!

Ja ne polttarit!

Menin ihan muilla asioilla viikonlopuksi kotipaikkakunnalle lentäen, jonne parhaat kaverini ja siskoni olivat järjestäneet ihan mielettömät yllätyspolttarit. (Ja jo tässä vaiheessa kerrottakoon miten otettu olen aivan erityisesti siitä, että koska tiedän miten kiireisiä ihmiset ovat, ja kaikista kiireistä huolimatta kaikki hyvät kaverini ja sisarukseni olivat järjestäneet aikataulut niin, että pääsivät juhlimaan polttareitani! Varsinkin kun asun niin kaukana kotipaikkakunnastani, että yhteydenpito on välillä hyvinkin väljää.)

Polttarit alkoivat tietysti yllätyksellä, kun kaverit alkoivat laulamaan parvekkeen alla uudelleen (tilanteeseen sopivilla sanoilla) sanoitettuja biisejä. Tässä vaiheessa minulta otettiin iPhoneni pois, että kaikki somehehkutukset sun muut eivät veisi huomiota. Yhdellä ystävällä oli parempi kamera mukana, muut ottivat kuvia kännyillä.
Ohjelmaan kuului tietysti aivan hirveä polttariasu (oikeasti ehkä rumin näkemäni!<3), erilaisia polttarirasteja kaupungilla, tasaiseen tahtiin skumppaa, erään hotellin todella hienoissa kattosaunatiloissa järjestetyt etkot ruokineen ja juomineen + jatkot baarissa. Missään vaiheessa minulle ei siis kerrottu mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, ja koko päivä oli aikataulutettu tosi kivasti (oli sopivasti aikaa, mutta missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että tilanne etenisi liian hitaasti.)
Kaverit olivat tehneet ihan mielettömän hyviä rasteja ja siskoni nähneet tosiaan vaivaa varsinaisten etkojen eteen. Saunassa toimitettiin polttariperinteitä (istuin saunassa käpyjen ja havujen päällä ja minut pestiin kananmunilla ja jauhoilla, eksät manattiin pois jne.) Hemmottelua, kasvonaamiot, meikkaus ja tukan laitto. Ja tosi hyvät ruuat (sekä viinit ja skumpat) jotka oli tilattu eräästä ravintolasta. Miedompia alkoholijuomia sai juoda kaapista.
Koko ajan joku piti huolta, että lasissani oli skumppaa tai viiniä, ja aina kun yritin kysyä jotain, sain vastaukseksi, että kaikki on järjestetty ja minun ei tarvitse huolehtia mistään.

Lähdimme porukalla aamu kolmelta vielä pitsalle, jonka jälkeen pääsin sopivasti humaltuneena, onnellisena morsiammena unille! Polttareista jäi muistoksi paljon ihania kuvia ja muutama esine (mm. sydämen muotoinen vihko, jossa on paljon ohikulkijoilta saatua hyödyllistä tietoa…)
Siis aivan mieletön juhla, ylitti kaikki odotukset (vaikka tiedänkin millaisia järjestelijöitä siskoni ovat!)
En voi tarpeeksi kiittää kaikesta vaivasta, minulla oli aivan mielettömän hauska ilta.

Olen saanut vihiä, että nykyiset opiskelukaverit aikovat myös järjestää polttarit. Jaiks!

Hitaasti, mutta varmasti

Sain taas järjesteltyä asioita vähän eteenpäin, soitin Oulun ortodoksiselle seurakunnalle tiedustellen pappia avioliiton siunausta varten ja samalla otin ensimmäistä kertaa yhteyttä pari viikkoa sitten tietooni tulleeseen meidät vihkivään pappiin.
Ortodoksinen pappi luultavasti järjestyy, virkailija lupasi ottaa yhteyttä ensi viikon loppuun mennessä. Yllätyin siitä, että ortodoksipappeja toimii ilmeisesti Oulussa vain kaksi? Myös avioliiton esteiden tutkinnan voisi laittaa pikkuhiljaa vireille.

Löysin myös Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nettisivuilta tiedon, että ainoastaan saippuakuplat ovat sallittu hääparin tervehtimismuoto. Ja saippuakuplista minä en vaan tykkää. Juteltiin poikaystävän kanssa, että koska meille tulee kirkosta poistumiseen upseerien pitämä miekkakuja, eivät saippuakuplat ole edes tarpeelliset.

Lähes kaikki vieraat ovat ilmoittaneet saapumisensa (tai saapumatta jättämisen), vain muutama puuttuu, joten nyt voi alkaa miettimään istumajärjestystä. Ilmoittautuneita on itseasiassa enemmän, kuin alunperin odotin. Puolet vieraista tulevat kuitenkin toiselta puolen Suomea, joten meidän häitä varten heidän pitää käytännössä varata koko viikonloppu. Olen tosi iloinen, että varsinkin kaikki vanhat ystävät, kenen kanssa tulee pidettyä ihan liian vähän yhteyttä, pääsevät tulemaan.

Hääyötä varten pitäisi varata hotelli, ja olen ajatellut, etten halua hääsviittiä (koska niiden hinta-laatusuhdetta ei ole kauheasti lähipiirissäni kehuttu). Joku suht tilava huone riittäisi varsin hyvin. Häät loppuvat vasta aamu 2, joten huoneessa tuskin kerettäisiin nukkumisen ja yleisen hempeilyn lisäksi muuta tehdäkkään.

Juhlapaikankin kanssa ollaan vaihdettu aktiivisesti ajatuksia. Poikaystävä keksi, että alkumalja voisikin olla alkoholillinen booli (mikä on myös järjestettävissä), mutta se olisi vain muutaman euron skumppia halvempi ja omasta mielestäni skumpat on paljon tyylikkäämmät. Poikaystävälle on myös tärkeää, että kakut laitetaan kakkutelineeseen (tiedustelin asiaa, juhlapaikalta sellainen löytyy).
Sisareni ja minä olemme keränneet Happy joe -lasipulloja joista tulee maljakot. Juhlapaikalla olisi myös lasinvärisiä maljakkoja, mutta nuo Happy Joe -pullot ovat kyllä hauskemmat.
Kaasojen kanssa sovittiin playlististä (toisella radioalan koulutus), ja keksittiin, että musaa toivotaan pienillä paperilapuilla johonkin kippoon. Ei ole kuullema kivaa, kun korvaan huudetaan monta tuntia biisitoiveita, joten tämä on varmaan ihan toimiva järjestely.
Toinen kaasoista ehdotti myös, että kerättäisiin seurustelua edeltäviä ja seurustelun aikaisia kuvia, ja laitettaisiin ne pyörimään hitaasti kankaalle jo ruokailun aikana. Siis tosi hitaasti, etteivät ne häiritsisi ruokailua, mutta niitäkin voisi samalla katsella. Olin itsekin ajatellut, että kuvat eivät vaatisi selostusta/omaa numeroa, vaan ne voisivat jossain vaiheessa vain pyöriä omia aikojaan. Olin alunperin ajatellut, että ruokailun aikaan ei tapahtuisi mitään muuta (ei esim. musiikkia, en tykkää jos ruokailun aikana ylipäätänsä soi musiikki) mutta tuo tosi hitaasti pyörivä diashow voisi olla ihan kiva.

Nyt on taas ihan mukava fiilis hääjärjestelyiden osalta.

Viikonloppuna minulle pidettin ihan supersiistit yllätyspolttarit (ylitti kaikki odotukset, en voi liikaa suitsuttaa), niistä teen ihan oman postauksensa. Toiset polttarit opiskelukavereiden kanssa (nykyisellä paikkakunnalla) on kuullema vielä tiedossa.

