sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kirjallinen ajatustuokio

Mietittiin eilen (taas, yllättävää) häitä. Meillä on ihania ajatustuokioita poikaystävän kanssa.
Minä haluan yksinkertaisen kattauksen ja pöytäkoristeet. Tykkään muutenkin pääsääntöisesti yksinkertaisesta, silloin on mielestäni helppo korostaa tiettyjä juttuja, jotka haluaa tuoda esiin. Olen varannut juhlapaikalta valkeat pöytäliinat ja lautasliinat, lasin väriset kapeat maljakot pöytiin ja buffetpöytään hopeisen koristelun.
Lautasliinoista sai valita kankaisten tai kuituliinojen väliltä. Edustaja suositteli kuituliinoja, sillä ne ovat todella hyvälaatuisia eikä niissä tietenkään näy käyttö (pesut jne), kuten kangasliinoissa. Pääsin myös itse kentälle tutkimaan vaihtoehtoja, ja päädyin itsekin kuituliinoihin. Kahvikuppien kanssa tulee toki omat ohuet liinat.

Pöytiin tulee siis maljakot, joihin jokaiseen muutama näyttävä kukka (valkoinen ja ehkä sininen, väriteeman mukaisesti). Koska vieraita on niin paljon, on käytettävän tilan vuoksi vain järkevää (keskustelin tästä myös juhlapaikan edustajan kanssa), että pöydät sijoitetaan pituussuunnassa vieretysten pitkiksi pöydiksi (yksi pöytä, neljä ruokailijaa, yksi pitkä pöytä 35 ruokailijaa). Maljakoita tulee yksi per pöytä.
Sitten olen miettinyt tuota ohjelmalehtistä/menua, joita asetetaan myös yksi/pöytä. Haluiaisin jonkun kivan, käytännöllisen ja tyylikkään ratkaisun, mutta en ole vielä keksinyt mikä se olisi. Kolmikantaiseksi taitelu menu vaikuttaa (ainakin vielä nyt) jotenkin juntilta (vaikka tähän varmaan kuitenkin päädyn, jos en parempaa keksi). Juhlapaikan edustaja puolestaan kertoi toimivaksi ratkaisuksi "avattua kolmikantaista", sillä pöytiin luonnollisesti katetaan valmiiksi kaikki, ja pöydät ovat aika täynnä kaikkien lasien, lautasten ja aterimien jälkeen. Jotenkin tuo avattu kuulostaa sotkuiselta, mutta toisaalta järki käskisi luottamaan edustajaan.

Pöydät pitäisi myös numeroida jotenkin fiksusti, ja laatia pöytäkartta. Taidan luottaa (kuten muissakin askartelutehtävissä), visuaalisesti lahjakkaaseen ystävääni.
Itse pöytäkartan ajattelin sijoittaa sellaiselle puiselle taululle, en tiedä termiä, mutta muistuttaa maalaustelinettä. Löytyy juhlapaikalta.
Mutta tuo pöytien numerointi. Jos yksi pöytä kattaa 8 vierasta, ja yhden pitkän pöydän muodostamiseen tarvitsee 4-5 pöytää… Pitäisikö vain pitkät pöydät numeroida (tästä aiheutuisi varmaan kaaos…) mutta toisaalta pelkästään yhden pöydän numeroiminen tuntuu typerältä (kun tarkoitus nimenomaan on se, että vieraat saisivat itse vaikuttaa istumapaikkaansa). Toimisikohan, jos yksi pitkä pöytä olisi jaettu kahteen osaan. Silloin vieraat saisivat itse vaikuttaa laajemmalti istumapaikkaansa mutta kaaos ei ehkä olisi niin hirveä.

Sitten toinen mietinnänaihe. Ketkä istutetaan samaan pöytään? Haluaisin vähän miksata meidän kavereita. Vaikka meidän molempien kaverit ovat tosi sosiaalisia ja varmasti tutustuvat istumapaikoista huolimatta, olisi kiva laittaa vähän sekaisin. Ei ainakaan niin, sulhasen kaverit yhteen pöytään, omat kaverini toiseen ja upseerit kolmanteen.
Perheiden kanssa tehdään varmaan niin, että vanhemmat ja sisarukset samoihin pöytiin. Tämähän tulee olemaan varsin mielenkiintoista, sillä sisaremme eivät ole häitä ennen tavanneet. Meillä molemmilla on siis kolme sisarusta (poikaystävällä kaikki huomattavasti vanhempia) ja välimatkaa perheidemme välillä +600km.
Itseasiassa, isäni ei ole edes tavannut sulhasen (käytettäköön nyt tätä sulhas -termiä) vanhempia. Kun olimme seurustelleet useamman vuoden, äitini lensi Ouluun tapaamaan sulhasen vanhempia, ja tämän jälkeen sulhasen vanhemmat ovat kerran käyneet porukoillani, isäni sattumoisin ollessa töissä.
Tulipa tosi outo olo kun kirjoitti tästä, ei sitä tule edes ajatelleeksi, että molemmat perheet jotka miellän omakseni, eivät tunne toisiaan!

Sisareni lupautui tekemään hääbingon (en ollut aikaisemmin kuullutkaan tästä!) Tästä siis varmasti myöhemmin vielä lisää. Luotan sisareni tyylitajuun (mikä on huomattavasti kehittyneempi kuin omani).

Sitten vielä pari sanaa kaasoista ja bestmaneista itse vihkitilaisuudessa. Itse en missään nimessä halua, että kaasot ja bestmanit seistä töllöttävät meidän molemmilla puolilla. Se tuntuu kummalliselta ja jopa kiusalliselta. Sulhanen oli tästä hiukan eri mieltä. Onko se nykyään tapana? Olen visualisoinut mielessäni alttarille vain minut ja poikaystävän.

Vielä ihan muista aiheista, kuin häistä (miten tätä tekstiä tuleekin näin paljon).
Mistä tämä ihan käsittämätön ajoittainen tuvotus voi johtua? Taas eilen illasta vatsa turposi pinkeäksi palloksi ja oli alavatsasta tosi kipeä. Ei pitäisi johtua naistenvaivoista.
Ja tosiaan tarkoitan tällä turvotuksella aivan äärimmilleen turpoamista, eli sellaiseksi, jos väkisin pullistan vatsan ulos. Ja tätä siis tapahtuu suht usein. En ollut syönyt mitään normaalista poikkeavaa, ja ateriavälini ovat aina (liian) pitkät.

Kuitenkin vielä pääaiheeseen palatakseni, ihanaa, että hääjuhla alkaa muotoutua kokonaiseksi mielessäni. Hääjuhlan sotilasperinteissä on vielä mietittävää, poikaystävä on ottanut tämän hartelleen. Alkavalla viikolla soitan ortodoksisen avioliiton siunaamisen tiimoilta Ouluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti