Nää häät on meidän

Pääsiäisreissusta selvitty!
Vietettiin pääsiäinen perheeni parissa. Joka päivä syötiin ulkona, ja/tai tehtiin kotona jotain hyvää ruokaa.  Kuihtumaan ei siis vahingossakaan päässyt! Suklaata söin (vain) yhden Kinderin verran (mitä kompensoin sitten suolaisilla herkuilla…) Varsinaisia "liikumattomia päiviä" tuli ainoastaan pe, su ja ma.

Hääjutuista puhuttiin paljon (ja ensimmäinen häälahja vastaanotettiin, logistisista syistä [olimme autolla liikenteessä, iso osa vieraista tulee lentäen]. Satojen eurojen arvosta Iittalan Essence -viinilaseja! Iso sydän!), ja tuntuukin, että kaikkia muita stressaa meitä enemmän! Vielä perjantaina oli tunne, että häävalmistelut on tosi hyvin mallillaan. Paluumatkalla oli sellainen olo, että kaikki on pahasti kesken (ja se vähä, mitä ollaan valmisteltu, on vähintäänkin tehty aivan väärin!)

Viikonlopun aikana alkoi suorastaan hermostuttamaan, sillä en omaa samanlaista pikkutarkkaa järjestelmällisyyttä kun molemmat sisareni, ja olen luonteeltani laveampi. En useimmiten jaksa puskea omia ideoitani läpi, joten monesti tyydyn "hiljaisen hyväksyjän" rooliin. Otan kyllä mielelläni apua vastaan, ja olen tosi iloinen, että sisarukset auttavat järjestelyissä. 
Kuitenkaan ei ole kovin mukavaa, jos tilanne ajautuu (kun tilanne ajautui) siihen, että likipitäen kaikki meidän ideat nähdään toisarvoisina, ja meidän tapamme hoitaa asioita tyrmätään täysin. Nämä nyt kuitenkin ovat poikaystävän ja minun häät. Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on hyvän edistäminen, mutta jossain vaiheessa auttaminen muuttuu (muuttui) ahdisteluksi.
Esimerkiksi kukat. En ole pitänyt kukkia kovinkaan tärkeänä asiana (siis oikeasti niin epätärkeänä, että jos hätä tulisi, jättäisin koko kukat hankkimatta tai hakisin ne hääaamuna Prisman kylmiöstä!), enkä siis vielä ole pyytänyt kukista tarjousta. Kukkabudjetti on pieni, ja kaikkien tuntemieni kukkakauppojen normaalivalikoima riittää täyttämään tarpeemme. Pöydissä on tosiaan kapeita maljakkoja joihin tulee muutama kukka. Hääkimpunkaan ei tarvitse olla mikään tajunnanräjäyttävä. Ainut rajaus on värimaailma, ja naivisti luulen, että valkoisia kukkia löytyy kukkakaupoista ympäri vuoden. Kimppuuni suorastaan hyökättiin, kun vikisin, etten ole pyytänyt tarjousta kukista.
Sama toistui likipitäen kaikissa isommissa ja pienemmissä yksityiskohdissa. Ja vastaukseksi ei riittänyt "siksi, koska me haluamme niin". Esimerkiksi muutamilla ystävilläni (mm. yhdellä kaasoista) on rahan arvoista erityisosaamista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, mutta kaikkea tätä vähäteltiin mielestäni ikävään sävyyn.

Saa ja pitää kysyä, sitä en moiti. Mutta vastausta tulee myös arvostaa ja se olisi myös hyvä kuunnella loppuun, ennen kuin aloittaa verbaalisen höykytyksen. Jos hääjärjestelyt etevät jatkossakin näin, tulee meidän häistä ihan jonkun toisen häät. Suuhun jäi vähän ikävä maku.

Tiedän ja ymmärrän, että tietty järjestys pitää olla, ja siitä osataan kyllä varmasti huolehtia. Halutaan kuitenkin, että meidän häät olisivat rennot ja kivat, meidän näköiset. Vieraaksi tulee perhe ja ystävät, joten turhat muodollisuudet voi unohtaa!
Hormoneillakin on varmasti osansa, mutta tosissaan harmittaa, kun reissuun lähtiessä vallinnut hyvä fiilis järjestelyiden suhteen katosi matkalle.
Minulla on tosi ihanat sairukset mutta olemme tosi erilaisia.

Tuntuipa hyvältä oksentaa ikävä olo tekstiksi.

Kokeilin eilen kevyttä jalkapäivää, polven alkavat oleman kivat. Syön tietysti tulehduskipulääkekuurin vielä loppuun. Tänään olkapää-ojentajapäivä, huomenna selkä, torstaina hauis ja rinta. Vatsalihakset joka päivä treeniä vaihdellen, niinkuin tähänkin asti.