Tablettikartat

Tuli yöllä mieleen yksi idea, joka täytyy kirjoittaa muistiin, ennen kuin ajatus karkaa.

Eli siis, kirkolta juhlapaikalle on pari kilsaa, tarkalleen 1,7km, yhtä suoraa tietä. Silti on tullut vaikka minkälaista ideaa (ja suoraa painostusta) yhteiskuljetuksista (sori, not gonna happen) karttoihin, ja keksinkin sitten tosi innovatiivisesti, että pari kaasoa/bestmania voisivat olla vihkimisen jälkeen tablettien kanssa neuvomassa reittiä niille, jotka apua kaipaavat (epäilen vahvasti, että tällaisia vieraita on vain muutama, sillä iso osa vieraista on oululaisia ja uskallan vieläkin veikata, että ihmiset tajuavat katsoa reittiohjetta etukäteen TAI edes viimeistään kirkossa omalta kännykältään).

Täytyy vielä ehdottaa tätä sulhaselle, joka tekniikan ylimpänä ystävänä on mitä varmimmin ajatukseni takana.

Baby

E-pillereiden lopettamisesta on nyt kulunut nelisen kuukautta. Kuukautiset ovat tulleet päiväntarkasti, joten hormonitoiminta on ilmeisesti ihan mallillaan.
Käytin pillereitä yhtäjaksoisesti lähemmäs kymmenen vuotta, ja erona entiseen on jo aiemin mainitut suolistovaivojen väheneminen, parempi aineenvaihdunta, hiukan kipeämmät kuukautiset ja pahemmat kuukautisia edeltävät turvotukset ja pms -oireet.
Nyt olen pari päivää kärsinyt valitettavan tutuista, kipeistä suolisto-oireista, mutta uskoisin niiden johtuvan vääränlaisesta ruoasta ja kuukautisista (varsinkin jälkimmäisistä). Olen siis kaikkiruokainen, enkä millekkään allerginen, mutta silti tietyt ruoka-aineyhdistelmät saavat pahimmillaan koko suoliston ihan älyttömään tilaan (esimerkiksi tortilla, sillä mikään sen yksittäinen raaka-aine ei ärsytä vatsaa [jauheliha, kana, sipuli, salsa, kermaviili, dippimaustesekoitus, kurkku, salaatti, vehnätortillapohja], mutta yhdessä eivät vain sovi minulle).

