Morsiuspuku lähti eilen pienennykseen, jee!
Ja ne polttarit!
Menin ihan muilla asioilla viikonlopuksi kotipaikkakunnalle lentäen, jonne parhaat kaverini ja siskoni olivat järjestäneet ihan mielettömät yllätyspolttarit. (Ja jo tässä vaiheessa kerrottakoon miten otettu olen aivan erityisesti siitä, että koska tiedän miten kiireisiä ihmiset ovat, ja kaikista kiireistä huolimatta kaikki hyvät kaverini ja sisarukseni olivat järjestäneet aikataulut niin, että pääsivät juhlimaan polttareitani! Varsinkin kun asun niin kaukana kotipaikkakunnastani, että yhteydenpito on välillä hyvinkin väljää.)
Polttarit alkoivat tietysti yllätyksellä, kun kaverit alkoivat laulamaan parvekkeen alla uudelleen (tilanteeseen sopivilla sanoilla) sanoitettuja biisejä. Tässä vaiheessa minulta otettiin iPhoneni pois, että kaikki somehehkutukset sun muut eivät veisi huomiota. Yhdellä ystävällä oli parempi kamera mukana, muut ottivat kuvia kännyillä.
Ohjelmaan kuului tietysti aivan hirveä polttariasu (oikeasti ehkä rumin näkemäni!<3), erilaisia polttarirasteja kaupungilla, tasaiseen tahtiin skumppaa, erään hotellin todella hienoissa kattosaunatiloissa järjestetyt etkot ruokineen ja juomineen + jatkot baarissa. Missään vaiheessa minulle ei siis kerrottu mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, ja koko päivä oli aikataulutettu tosi kivasti (oli sopivasti aikaa, mutta missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että tilanne etenisi liian hitaasti.)
Kaverit olivat tehneet ihan mielettömän hyviä rasteja ja siskoni nähneet tosiaan vaivaa varsinaisten etkojen eteen. Saunassa toimitettiin polttariperinteitä (istuin saunassa käpyjen ja havujen päällä ja minut pestiin kananmunilla ja jauhoilla, eksät manattiin pois jne.) Hemmottelua, kasvonaamiot, meikkaus ja tukan laitto. Ja tosi hyvät ruuat (sekä viinit ja skumpat) jotka oli tilattu eräästä ravintolasta. Miedompia alkoholijuomia sai juoda kaapista.
Koko ajan joku piti huolta, että lasissani oli skumppaa tai viiniä, ja aina kun yritin kysyä jotain, sain vastaukseksi, että kaikki on järjestetty ja minun ei tarvitse huolehtia mistään.
Lähdimme porukalla aamu kolmelta vielä pitsalle, jonka jälkeen pääsin sopivasti humaltuneena, onnellisena morsiammena unille! Polttareista jäi muistoksi paljon ihania kuvia ja muutama esine (mm. sydämen muotoinen vihko, jossa on paljon ohikulkijoilta saatua hyödyllistä tietoa…)
Siis aivan mieletön juhla, ylitti kaikki odotukset (vaikka tiedänkin millaisia järjestelijöitä siskoni ovat!)
En voi tarpeeksi kiittää kaikesta vaivasta, minulla oli aivan mielettömän hauska ilta.
Olen saanut vihiä, että nykyiset opiskelukaverit aikovat myös järjestää polttarit. Jaiks!
tiistai 29. huhtikuuta 2014
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Hitaasti, mutta varmasti
Sain taas järjesteltyä asioita vähän eteenpäin, soitin Oulun ortodoksiselle seurakunnalle tiedustellen pappia avioliiton siunausta varten ja samalla otin ensimmäistä kertaa yhteyttä pari viikkoa sitten tietooni tulleeseen meidät vihkivään pappiin.
Ortodoksinen pappi luultavasti järjestyy, virkailija lupasi ottaa yhteyttä ensi viikon loppuun mennessä. Yllätyin siitä, että ortodoksipappeja toimii ilmeisesti Oulussa vain kaksi? Myös avioliiton esteiden tutkinnan voisi laittaa pikkuhiljaa vireille.
Löysin myös Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nettisivuilta tiedon, että ainoastaan saippuakuplat ovat sallittu hääparin tervehtimismuoto. Ja saippuakuplista minä en vaan tykkää. Juteltiin poikaystävän kanssa, että koska meille tulee kirkosta poistumiseen upseerien pitämä miekkakuja, eivät saippuakuplat ole edes tarpeelliset.
Lähes kaikki vieraat ovat ilmoittaneet saapumisensa (tai saapumatta jättämisen), vain muutama puuttuu, joten nyt voi alkaa miettimään istumajärjestystä. Ilmoittautuneita on itseasiassa enemmän, kuin alunperin odotin. Puolet vieraista tulevat kuitenkin toiselta puolen Suomea, joten meidän häitä varten heidän pitää käytännössä varata koko viikonloppu. Olen tosi iloinen, että varsinkin kaikki vanhat ystävät, kenen kanssa tulee pidettyä ihan liian vähän yhteyttä, pääsevät tulemaan.
Hääyötä varten pitäisi varata hotelli, ja olen ajatellut, etten halua hääsviittiä (koska niiden hinta-laatusuhdetta ei ole kauheasti lähipiirissäni kehuttu). Joku suht tilava huone riittäisi varsin hyvin. Häät loppuvat vasta aamu 2, joten huoneessa tuskin kerettäisiin nukkumisen ja yleisen hempeilyn lisäksi muuta tehdäkkään.
Juhlapaikankin kanssa ollaan vaihdettu aktiivisesti ajatuksia. Poikaystävä keksi, että alkumalja voisikin olla alkoholillinen booli (mikä on myös järjestettävissä), mutta se olisi vain muutaman euron skumppia halvempi ja omasta mielestäni skumpat on paljon tyylikkäämmät. Poikaystävälle on myös tärkeää, että kakut laitetaan kakkutelineeseen (tiedustelin asiaa, juhlapaikalta sellainen löytyy).
Sisareni ja minä olemme keränneet Happy joe -lasipulloja joista tulee maljakot. Juhlapaikalla olisi myös lasinvärisiä maljakkoja, mutta nuo Happy Joe -pullot ovat kyllä hauskemmat.
Kaasojen kanssa sovittiin playlististä (toisella radioalan koulutus), ja keksittiin, että musaa toivotaan pienillä paperilapuilla johonkin kippoon. Ei ole kuullema kivaa, kun korvaan huudetaan monta tuntia biisitoiveita, joten tämä on varmaan ihan toimiva järjestely.
Toinen kaasoista ehdotti myös, että kerättäisiin seurustelua edeltäviä ja seurustelun aikaisia kuvia, ja laitettaisiin ne pyörimään hitaasti kankaalle jo ruokailun aikana. Siis tosi hitaasti, etteivät ne häiritsisi ruokailua, mutta niitäkin voisi samalla katsella. Olin itsekin ajatellut, että kuvat eivät vaatisi selostusta/omaa numeroa, vaan ne voisivat jossain vaiheessa vain pyöriä omia aikojaan. Olin alunperin ajatellut, että ruokailun aikaan ei tapahtuisi mitään muuta (ei esim. musiikkia, en tykkää jos ruokailun aikana ylipäätänsä soi musiikki) mutta tuo tosi hitaasti pyörivä diashow voisi olla ihan kiva.
Nyt on taas ihan mukava fiilis hääjärjestelyiden osalta.
Viikonloppuna minulle pidettin ihan supersiistit yllätyspolttarit (ylitti kaikki odotukset, en voi liikaa suitsuttaa), niistä teen ihan oman postauksensa. Toiset polttarit opiskelukavereiden kanssa (nykyisellä paikkakunnalla) on kuullema vielä tiedossa.
Ortodoksinen pappi luultavasti järjestyy, virkailija lupasi ottaa yhteyttä ensi viikon loppuun mennessä. Yllätyin siitä, että ortodoksipappeja toimii ilmeisesti Oulussa vain kaksi? Myös avioliiton esteiden tutkinnan voisi laittaa pikkuhiljaa vireille.
Löysin myös Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nettisivuilta tiedon, että ainoastaan saippuakuplat ovat sallittu hääparin tervehtimismuoto. Ja saippuakuplista minä en vaan tykkää. Juteltiin poikaystävän kanssa, että koska meille tulee kirkosta poistumiseen upseerien pitämä miekkakuja, eivät saippuakuplat ole edes tarpeelliset.
Lähes kaikki vieraat ovat ilmoittaneet saapumisensa (tai saapumatta jättämisen), vain muutama puuttuu, joten nyt voi alkaa miettimään istumajärjestystä. Ilmoittautuneita on itseasiassa enemmän, kuin alunperin odotin. Puolet vieraista tulevat kuitenkin toiselta puolen Suomea, joten meidän häitä varten heidän pitää käytännössä varata koko viikonloppu. Olen tosi iloinen, että varsinkin kaikki vanhat ystävät, kenen kanssa tulee pidettyä ihan liian vähän yhteyttä, pääsevät tulemaan.
Hääyötä varten pitäisi varata hotelli, ja olen ajatellut, etten halua hääsviittiä (koska niiden hinta-laatusuhdetta ei ole kauheasti lähipiirissäni kehuttu). Joku suht tilava huone riittäisi varsin hyvin. Häät loppuvat vasta aamu 2, joten huoneessa tuskin kerettäisiin nukkumisen ja yleisen hempeilyn lisäksi muuta tehdäkkään.
Juhlapaikankin kanssa ollaan vaihdettu aktiivisesti ajatuksia. Poikaystävä keksi, että alkumalja voisikin olla alkoholillinen booli (mikä on myös järjestettävissä), mutta se olisi vain muutaman euron skumppia halvempi ja omasta mielestäni skumpat on paljon tyylikkäämmät. Poikaystävälle on myös tärkeää, että kakut laitetaan kakkutelineeseen (tiedustelin asiaa, juhlapaikalta sellainen löytyy).
Sisareni ja minä olemme keränneet Happy joe -lasipulloja joista tulee maljakot. Juhlapaikalla olisi myös lasinvärisiä maljakkoja, mutta nuo Happy Joe -pullot ovat kyllä hauskemmat.
Kaasojen kanssa sovittiin playlististä (toisella radioalan koulutus), ja keksittiin, että musaa toivotaan pienillä paperilapuilla johonkin kippoon. Ei ole kuullema kivaa, kun korvaan huudetaan monta tuntia biisitoiveita, joten tämä on varmaan ihan toimiva järjestely.
Toinen kaasoista ehdotti myös, että kerättäisiin seurustelua edeltäviä ja seurustelun aikaisia kuvia, ja laitettaisiin ne pyörimään hitaasti kankaalle jo ruokailun aikana. Siis tosi hitaasti, etteivät ne häiritsisi ruokailua, mutta niitäkin voisi samalla katsella. Olin itsekin ajatellut, että kuvat eivät vaatisi selostusta/omaa numeroa, vaan ne voisivat jossain vaiheessa vain pyöriä omia aikojaan. Olin alunperin ajatellut, että ruokailun aikaan ei tapahtuisi mitään muuta (ei esim. musiikkia, en tykkää jos ruokailun aikana ylipäätänsä soi musiikki) mutta tuo tosi hitaasti pyörivä diashow voisi olla ihan kiva.
Nyt on taas ihan mukava fiilis hääjärjestelyiden osalta.
Viikonloppuna minulle pidettin ihan supersiistit yllätyspolttarit (ylitti kaikki odotukset, en voi liikaa suitsuttaa), niistä teen ihan oman postauksensa. Toiset polttarit opiskelukavereiden kanssa (nykyisellä paikkakunnalla) on kuullema vielä tiedossa.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Tablettikartat
Tuli yöllä mieleen yksi idea, joka täytyy kirjoittaa muistiin, ennen kuin ajatus karkaa.
Eli siis, kirkolta juhlapaikalle on pari kilsaa, tarkalleen 1,7km, yhtä suoraa tietä. Silti on tullut vaikka minkälaista ideaa (ja suoraa painostusta) yhteiskuljetuksista (sori, not gonna happen) karttoihin, ja keksinkin sitten tosi innovatiivisesti, että pari kaasoa/bestmania voisivat olla vihkimisen jälkeen tablettien kanssa neuvomassa reittiä niille, jotka apua kaipaavat (epäilen vahvasti, että tällaisia vieraita on vain muutama, sillä iso osa vieraista on oululaisia ja uskallan vieläkin veikata, että ihmiset tajuavat katsoa reittiohjetta etukäteen TAI edes viimeistään kirkossa omalta kännykältään).
Täytyy vielä ehdottaa tätä sulhaselle, joka tekniikan ylimpänä ystävänä on mitä varmimmin ajatukseni takana.
Eli siis, kirkolta juhlapaikalle on pari kilsaa, tarkalleen 1,7km, yhtä suoraa tietä. Silti on tullut vaikka minkälaista ideaa (ja suoraa painostusta) yhteiskuljetuksista (sori, not gonna happen) karttoihin, ja keksinkin sitten tosi innovatiivisesti, että pari kaasoa/bestmania voisivat olla vihkimisen jälkeen tablettien kanssa neuvomassa reittiä niille, jotka apua kaipaavat (epäilen vahvasti, että tällaisia vieraita on vain muutama, sillä iso osa vieraista on oululaisia ja uskallan vieläkin veikata, että ihmiset tajuavat katsoa reittiohjetta etukäteen TAI edes viimeistään kirkossa omalta kännykältään).
Täytyy vielä ehdottaa tätä sulhaselle, joka tekniikan ylimpänä ystävänä on mitä varmimmin ajatukseni takana.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Baby
E-pillereiden lopettamisesta on nyt kulunut nelisen kuukautta. Kuukautiset ovat tulleet päiväntarkasti, joten hormonitoiminta on ilmeisesti ihan mallillaan.
Käytin pillereitä yhtäjaksoisesti lähemmäs kymmenen vuotta, ja erona entiseen on jo aiemin mainitut suolistovaivojen väheneminen, parempi aineenvaihdunta, hiukan kipeämmät kuukautiset ja pahemmat kuukautisia edeltävät turvotukset ja pms -oireet.
Nyt olen pari päivää kärsinyt valitettavan tutuista, kipeistä suolisto-oireista, mutta uskoisin niiden johtuvan vääränlaisesta ruoasta ja kuukautisista (varsinkin jälkimmäisistä). Olen siis kaikkiruokainen, enkä millekkään allerginen, mutta silti tietyt ruoka-aineyhdistelmät saavat pahimmillaan koko suoliston ihan älyttömään tilaan (esimerkiksi tortilla, sillä mikään sen yksittäinen raaka-aine ei ärsytä vatsaa [jauheliha, kana, sipuli, salsa, kermaviili, dippimaustesekoitus, kurkku, salaatti, vehnätortillapohja], mutta yhdessä eivät vain sovi minulle).
Lienee ihan normaalia tässä vaiheessa elämää, että täällä on pientä vauvakuumetta ilmassa. On ollut alusta asti selvää, että me halutaan lapsia yhdessä. Ensiksi naimisiin, sitten lapsia. Varsinkin viimeisen vuoden ajan vauvapuheet on lisääntyneet.
Ensimmäisen kerran lisääntyminen oli kunnolla tapetilla, kun vuoden seurusteltuamme säikähdin olevani raskaana (käytin tuolloin e-pillereitä). Tein testin, jännitettiin yhdessä viivoja. Negatiivinen. Piti tulla helpostus, mutta molemmille tulikin yllättäen pettymys. Muistan kun poikaystävä kysyi, että odotinko minäkin sitä toista viivaa.
Poikaystävästä tulee mahtava isä. Hän tykkää lapsista ihan hirveästi ja osaa olla pienten kanssa, toisin kuin minä. Tai oikeastaan minullakin kyse on vain siitä, että olen päässyt harjoittelemaan harmillisen vähän.
Ollaan juteltu paljon tästä asiasta. Itseäni jännittää taloudellinen selviytyminen (opittu tapa, aiheuttaa liikaa turhaa stressiä), vaikka poikaystävä on ihan kivapalkkaisessa, vakituisessa työssä. Mietin myös omia opintojani. Mitä olen lapsensaaneiden kavereiden kanssa jutellut, taukoa opinnoista tulisi vähintään 9kk->, mutta meillä suhtaudutaan koulussa perheenlisäykseen mielestäni ihan fiksusti ja luennoillakin on välillä vauvoja mukana.
Sitten tietysti mielessä pyörii nämä "normaalit ajatukset", esimerkiksi mitä jos lapsi ei ole terve tai jos tulee muita komplikaatioita. Itse synnytyskin tuntuu aika jännittävältä.
Perheen suhtautuminen jännittää liikaa, sillä valitettavasti tiedän, että kaikki eivät olisi kovinkaan innoissaan. Poikaystävän puolelta oltaisiin varmasti suurimmaksi osaksi aivan haltioissaan (siellä ihmiset ovat lisääntyneet suht nuorina ja silti valmistuneet AMK:sta tai yliopistosta). Minun sukuni puolelta ollaan lisäännytty vasta vanhemmalla iällä. Muutenkin vallitseva asenne on sellainen, että kolmekymppisiksi asti pitää rellestää oikein olan takaa ja samalla kouluttautua AMK:sta tai yliopistosta, hankkia koulutusta vastaava työ, matkustella, nähdä ja kokea. Meidän naimisiinmenoakin kohtaan oltiin pitkään varautuneita, kun näin nuorina pitää mennä (minä häiden koittaessa liki 23v ja poikaystävä 26v, eli ei mielestäni olla kuitenkaan ihan lapsia).
Tiedän, miten muiden raskauksiin ollaan suhtauduttu, joten "ihan syystäkin" jännittää millainen höykytys siitä tulee, kun me ilmoitetaan olevamme raskaana. Vaikka siis tämähän on tosiaan meidän kahden elämä ja minun täytyy viimeinkin opetella jättämään muiden mielipiteet omaan arvoonsa.
On tietysti ihan fiksujakin pointeja (käy ensiksi koulu loppuun, bailaa vielä kun oot nuori, asutte toistaiseksi vuokralla "vain" isossa kaksiossa jne.) mutta veikkaan, että lisääntyminen on sellainen juttu, mitä ei voi täysin rationaalisesti selittää. Jokin biologinen kello raksuttaa.
Uskon, että liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa on hyväksi myös lisääntymisen kannalta. Haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun alamme odottamaan, jotta lapsellakin olisi hyvät oltavat sisälläni.
Käytin pillereitä yhtäjaksoisesti lähemmäs kymmenen vuotta, ja erona entiseen on jo aiemin mainitut suolistovaivojen väheneminen, parempi aineenvaihdunta, hiukan kipeämmät kuukautiset ja pahemmat kuukautisia edeltävät turvotukset ja pms -oireet.
Nyt olen pari päivää kärsinyt valitettavan tutuista, kipeistä suolisto-oireista, mutta uskoisin niiden johtuvan vääränlaisesta ruoasta ja kuukautisista (varsinkin jälkimmäisistä). Olen siis kaikkiruokainen, enkä millekkään allerginen, mutta silti tietyt ruoka-aineyhdistelmät saavat pahimmillaan koko suoliston ihan älyttömään tilaan (esimerkiksi tortilla, sillä mikään sen yksittäinen raaka-aine ei ärsytä vatsaa [jauheliha, kana, sipuli, salsa, kermaviili, dippimaustesekoitus, kurkku, salaatti, vehnätortillapohja], mutta yhdessä eivät vain sovi minulle).
Lienee ihan normaalia tässä vaiheessa elämää, että täällä on pientä vauvakuumetta ilmassa. On ollut alusta asti selvää, että me halutaan lapsia yhdessä. Ensiksi naimisiin, sitten lapsia. Varsinkin viimeisen vuoden ajan vauvapuheet on lisääntyneet.
Ensimmäisen kerran lisääntyminen oli kunnolla tapetilla, kun vuoden seurusteltuamme säikähdin olevani raskaana (käytin tuolloin e-pillereitä). Tein testin, jännitettiin yhdessä viivoja. Negatiivinen. Piti tulla helpostus, mutta molemmille tulikin yllättäen pettymys. Muistan kun poikaystävä kysyi, että odotinko minäkin sitä toista viivaa.
Poikaystävästä tulee mahtava isä. Hän tykkää lapsista ihan hirveästi ja osaa olla pienten kanssa, toisin kuin minä. Tai oikeastaan minullakin kyse on vain siitä, että olen päässyt harjoittelemaan harmillisen vähän.
Ollaan juteltu paljon tästä asiasta. Itseäni jännittää taloudellinen selviytyminen (opittu tapa, aiheuttaa liikaa turhaa stressiä), vaikka poikaystävä on ihan kivapalkkaisessa, vakituisessa työssä. Mietin myös omia opintojani. Mitä olen lapsensaaneiden kavereiden kanssa jutellut, taukoa opinnoista tulisi vähintään 9kk->, mutta meillä suhtaudutaan koulussa perheenlisäykseen mielestäni ihan fiksusti ja luennoillakin on välillä vauvoja mukana.
Sitten tietysti mielessä pyörii nämä "normaalit ajatukset", esimerkiksi mitä jos lapsi ei ole terve tai jos tulee muita komplikaatioita. Itse synnytyskin tuntuu aika jännittävältä.
Perheen suhtautuminen jännittää liikaa, sillä valitettavasti tiedän, että kaikki eivät olisi kovinkaan innoissaan. Poikaystävän puolelta oltaisiin varmasti suurimmaksi osaksi aivan haltioissaan (siellä ihmiset ovat lisääntyneet suht nuorina ja silti valmistuneet AMK:sta tai yliopistosta). Minun sukuni puolelta ollaan lisäännytty vasta vanhemmalla iällä. Muutenkin vallitseva asenne on sellainen, että kolmekymppisiksi asti pitää rellestää oikein olan takaa ja samalla kouluttautua AMK:sta tai yliopistosta, hankkia koulutusta vastaava työ, matkustella, nähdä ja kokea. Meidän naimisiinmenoakin kohtaan oltiin pitkään varautuneita, kun näin nuorina pitää mennä (minä häiden koittaessa liki 23v ja poikaystävä 26v, eli ei mielestäni olla kuitenkaan ihan lapsia).
Tiedän, miten muiden raskauksiin ollaan suhtauduttu, joten "ihan syystäkin" jännittää millainen höykytys siitä tulee, kun me ilmoitetaan olevamme raskaana. Vaikka siis tämähän on tosiaan meidän kahden elämä ja minun täytyy viimeinkin opetella jättämään muiden mielipiteet omaan arvoonsa.
On tietysti ihan fiksujakin pointeja (käy ensiksi koulu loppuun, bailaa vielä kun oot nuori, asutte toistaiseksi vuokralla "vain" isossa kaksiossa jne.) mutta veikkaan, että lisääntyminen on sellainen juttu, mitä ei voi täysin rationaalisesti selittää. Jokin biologinen kello raksuttaa.
Uskon, että liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa on hyväksi myös lisääntymisen kannalta. Haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun alamme odottamaan, jotta lapsellakin olisi hyvät oltavat sisälläni.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Nää häät on meidän
Pääsiäisreissusta selvitty!
Vietettiin pääsiäinen perheeni parissa. Joka päivä syötiin ulkona, ja/tai tehtiin kotona jotain hyvää ruokaa. Kuihtumaan ei siis vahingossakaan päässyt! Suklaata söin (vain) yhden Kinderin verran (mitä kompensoin sitten suolaisilla herkuilla…) Varsinaisia "liikumattomia päiviä" tuli ainoastaan pe, su ja ma.
Hääjutuista puhuttiin paljon (ja ensimmäinen häälahja vastaanotettiin, logistisista syistä [olimme autolla liikenteessä, iso osa vieraista tulee lentäen]. Satojen eurojen arvosta Iittalan Essence -viinilaseja! Iso sydän!), ja tuntuukin, että kaikkia muita stressaa meitä enemmän! Vielä perjantaina oli tunne, että häävalmistelut on tosi hyvin mallillaan. Paluumatkalla oli sellainen olo, että kaikki on pahasti kesken (ja se vähä, mitä ollaan valmisteltu, on vähintäänkin tehty aivan väärin!)
Viikonlopun aikana alkoi suorastaan hermostuttamaan, sillä en omaa samanlaista pikkutarkkaa järjestelmällisyyttä kun molemmat sisareni, ja olen luonteeltani laveampi. En useimmiten jaksa puskea omia ideoitani läpi, joten monesti tyydyn "hiljaisen hyväksyjän" rooliin. Otan kyllä mielelläni apua vastaan, ja olen tosi iloinen, että sisarukset auttavat järjestelyissä.
Kuitenkaan ei ole kovin mukavaa, jos tilanne ajautuu (kun tilanne ajautui) siihen, että likipitäen kaikki meidän ideat nähdään toisarvoisina, ja meidän tapamme hoitaa asioita tyrmätään täysin. Nämä nyt kuitenkin ovat poikaystävän ja minun häät. Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on hyvän edistäminen, mutta jossain vaiheessa auttaminen muuttuu (muuttui) ahdisteluksi.
Esimerkiksi kukat. En ole pitänyt kukkia kovinkaan tärkeänä asiana (siis oikeasti niin epätärkeänä, että jos hätä tulisi, jättäisin koko kukat hankkimatta tai hakisin ne hääaamuna Prisman kylmiöstä!), enkä siis vielä ole pyytänyt kukista tarjousta. Kukkabudjetti on pieni, ja kaikkien tuntemieni kukkakauppojen normaalivalikoima riittää täyttämään tarpeemme. Pöydissä on tosiaan kapeita maljakkoja joihin tulee muutama kukka. Hääkimpunkaan ei tarvitse olla mikään tajunnanräjäyttävä. Ainut rajaus on värimaailma, ja naivisti luulen, että valkoisia kukkia löytyy kukkakaupoista ympäri vuoden. Kimppuuni suorastaan hyökättiin, kun vikisin, etten ole pyytänyt tarjousta kukista.
Sama toistui likipitäen kaikissa isommissa ja pienemmissä yksityiskohdissa. Ja vastaukseksi ei riittänyt "siksi, koska me haluamme niin". Esimerkiksi muutamilla ystävilläni (mm. yhdellä kaasoista) on rahan arvoista erityisosaamista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, mutta kaikkea tätä vähäteltiin mielestäni ikävään sävyyn.
Saa ja pitää kysyä, sitä en moiti. Mutta vastausta tulee myös arvostaa ja se olisi myös hyvä kuunnella loppuun, ennen kuin aloittaa verbaalisen höykytyksen. Jos hääjärjestelyt etevät jatkossakin näin, tulee meidän häistä ihan jonkun toisen häät. Suuhun jäi vähän ikävä maku.
Tiedän ja ymmärrän, että tietty järjestys pitää olla, ja siitä osataan kyllä varmasti huolehtia. Halutaan kuitenkin, että meidän häät olisivat rennot ja kivat, meidän näköiset. Vieraaksi tulee perhe ja ystävät, joten turhat muodollisuudet voi unohtaa!
Hormoneillakin on varmasti osansa, mutta tosissaan harmittaa, kun reissuun lähtiessä vallinnut hyvä fiilis järjestelyiden suhteen katosi matkalle.
Minulla on tosi ihanat sairukset mutta olemme tosi erilaisia.
Tuntuipa hyvältä oksentaa ikävä olo tekstiksi.
Kokeilin eilen kevyttä jalkapäivää, polven alkavat oleman kivat. Syön tietysti tulehduskipulääkekuurin vielä loppuun. Tänään olkapää-ojentajapäivä, huomenna selkä, torstaina hauis ja rinta. Vatsalihakset joka päivä treeniä vaihdellen, niinkuin tähänkin asti.
Vietettiin pääsiäinen perheeni parissa. Joka päivä syötiin ulkona, ja/tai tehtiin kotona jotain hyvää ruokaa. Kuihtumaan ei siis vahingossakaan päässyt! Suklaata söin (vain) yhden Kinderin verran (mitä kompensoin sitten suolaisilla herkuilla…) Varsinaisia "liikumattomia päiviä" tuli ainoastaan pe, su ja ma.
Hääjutuista puhuttiin paljon (ja ensimmäinen häälahja vastaanotettiin, logistisista syistä [olimme autolla liikenteessä, iso osa vieraista tulee lentäen]. Satojen eurojen arvosta Iittalan Essence -viinilaseja! Iso sydän!), ja tuntuukin, että kaikkia muita stressaa meitä enemmän! Vielä perjantaina oli tunne, että häävalmistelut on tosi hyvin mallillaan. Paluumatkalla oli sellainen olo, että kaikki on pahasti kesken (ja se vähä, mitä ollaan valmisteltu, on vähintäänkin tehty aivan väärin!)
Viikonlopun aikana alkoi suorastaan hermostuttamaan, sillä en omaa samanlaista pikkutarkkaa järjestelmällisyyttä kun molemmat sisareni, ja olen luonteeltani laveampi. En useimmiten jaksa puskea omia ideoitani läpi, joten monesti tyydyn "hiljaisen hyväksyjän" rooliin. Otan kyllä mielelläni apua vastaan, ja olen tosi iloinen, että sisarukset auttavat järjestelyissä.
Kuitenkaan ei ole kovin mukavaa, jos tilanne ajautuu (kun tilanne ajautui) siihen, että likipitäen kaikki meidän ideat nähdään toisarvoisina, ja meidän tapamme hoitaa asioita tyrmätään täysin. Nämä nyt kuitenkin ovat poikaystävän ja minun häät. Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on hyvän edistäminen, mutta jossain vaiheessa auttaminen muuttuu (muuttui) ahdisteluksi.
Esimerkiksi kukat. En ole pitänyt kukkia kovinkaan tärkeänä asiana (siis oikeasti niin epätärkeänä, että jos hätä tulisi, jättäisin koko kukat hankkimatta tai hakisin ne hääaamuna Prisman kylmiöstä!), enkä siis vielä ole pyytänyt kukista tarjousta. Kukkabudjetti on pieni, ja kaikkien tuntemieni kukkakauppojen normaalivalikoima riittää täyttämään tarpeemme. Pöydissä on tosiaan kapeita maljakkoja joihin tulee muutama kukka. Hääkimpunkaan ei tarvitse olla mikään tajunnanräjäyttävä. Ainut rajaus on värimaailma, ja naivisti luulen, että valkoisia kukkia löytyy kukkakaupoista ympäri vuoden. Kimppuuni suorastaan hyökättiin, kun vikisin, etten ole pyytänyt tarjousta kukista.
Sama toistui likipitäen kaikissa isommissa ja pienemmissä yksityiskohdissa. Ja vastaukseksi ei riittänyt "siksi, koska me haluamme niin". Esimerkiksi muutamilla ystävilläni (mm. yhdellä kaasoista) on rahan arvoista erityisosaamista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, mutta kaikkea tätä vähäteltiin mielestäni ikävään sävyyn.
Saa ja pitää kysyä, sitä en moiti. Mutta vastausta tulee myös arvostaa ja se olisi myös hyvä kuunnella loppuun, ennen kuin aloittaa verbaalisen höykytyksen. Jos hääjärjestelyt etevät jatkossakin näin, tulee meidän häistä ihan jonkun toisen häät. Suuhun jäi vähän ikävä maku.
Tiedän ja ymmärrän, että tietty järjestys pitää olla, ja siitä osataan kyllä varmasti huolehtia. Halutaan kuitenkin, että meidän häät olisivat rennot ja kivat, meidän näköiset. Vieraaksi tulee perhe ja ystävät, joten turhat muodollisuudet voi unohtaa!