Lienee ihan normaalia tässä vaiheessa elämää, että täällä on pientä vauvakuumetta ilmassa. On ollut alusta asti selvää, että me halutaan lapsia yhdessä. Ensiksi naimisiin, sitten lapsia. Varsinkin viimeisen vuoden ajan vauvapuheet on lisääntyneet.
Ensimmäisen kerran lisääntyminen oli kunnolla tapetilla, kun vuoden seurusteltuamme säikähdin olevani raskaana (käytin tuolloin e-pillereitä). Tein testin, jännitettiin yhdessä viivoja. Negatiivinen. Piti tulla helpostus, mutta molemmille tulikin yllättäen pettymys. Muistan kun poikaystävä kysyi, että odotinko minäkin sitä toista viivaa.
Poikaystävästä tulee mahtava isä. Hän tykkää lapsista ihan hirveästi ja osaa olla pienten kanssa, toisin kuin minä. Tai oikeastaan minullakin kyse on vain siitä, että olen päässyt harjoittelemaan harmillisen vähän.
Ollaan juteltu paljon tästä asiasta. Itseäni jännittää taloudellinen selviytyminen (opittu tapa, aiheuttaa liikaa turhaa stressiä), vaikka poikaystävä on ihan kivapalkkaisessa, vakituisessa työssä. Mietin myös omia opintojani. Mitä olen lapsensaaneiden kavereiden kanssa jutellut, taukoa opinnoista tulisi vähintään 9kk->, mutta meillä suhtaudutaan koulussa perheenlisäykseen mielestäni ihan fiksusti ja luennoillakin on välillä vauvoja mukana.
Sitten tietysti mielessä pyörii nämä "normaalit ajatukset", esimerkiksi mitä jos lapsi ei ole terve tai jos tulee muita komplikaatioita. Itse synnytyskin tuntuu aika jännittävältä.
Perheen suhtautuminen jännittää liikaa, sillä valitettavasti tiedän, että kaikki eivät olisi kovinkaan innoissaan. Poikaystävän puolelta oltaisiin varmasti suurimmaksi osaksi aivan haltioissaan (siellä ihmiset ovat lisääntyneet suht nuorina ja silti valmistuneet AMK:sta tai yliopistosta). Minun sukuni puolelta ollaan lisäännytty vasta vanhemmalla iällä. Muutenkin vallitseva asenne on sellainen, että kolmekymppisiksi asti pitää rellestää oikein olan takaa ja samalla kouluttautua AMK:sta tai yliopistosta, hankkia koulutusta vastaava työ, matkustella, nähdä ja kokea. Meidän naimisiinmenoakin kohtaan oltiin pitkään varautuneita, kun näin nuorina pitää mennä (minä häiden koittaessa liki 23v ja poikaystävä 26v, eli ei mielestäni olla kuitenkaan ihan lapsia).
Tiedän, miten muiden raskauksiin ollaan suhtauduttu, joten "ihan syystäkin" jännittää millainen höykytys siitä tulee, kun me ilmoitetaan olevamme raskaana. Vaikka siis tämähän on tosiaan meidän kahden elämä ja minun täytyy viimeinkin opetella jättämään muiden mielipiteet omaan arvoonsa.
On tietysti ihan fiksujakin pointeja (käy ensiksi koulu loppuun, bailaa vielä kun oot nuori, asutte toistaiseksi vuokralla "vain" isossa kaksiossa jne.) mutta veikkaan, että lisääntyminen on sellainen juttu, mitä ei voi täysin rationaalisesti selittää. Jokin biologinen kello raksuttaa.

Uskon, että liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa on hyväksi myös lisääntymisen kannalta. Haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun alamme odottamaan, jotta lapsellakin olisi hyvät oltavat sisälläni.

Nää häät on meidän

Pääsiäisreissusta selvitty!
Vietettiin pääsiäinen perheeni parissa. Joka päivä syötiin ulkona, ja/tai tehtiin kotona jotain hyvää ruokaa.  Kuihtumaan ei siis vahingossakaan päässyt! Suklaata söin (vain) yhden Kinderin verran (mitä kompensoin sitten suolaisilla herkuilla…) Varsinaisia "liikumattomia päiviä" tuli ainoastaan pe, su ja ma.

Hääjutuista puhuttiin paljon (ja ensimmäinen häälahja vastaanotettiin, logistisista syistä [olimme autolla liikenteessä, iso osa vieraista tulee lentäen]. Satojen eurojen arvosta Iittalan Essence -viinilaseja! Iso sydän!), ja tuntuukin, että kaikkia muita stressaa meitä enemmän! Vielä perjantaina oli tunne, että häävalmistelut on tosi hyvin mallillaan. Paluumatkalla oli sellainen olo, että kaikki on pahasti kesken (ja se vähä, mitä ollaan valmisteltu, on vähintäänkin tehty aivan väärin!)

Viikonlopun aikana alkoi suorastaan hermostuttamaan, sillä en omaa samanlaista pikkutarkkaa järjestelmällisyyttä kun molemmat sisareni, ja olen luonteeltani laveampi. En useimmiten jaksa puskea omia ideoitani läpi, joten monesti tyydyn "hiljaisen hyväksyjän" rooliin. Otan kyllä mielelläni apua vastaan, ja olen tosi iloinen, että sisarukset auttavat järjestelyissä. 
Kuitenkaan ei ole kovin mukavaa, jos tilanne ajautuu (kun tilanne ajautui) siihen, että likipitäen kaikki meidän ideat nähdään toisarvoisina, ja meidän tapamme hoitaa asioita tyrmätään täysin. Nämä nyt kuitenkin ovat poikaystävän ja minun häät. Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on hyvän edistäminen, mutta jossain vaiheessa auttaminen muuttuu (muuttui) ahdisteluksi.
Esimerkiksi kukat. En ole pitänyt kukkia kovinkaan tärkeänä asiana (siis oikeasti niin epätärkeänä, että jos hätä tulisi, jättäisin koko kukat hankkimatta tai hakisin ne hääaamuna Prisman kylmiöstä!), enkä siis vielä ole pyytänyt kukista tarjousta. Kukkabudjetti on pieni, ja kaikkien tuntemieni kukkakauppojen normaalivalikoima riittää täyttämään tarpeemme. Pöydissä on tosiaan kapeita maljakkoja joihin tulee muutama kukka. Hääkimpunkaan ei tarvitse olla mikään tajunnanräjäyttävä. Ainut rajaus on värimaailma, ja naivisti luulen, että valkoisia kukkia löytyy kukkakaupoista ympäri vuoden. Kimppuuni suorastaan hyökättiin, kun vikisin, etten ole pyytänyt tarjousta kukista.
Sama toistui likipitäen kaikissa isommissa ja pienemmissä yksityiskohdissa. Ja vastaukseksi ei riittänyt "siksi, koska me haluamme niin". Esimerkiksi muutamilla ystävilläni (mm. yhdellä kaasoista) on rahan arvoista erityisosaamista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, mutta kaikkea tätä vähäteltiin mielestäni ikävään sävyyn.

Saa ja pitää kysyä, sitä en moiti. Mutta vastausta tulee myös arvostaa ja se olisi myös hyvä kuunnella loppuun, ennen kuin aloittaa verbaalisen höykytyksen. Jos hääjärjestelyt etevät jatkossakin näin, tulee meidän häistä ihan jonkun toisen häät. Suuhun jäi vähän ikävä maku.

Tiedän ja ymmärrän, että tietty järjestys pitää olla, ja siitä osataan kyllä varmasti huolehtia. Halutaan kuitenkin, että meidän häät olisivat rennot ja kivat, meidän näköiset. Vieraaksi tulee perhe ja ystävät, joten turhat muodollisuudet voi unohtaa!
Hormoneillakin on varmasti osansa, mutta tosissaan harmittaa, kun reissuun lähtiessä vallinnut hyvä fiilis järjestelyiden suhteen katosi matkalle.
Minulla on tosi ihanat sairukset mutta olemme tosi erilaisia.

Tuntuipa hyvältä oksentaa ikävä olo tekstiksi.

Kokeilin eilen kevyttä jalkapäivää, polven alkavat oleman kivat. Syön tietysti tulehduskipulääkekuurin vielä loppuun. Tänään olkapää-ojentajapäivä, huomenna selkä, torstaina hauis ja rinta. Vatsalihakset joka päivä treeniä vaihdellen, niinkuin tähänkin asti.

Lazy Day & Dreams

16.4

16.4

Vatsalihasten kunto on parantunut ihan älyttömästi. Näkyvyyttäkin on tullut jonkin verran. Pitäisi ruveta diettaaman fiksusti, jotta saisi tuota läskiä pois tuosta päältä, mutta kuitenkin niin, että lihakset eivät kärsisi. Aataminaikaiseen elintarvikevaakaan pitäisi vaihtaa patterit, mutta taidan suosiolla ostaa nykyaikisemman version.

Päivä alkoi aamusalilla, ahersin hauis- ja rintatreenin ja hiukan vatsoja (eilisen jäljiltä kipeänä). Ihan omanlainen fiilis käydä aamuvarhaisella salilla! 