Hormoneillakin on varmasti osansa, mutta tosissaan harmittaa, kun reissuun lähtiessä vallinnut hyvä fiilis järjestelyiden suhteen katosi matkalle.
Minulla on tosi ihanat sairukset mutta olemme tosi erilaisia.
Tuntuipa hyvältä oksentaa ikävä olo tekstiksi.
Kokeilin eilen kevyttä jalkapäivää, polven alkavat oleman kivat. Syön tietysti tulehduskipulääkekuurin vielä loppuun. Tänään olkapää-ojentajapäivä, huomenna selkä, torstaina hauis ja rinta. Vatsalihakset joka päivä treeniä vaihdellen, niinkuin tähänkin asti.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Lazy Day & Dreams
16.4
16.4
Vatsalihasten kunto on parantunut ihan älyttömästi. Näkyvyyttäkin on tullut jonkin verran. Pitäisi ruveta diettaaman fiksusti, jotta saisi tuota läskiä pois tuosta päältä, mutta kuitenkin niin, että lihakset eivät kärsisi. Aataminaikaiseen elintarvikevaakaan pitäisi vaihtaa patterit, mutta taidan suosiolla ostaa nykyaikisemman version.
Päivä alkoi aamusalilla, ahersin hauis- ja rintatreenin ja hiukan vatsoja (eilisen jäljiltä kipeänä). Ihan omanlainen fiilis käydä aamuvarhaisella salilla!
Eilen suihkussa ilahduin siitä, kun olkapää erottui muusta kädestä siinä saippuoidessani.
Laiska päivä, joutenolo on syntisen mukavaa. Tähän päivään kuuluu blogien lukemista, saippuasarjoja netistä, paljon kahvia, päiväunet, ulkoilua koiran kanssa (ihana sää!), illalla vielä kavereiden kanssa treffaamista. Lounaaksi tein kaksi paistettua munaa, kun en asioikseni jaksanut vääntäytyä kauppaan.
Kuulun siihen ihmisryhmään, joka muistaa uniansa suht tarkasti. Nukunko siis hyvin vai huonosti, sitä en tiedä, mutta joka aamu muistan yhden tai useamma unen.
Olen alkanut miettimään mistä johtuu, että päiväunien unet ja yön unet eroavat toisistaan.
Päiväunissa olen monesti humaltuneen oloinen. Päässä pyörii enkä saa unessa asioita hoidettua, kun olen niin "päissäni" (vaikken siis ole unessa humalassa). En siis unessa ole humalassa, vaan pääni on tosi sekaisin.
Yöunet puolestaan ovat levollisia ja niissä esiintyy ajankohtaisia aiheita henkilökohtaisesta elämästäni. Unien teemat vaihtelevat elämäntilanteen ja ajankohtaisten asioiden mukaan.
Päivisin unissa esiintyy paljon autoja (olen autonaisia henkeen ja vereen), ja näen etenkin sellaisia kohtauksia, jossa ajan autoa/olen vänkärin paikalla eivätkä auton jarrut toimi (joskus ohjaus ei toimi, mutta tämä epätavallisempa). Yleensä vauhti on hiljainen eikä tilanne ole uhkaava, mutta en kykene täysin hallitsemaan autoa.
Unissani esiintyy harvakseltaan minulle läheisiä ihmisiä, vaan yleensä vierailijat ovat tuttuja/kaukaisia sukulaisia tms. Joskus näen unia kuolleista läheisistä.
Olen huomannut, että stressaantuneena näen monesti tavallista ahdistavampia unia. Toisaalta joskus, jos olen esimerkiksi useamman päivän harmitellut vartaloni huonoja puolia (ennen nukkumaanmenoa "hitsi tätä mahaa"), saatan nähdä unta jossa katson peiliin ja peilistä katsoo takaisin kaunis ja hyväkuntoinen minä. Unet ovat joskus stressin keskellä lohdullisia.
Asiaan hatarasti liittyen, tänään juuri salilla ajattelin, kun katsoin peiliin (inhoan katsoa salilla peiliin, niitä on joka puolella...), että ei hitto kun on tuossa ja tuossa ylimääräistä ja naamakin on huonosti laitettu, ja mitäköhän nuo muut nyt ajattelee kun poljen tässä ja maha on rullalla… Ja sitten se iski! Että hei, ei nuo varmaan kato ollenkaan pahalla, tuskin kattovat lainkaan. Sitäpaitsi, tossa on kiva kohta, ja tuossa.
Tällaisia ahaa -elämyksiä minä tarvitsen. Yhdessä yössä ei voi muuttua kaupungin timmeimmäksi mimmiksi, mutta omasta mielestäni minulla on asenne kunnossa, ja pyrin koko ajan parempaan. Voiko muuta vaatia? Yleensä muuten pahin ulkonäköahdistus iskee, kun huomaa jonkun katselevan, vaikka katsoja tarkoittaisikin (mitä luultavimmin) sitä pelkästään hyvällä.
Ja vielä asiaan. Yhden kerran (viime syksynä) olen kokenut unihalvauksen. Tämä tapahtui yöllä. Tilanne oli hieman pelottava, mutta kesti vain vähän aikaa. Makuuhuoneen kaapeista tuli valolonkeroita minua kohti, enkä pystynyt liikkumaan.
Tällaista tänään!
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Vatsatreeni
Tänään kokeilin kevyttä jalkatreeniä ekan kerran pariin viikkoon, tauko johtui tulehtuneista polvista. Polvet ovat jo paljon paremmat, ja esim vapailla painoilla takakyykyssä ei tuntunut kipua (painoja vain vähän, yhteensä 50kg ja 70kg). Tein lisäksi (pelkällä tangolla) leveässä asennossa syvempää kyykkyä. Kuitenkin prässissä polvet alkoivat vähän oireilemaan, joten jätin siihen. Täytyy varmaan kääntyä lääkärin puoleen jonkinlaisen tulehduskipulääkekuurin toivossa.
Kipu ei siis ole voimakasta, ja sitä esiintyy vain tietyissä asennoissa. Esimerkiksi kävely, juoksu ja spinning eivät tuota ongelmia. AMK liikunnanohjaajakaverini suositteli tapauksessani polvitukia (olin jo itsekin ajatellut sellaiset hankkia) sillä polvissani on pientä virheasentoa (joka ei kuitenkaan oireile arkielämässä).
Liikunnanohjaajakaverini piti minulle 15minuutin vatsatreenin. Tosi hyvä treeni, hirvein ja samalla ihanin liike oli Roomalaisessa vatsapenkissä (siis siinä vinossa vatsapenkissä, tämä termi on minulle ihan uusi) 20kg levypainon kanssa 10 sarjaa 5 toistoa.
Itse olen tehnyt vatsatreenin yleensä tyylillä Roomalainen penkki 3x15, rutistus jossa vastakkainen käsi ja jalka 3x25-30, rustistus 3x15 ja lankutusta jonkin verran. Vähän tietysti vaihtelee, mutta noin suurinpiirtein.
Ei ole tullut mieleenkään ottaa levypainoa vatsatreeniin mukaan (ja jos olisi, olisin ehkä ottanu 10kg painon, enkä mitään 20kg). Sanoinkin aika epäuskoisesti, että nyt on kova luotto. Mutta hyvinhän se meni, ja juuri oikein arvioitu lisäpaino.
Mutta jestas nyt on vatsat jumissa. Vaikka erilaisia liikkeitä oli vain kolme! Tosi ihanaa, kun on tuollainen ammattitaitoinen kaveri, joka jaksaa välillä käydä treenauttamassa. Saan tosi hyviä ideoita omatoimiseen treeniin. Kyseessä on vielä älyttömän kannustava tyyppi.
Nyt on vähän sellainen olo, että paljon olisi tehtävää (kodinhoitoa, koulujuttuja) mutta mistään ei saa kiinni. Koulukirjat esiin siis...