Eilen suihkussa ilahduin siitä, kun olkapää erottui muusta kädestä siinä saippuoidessani.

Laiska päivä, joutenolo on syntisen mukavaa. Tähän päivään kuuluu blogien lukemista, saippuasarjoja netistä, paljon kahvia, päiväunet, ulkoilua koiran kanssa (ihana sää!), illalla vielä kavereiden kanssa treffaamista. Lounaaksi tein kaksi paistettua munaa, kun en asioikseni jaksanut vääntäytyä kauppaan.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka muistaa uniansa suht tarkasti. Nukunko siis hyvin vai huonosti, sitä en tiedä, mutta joka aamu muistan yhden tai useamma unen. 

Olen alkanut miettimään mistä johtuu, että päiväunien unet ja yön unet eroavat toisistaan. 

Päiväunissa olen monesti humaltuneen oloinen. Päässä pyörii enkä saa unessa asioita hoidettua, kun olen niin "päissäni" (vaikken siis ole unessa humalassa). En siis unessa ole humalassa, vaan pääni on tosi sekaisin. 

Yöunet puolestaan ovat levollisia ja niissä esiintyy ajankohtaisia aiheita henkilökohtaisesta elämästäni. Unien teemat vaihtelevat elämäntilanteen ja ajankohtaisten asioiden mukaan.

Päivisin unissa esiintyy paljon autoja (olen autonaisia henkeen ja vereen), ja näen etenkin sellaisia kohtauksia, jossa ajan autoa/olen vänkärin paikalla eivätkä auton jarrut toimi (joskus ohjaus ei toimi, mutta tämä epätavallisempa). Yleensä vauhti on hiljainen eikä tilanne ole uhkaava, mutta en kykene täysin hallitsemaan autoa.

Unissani esiintyy harvakseltaan minulle läheisiä ihmisiä, vaan yleensä vierailijat ovat tuttuja/kaukaisia sukulaisia tms. Joskus näen unia kuolleista läheisistä.

Olen huomannut, että stressaantuneena näen monesti tavallista ahdistavampia unia. Toisaalta joskus, jos olen esimerkiksi useamman päivän harmitellut vartaloni huonoja puolia (ennen nukkumaanmenoa "hitsi tätä mahaa"), saatan nähdä unta jossa katson peiliin ja peilistä katsoo takaisin kaunis ja hyväkuntoinen minä. Unet ovat joskus stressin keskellä lohdullisia.

Asiaan hatarasti liittyen, tänään juuri salilla ajattelin, kun katsoin peiliin (inhoan katsoa salilla peiliin, niitä on joka puolella...), että ei hitto kun on tuossa ja tuossa ylimääräistä ja naamakin on huonosti laitettu, ja mitäköhän nuo muut nyt ajattelee kun poljen tässä ja maha on rullalla… Ja sitten se iski! Että hei, ei nuo varmaan kato ollenkaan pahalla, tuskin kattovat lainkaan. Sitäpaitsi, tossa on kiva kohta, ja tuossa. 

Tällaisia ahaa -elämyksiä minä tarvitsen. Yhdessä yössä ei voi muuttua kaupungin timmeimmäksi mimmiksi, mutta omasta mielestäni minulla on asenne kunnossa, ja pyrin koko ajan parempaan. Voiko muuta vaatia? Yleensä muuten pahin ulkonäköahdistus iskee, kun huomaa jonkun katselevan, vaikka katsoja tarkoittaisikin (mitä luultavimmin) sitä pelkästään hyvällä. 

Ja vielä asiaan. Yhden kerran (viime syksynä) olen kokenut unihalvauksen. Tämä tapahtui yöllä. Tilanne oli hieman pelottava, mutta kesti vain vähän aikaa. Makuuhuoneen kaapeista tuli valolonkeroita minua kohti, enkä pystynyt liikkumaan. 

Tällaista tänään!