Kipu ei siis ole voimakasta, ja sitä esiintyy vain tietyissä asennoissa. Esimerkiksi kävely, juoksu ja spinning eivät tuota ongelmia. AMK liikunnanohjaajakaverini suositteli tapauksessani polvitukia (olin jo itsekin ajatellut sellaiset hankkia) sillä polvissani on pientä virheasentoa (joka ei kuitenkaan oireile arkielämässä).
Liikunnanohjaajakaverini piti minulle 15minuutin vatsatreenin. Tosi hyvä treeni, hirvein ja samalla ihanin liike oli Roomalaisessa vatsapenkissä (siis siinä vinossa vatsapenkissä, tämä termi on minulle ihan uusi) 20kg levypainon kanssa 10 sarjaa 5 toistoa.
Itse olen tehnyt vatsatreenin yleensä tyylillä Roomalainen penkki 3x15, rutistus jossa vastakkainen käsi ja jalka 3x25-30, rustistus 3x15 ja lankutusta jonkin verran. Vähän tietysti vaihtelee, mutta noin suurinpiirtein.
Ei ole tullut mieleenkään ottaa levypainoa vatsatreeniin mukaan (ja jos olisi, olisin ehkä ottanu 10kg painon, enkä mitään 20kg). Sanoinkin aika epäuskoisesti, että nyt on kova luotto. Mutta hyvinhän se meni, ja juuri oikein arvioitu lisäpaino.
Mutta jestas nyt on vatsat jumissa. Vaikka erilaisia liikkeitä oli vain kolme! Tosi ihanaa, kun on tuollainen ammattitaitoinen kaveri, joka jaksaa välillä käydä treenauttamassa. Saan tosi hyviä ideoita omatoimiseen treeniin. Kyseessä on vielä älyttömän kannustava tyyppi.
Nyt on vähän sellainen olo, että paljon olisi tehtävää (kodinhoitoa, koulujuttuja) mutta mistään ei saa kiinni. Koulukirjat esiin siis...
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Voi turvotus
Pari päivää sitten kirjoitin turvotusongelmasta. Eilen illasta se taas alkoi, tilanne ei tosin äitynyt ihan äärimmilleen, sillä päätin painua unille kipeän mahan kanssa.
Eilen illalla Tänään päivällä
Jo vasemmanpuolimmaisen kuvan kaltainen turvotus tekee ihan kipeää (ja tämä ei edes ole pahimmasta päästä). Päivän aikana söin avokadopastaa*, moniviljasämpylän, ruisleipää ja näkkäriä sekä pari cosmopolitanin ja mojiton makuista JelloBeania, join kahvia ja paljon vettä… Ateriavälitkin olivat kivat. Ruisleipä ei ole minulle koskaan tuottanut vatsavaivoja (edes tuore, juuresta itse leivottu).
*Avokadopasta taisi/taitaa olla joku muotijuttu, joten sosiaalisen median "uhrina" päätin, sekä avokadon että pastan ylimpänä ystävänä, viimeinkin kokeilla tätä reseptiä. Minun yksinkertaiseen avokadopastaan tuli aldenteksi keitettyä nauhapastaa, kypsä avokado, raastettua parmesania ja suolaa.
Ihan hyvää, muttei mitenkään järisyttävää. Varmasti teen uudestaankin, mutta suosikkilistalle tämä ei päätynyt. Tämä minun versio jäi vähän valjuksi.
Ruokahalu on parin päivän ajan ollut pohjalukemissa. Eräänä päivänä piti esimerkiksi hakea rullakebab (josta söin puolet) koska ei tehnyt mitään muuta mieli (1st wordl problems?) Nyt on sama juttu. Ainut mitä tekee mieli, on kotitekoinen hampurilainen! Täytynee iltapäivästä vääntää pari jauhelihapihviä pannulla.
Tämä tytär painuu salille!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Kirjallinen ajatustuokio
Mietittiin eilen (taas, yllättävää) häitä. Meillä on ihania ajatustuokioita poikaystävän kanssa.
Minä haluan yksinkertaisen kattauksen ja pöytäkoristeet. Tykkään muutenkin pääsääntöisesti yksinkertaisesta, silloin on mielestäni helppo korostaa tiettyjä juttuja, jotka haluaa tuoda esiin. Olen varannut juhlapaikalta valkeat pöytäliinat ja lautasliinat, lasin väriset kapeat maljakot pöytiin ja buffetpöytään hopeisen koristelun.
Lautasliinoista sai valita kankaisten tai kuituliinojen väliltä. Edustaja suositteli kuituliinoja, sillä ne ovat todella hyvälaatuisia eikä niissä tietenkään näy käyttö (pesut jne), kuten kangasliinoissa. Pääsin myös itse kentälle tutkimaan vaihtoehtoja, ja päädyin itsekin kuituliinoihin. Kahvikuppien kanssa tulee toki omat ohuet liinat.
Pöytiin tulee siis maljakot, joihin jokaiseen muutama näyttävä kukka (valkoinen ja ehkä sininen, väriteeman mukaisesti). Koska vieraita on niin paljon, on käytettävän tilan vuoksi vain järkevää (keskustelin tästä myös juhlapaikan edustajan kanssa), että pöydät sijoitetaan pituussuunnassa vieretysten pitkiksi pöydiksi (yksi pöytä, neljä ruokailijaa, yksi pitkä pöytä 35 ruokailijaa). Maljakoita tulee yksi per pöytä.
Sitten olen miettinyt tuota ohjelmalehtistä/menua, joita asetetaan myös yksi/pöytä. Haluiaisin jonkun kivan, käytännöllisen ja tyylikkään ratkaisun, mutta en ole vielä keksinyt mikä se olisi. Kolmikantaiseksi taitelu menu vaikuttaa (ainakin vielä nyt) jotenkin juntilta (vaikka tähän varmaan kuitenkin päädyn, jos en parempaa keksi). Juhlapaikan edustaja puolestaan kertoi toimivaksi ratkaisuksi "avattua kolmikantaista", sillä pöytiin luonnollisesti katetaan valmiiksi kaikki, ja pöydät ovat aika täynnä kaikkien lasien, lautasten ja aterimien jälkeen. Jotenkin tuo avattu kuulostaa sotkuiselta, mutta toisaalta järki käskisi luottamaan edustajaan.
Pöydät pitäisi myös numeroida jotenkin fiksusti, ja laatia pöytäkartta. Taidan luottaa (kuten muissakin askartelutehtävissä), visuaalisesti lahjakkaaseen ystävääni.
Itse pöytäkartan ajattelin sijoittaa sellaiselle puiselle taululle, en tiedä termiä, mutta muistuttaa maalaustelinettä. Löytyy juhlapaikalta.
Mutta tuo pöytien numerointi. Jos yksi pöytä kattaa 8 vierasta, ja yhden pitkän pöydän muodostamiseen tarvitsee 4-5 pöytää… Pitäisikö vain pitkät pöydät numeroida (tästä aiheutuisi varmaan kaaos…) mutta toisaalta pelkästään yhden pöydän numeroiminen tuntuu typerältä (kun tarkoitus nimenomaan on se, että vieraat saisivat itse vaikuttaa istumapaikkaansa). Toimisikohan, jos yksi pitkä pöytä olisi jaettu kahteen osaan. Silloin vieraat saisivat itse vaikuttaa laajemmalti istumapaikkaansa mutta kaaos ei ehkä olisi niin hirveä.
Sitten toinen mietinnänaihe. Ketkä istutetaan samaan pöytään? Haluaisin vähän miksata meidän kavereita. Vaikka meidän molempien kaverit ovat tosi sosiaalisia ja varmasti tutustuvat istumapaikoista huolimatta, olisi kiva laittaa vähän sekaisin. Ei ainakaan niin, sulhasen kaverit yhteen pöytään, omat kaverini toiseen ja upseerit kolmanteen.
Perheiden kanssa tehdään varmaan niin, että vanhemmat ja sisarukset samoihin pöytiin. Tämähän tulee olemaan varsin mielenkiintoista, sillä sisaremme eivät ole häitä ennen tavanneet. Meillä molemmilla on siis kolme sisarusta (poikaystävällä kaikki huomattavasti vanhempia) ja välimatkaa perheidemme välillä +600km.
Itseasiassa, isäni ei ole edes tavannut sulhasen (käytettäköön nyt tätä sulhas -termiä) vanhempia. Kun olimme seurustelleet useamman vuoden, äitini lensi Ouluun tapaamaan sulhasen vanhempia, ja tämän jälkeen sulhasen vanhemmat ovat kerran käyneet porukoillani, isäni sattumoisin ollessa töissä.
Tulipa tosi outo olo kun kirjoitti tästä, ei sitä tule edes ajatelleeksi, että molemmat perheet jotka miellän omakseni, eivät tunne toisiaan!
Sisareni lupautui tekemään hääbingon (en ollut aikaisemmin kuullutkaan tästä!) Tästä siis varmasti myöhemmin vielä lisää. Luotan sisareni tyylitajuun (mikä on huomattavasti kehittyneempi kuin omani).
Sitten vielä pari sanaa kaasoista ja bestmaneista itse vihkitilaisuudessa. Itse en missään nimessä halua, että kaasot ja bestmanit seistä töllöttävät meidän molemmilla puolilla. Se tuntuu kummalliselta ja jopa kiusalliselta. Sulhanen oli tästä hiukan eri mieltä. Onko se nykyään tapana? Olen visualisoinut mielessäni alttarille vain minut ja poikaystävän.
Vielä ihan muista aiheista, kuin häistä (miten tätä tekstiä tuleekin näin paljon).
Mistä tämä ihan käsittämätön ajoittainen tuvotus voi johtua? Taas eilen illasta vatsa turposi pinkeäksi palloksi ja oli alavatsasta tosi kipeä. Ei pitäisi johtua naistenvaivoista.
Ja tosiaan tarkoitan tällä turvotuksella aivan äärimmilleen turpoamista, eli sellaiseksi, jos väkisin pullistan vatsan ulos. Ja tätä siis tapahtuu suht usein. En ollut syönyt mitään normaalista poikkeavaa, ja ateriavälini ovat aina (liian) pitkät.
Kuitenkin vielä pääaiheeseen palatakseni, ihanaa, että hääjuhla alkaa muotoutua kokonaiseksi mielessäni. Hääjuhlan sotilasperinteissä on vielä mietittävää, poikaystävä on ottanut tämän hartelleen. Alkavalla viikolla soitan ortodoksisen avioliiton siunaamisen tiimoilta Ouluun.
Minä haluan yksinkertaisen kattauksen ja pöytäkoristeet. Tykkään muutenkin pääsääntöisesti yksinkertaisesta, silloin on mielestäni helppo korostaa tiettyjä juttuja, jotka haluaa tuoda esiin. Olen varannut juhlapaikalta valkeat pöytäliinat ja lautasliinat, lasin väriset kapeat maljakot pöytiin ja buffetpöytään hopeisen koristelun.
Lautasliinoista sai valita kankaisten tai kuituliinojen väliltä. Edustaja suositteli kuituliinoja, sillä ne ovat todella hyvälaatuisia eikä niissä tietenkään näy käyttö (pesut jne), kuten kangasliinoissa. Pääsin myös itse kentälle tutkimaan vaihtoehtoja, ja päädyin itsekin kuituliinoihin. Kahvikuppien kanssa tulee toki omat ohuet liinat.
Pöytiin tulee siis maljakot, joihin jokaiseen muutama näyttävä kukka (valkoinen ja ehkä sininen, väriteeman mukaisesti). Koska vieraita on niin paljon, on käytettävän tilan vuoksi vain järkevää (keskustelin tästä myös juhlapaikan edustajan kanssa), että pöydät sijoitetaan pituussuunnassa vieretysten pitkiksi pöydiksi (yksi pöytä, neljä ruokailijaa, yksi pitkä pöytä 35 ruokailijaa). Maljakoita tulee yksi per pöytä.
Sitten olen miettinyt tuota ohjelmalehtistä/menua, joita asetetaan myös yksi/pöytä. Haluiaisin jonkun kivan, käytännöllisen ja tyylikkään ratkaisun, mutta en ole vielä keksinyt mikä se olisi. Kolmikantaiseksi taitelu menu vaikuttaa (ainakin vielä nyt) jotenkin juntilta (vaikka tähän varmaan kuitenkin päädyn, jos en parempaa keksi). Juhlapaikan edustaja puolestaan kertoi toimivaksi ratkaisuksi "avattua kolmikantaista", sillä pöytiin luonnollisesti katetaan valmiiksi kaikki, ja pöydät ovat aika täynnä kaikkien lasien, lautasten ja aterimien jälkeen. Jotenkin tuo avattu kuulostaa sotkuiselta, mutta toisaalta järki käskisi luottamaan edustajaan.
Pöydät pitäisi myös numeroida jotenkin fiksusti, ja laatia pöytäkartta. Taidan luottaa (kuten muissakin askartelutehtävissä), visuaalisesti lahjakkaaseen ystävääni.
Itse pöytäkartan ajattelin sijoittaa sellaiselle puiselle taululle, en tiedä termiä, mutta muistuttaa maalaustelinettä. Löytyy juhlapaikalta.
Mutta tuo pöytien numerointi. Jos yksi pöytä kattaa 8 vierasta, ja yhden pitkän pöydän muodostamiseen tarvitsee 4-5 pöytää… Pitäisikö vain pitkät pöydät numeroida (tästä aiheutuisi varmaan kaaos…) mutta toisaalta pelkästään yhden pöydän numeroiminen tuntuu typerältä (kun tarkoitus nimenomaan on se, että vieraat saisivat itse vaikuttaa istumapaikkaansa). Toimisikohan, jos yksi pitkä pöytä olisi jaettu kahteen osaan. Silloin vieraat saisivat itse vaikuttaa laajemmalti istumapaikkaansa mutta kaaos ei ehkä olisi niin hirveä.
Sitten toinen mietinnänaihe. Ketkä istutetaan samaan pöytään? Haluaisin vähän miksata meidän kavereita. Vaikka meidän molempien kaverit ovat tosi sosiaalisia ja varmasti tutustuvat istumapaikoista huolimatta, olisi kiva laittaa vähän sekaisin. Ei ainakaan niin, sulhasen kaverit yhteen pöytään, omat kaverini toiseen ja upseerit kolmanteen.
Perheiden kanssa tehdään varmaan niin, että vanhemmat ja sisarukset samoihin pöytiin. Tämähän tulee olemaan varsin mielenkiintoista, sillä sisaremme eivät ole häitä ennen tavanneet. Meillä molemmilla on siis kolme sisarusta (poikaystävällä kaikki huomattavasti vanhempia) ja välimatkaa perheidemme välillä +600km.
Itseasiassa, isäni ei ole edes tavannut sulhasen (käytettäköön nyt tätä sulhas -termiä) vanhempia. Kun olimme seurustelleet useamman vuoden, äitini lensi Ouluun tapaamaan sulhasen vanhempia, ja tämän jälkeen sulhasen vanhemmat ovat kerran käyneet porukoillani, isäni sattumoisin ollessa töissä.
Tulipa tosi outo olo kun kirjoitti tästä, ei sitä tule edes ajatelleeksi, että molemmat perheet jotka miellän omakseni, eivät tunne toisiaan!
Sisareni lupautui tekemään hääbingon (en ollut aikaisemmin kuullutkaan tästä!) Tästä siis varmasti myöhemmin vielä lisää. Luotan sisareni tyylitajuun (mikä on huomattavasti kehittyneempi kuin omani).
Sitten vielä pari sanaa kaasoista ja bestmaneista itse vihkitilaisuudessa. Itse en missään nimessä halua, että kaasot ja bestmanit seistä töllöttävät meidän molemmilla puolilla. Se tuntuu kummalliselta ja jopa kiusalliselta. Sulhanen oli tästä hiukan eri mieltä. Onko se nykyään tapana? Olen visualisoinut mielessäni alttarille vain minut ja poikaystävän.
Vielä ihan muista aiheista, kuin häistä (miten tätä tekstiä tuleekin näin paljon).
Mistä tämä ihan käsittämätön ajoittainen tuvotus voi johtua? Taas eilen illasta vatsa turposi pinkeäksi palloksi ja oli alavatsasta tosi kipeä. Ei pitäisi johtua naistenvaivoista.
Ja tosiaan tarkoitan tällä turvotuksella aivan äärimmilleen turpoamista, eli sellaiseksi, jos väkisin pullistan vatsan ulos. Ja tätä siis tapahtuu suht usein. En ollut syönyt mitään normaalista poikkeavaa, ja ateriavälini ovat aina (liian) pitkät.
Kuitenkin vielä pääaiheeseen palatakseni, ihanaa, että hääjuhla alkaa muotoutua kokonaiseksi mielessäni. Hääjuhlan sotilasperinteissä on vielä mietittävää, poikaystävä on ottanut tämän hartelleen. Alkavalla viikolla soitan ortodoksisen avioliiton siunaamisen tiimoilta Ouluun.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Nää kädet
Huomasin eilen, että yksi joustamattomasta materiaalista valmistettu paitani on muuttunut käsivarsista tiukaksi. Peilailin sitten tänään valtavia käsilihaksiani peilin edessä, jolloin poikaystävä tuli kommentoimaan, että oho, onhan sitä tulosta tullut.
Otinkin siis kehityksen seuraamista silmälläpitäen kuvan käsistä (joissa on tosiaankin tapahtunut kehitystä, vaikkakin hitaanpuoleisesti), mutta valitettavasti hyviä vertailukuvia ei juuri puhelimesta löytynyt.
Tänään 12.4
Syyskuussa 2013
Heinäkuussa 2012
Vuosina 2012-2013 kädet ovat olleet suht samoissa mitoissa.
Hyvä hyvä, tästä on kiva jatkaa. Huomaan käsien koostumuksessa selvän eron, ja näyttäytyyhän tuo peilikuvakin vähän erilaisena entiseen verrattuna.
Käytiin poikaystävän kanssa tänään aamutuimaan salilla. Tein "ylimääräisenä päivänä" monipuolisen keskivartalotreenin (polvia en vielä uskalla ylimääräistä rasittaa, vaikka ovat jo paremmassa kunnossa). Spinnigiä, mavea, kulmasoutua, monipuolisen vatsatreenin, punnerruksia, lankutusta jne… Ei siis suunniteltu treeni, mutta tulipa jotain tänäänkin tehtyä, plus on kiva harrastaa ja urheilla yhdessä.
Lounaaksi tehtiin helppoa ja hyvää wokkia, johon tuli hunajamarinoituja kanasuikaleita, itämaisia wokkivihanneksia ja fettuccine -pastaa.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Homemade beauty recipes
Kreatiinin käytön lopettamisen jälkeen naaman kunto on parantunut huimasti. Olen tehnyt itse homemade kuorinta-aineita, käytettyjä kahvinporoja&hunajaa, merisuolaa&hunajaa ja toisinaan kaurahiutaleita&hunajaa. Entinen suosikkini, merisuola&hunaja on saanut vakavan haastajan kahvinporoista&hunajasta. Kuorii tosi tehokkaasti ja ihosta tulee älyttömän pehmeä!
Käytän hunajaa melkeinpä kaikissa homemade kauneudenhoitotuotteissa. Se sitoo muut aineet itseensä ja naamion kanssa voi halutessaan mennä saunaan.
Ihoni on vaalea ja herkän näköinen, mutta vaatii mekaanista kuorintaa säännöllisesti, eikä todellisuudessa ole kovinkaan herkkä. Kasvojenpesuaineeni on itseasiassa "kuorivaa", vaikka kuorivia rakeita on geelissä hyvin, hyvin vähän.
Monesti kasvojeni iho paljastaa yliherkkyysoireet joillekkin ruoka-aineille (esim. tietyt väriaineet). Kosmetiikka ei ole tuottanut yliherkkyysoireita pussikasvonaamioita lukuunottamatta. En ole koskaan selvittänyt, mikä pussikasvonaamioissa ihoani ärsyttää (esim. HM:ltä ja marketeista ostettavat yksittäispakatut tökötit) mutta kokeilen niitä säännöllisesti noin kerran vuoteen (lähinnä siksi, koska sen yhden kelmumaisen kasvonaamion repiminen tuntuu niin hauskalta! Saisikohan jollain kotinaamioilla, esim kananmunalla, saman aikaiseksi?). Yleensä kasvot eivät paljasta yliherkkyytoireita heti, vaan vasta nukkumaan käydessä alkaa pieni kuumotus ja aamulla koko naama ja kaula on ihottumalla.
Tässä siis yksi "not to do" -asia häitä edeltävälle illalle. Lupasin myös kampaajalle, etten sekoile tämän tukan kanssa ennen häitä! Siis mitään kotivärjäyssysteemejä.
Aineenvihdunta tuntuu viikon edetessä vilkastuneen. Ja aineenvaihdunnasta puheenollen, yksi asia mikä on muuttunut pillereiden lopettamisen jälkeen on se, että minä hikoilen! Aikaisemmin en hikoillut juuri lainkaan. En juoksulenkillä, en saunassa, en edes spinningtunnilla. Se oli suorastaan pelottavan luonnotonta ja muutkin ihmiset (poikaystävä, kaverit) kiinnittivät asiaan huomiota.
Nykyään hikoilen kuin normaali ihminen. Salilla paita on selästä ja rinnasta hiessä, kainalot ovat ensimmäisiä kertoja elämässäni olleet hikiset (oikeasti, ja olen kuitenkin 22v…) Varmaankin useimman mielestä "epämieluisa" vaikutus, mutta minusta kovin luonnollinen ja osaltaan merkki siitä, että keho toimii oikein.
Ostin yhdet hääkorvisvaihtoehdot (edulliset, rihkamaa), mutta en ole ihan varma niistä… Kauniit ja tyylikkäät, mutta en vain ole varma. Lisäksi C.C Nannysta käyttää liian monessa jaksossa vastaavanlaisia. Ehkä ostan vielä parit edulliset "hää"korvikset ja loppujenlopuksi lainaan sisareltani jotain arvokkaita ;) En edes ole varma haluanko roikkuvia vai nappeja. Alunperin halusin roikkuvat, nyt napit, luutavasti kohta taas roikkuvat… Mieli ehtii muuttua vielä monen monta kertaa ennen h-hetkeä. Kaikkeen on varauduttava!
Käytän hunajaa melkeinpä kaikissa homemade kauneudenhoitotuotteissa. Se sitoo muut aineet itseensä ja naamion kanssa voi halutessaan mennä saunaan.
Ihoni on vaalea ja herkän näköinen, mutta vaatii mekaanista kuorintaa säännöllisesti, eikä todellisuudessa ole kovinkaan herkkä. Kasvojenpesuaineeni on itseasiassa "kuorivaa", vaikka kuorivia rakeita on geelissä hyvin, hyvin vähän.
Monesti kasvojeni iho paljastaa yliherkkyysoireet joillekkin ruoka-aineille (esim. tietyt väriaineet). Kosmetiikka ei ole tuottanut yliherkkyysoireita pussikasvonaamioita lukuunottamatta. En ole koskaan selvittänyt, mikä pussikasvonaamioissa ihoani ärsyttää (esim. HM:ltä ja marketeista ostettavat yksittäispakatut tökötit) mutta kokeilen niitä säännöllisesti noin kerran vuoteen (lähinnä siksi, koska sen yhden kelmumaisen kasvonaamion repiminen tuntuu niin hauskalta! Saisikohan jollain kotinaamioilla, esim kananmunalla, saman aikaiseksi?). Yleensä kasvot eivät paljasta yliherkkyytoireita heti, vaan vasta nukkumaan käydessä alkaa pieni kuumotus ja aamulla koko naama ja kaula on ihottumalla.
Tässä siis yksi "not to do" -asia häitä edeltävälle illalle. Lupasin myös kampaajalle, etten sekoile tämän tukan kanssa ennen häitä! Siis mitään kotivärjäyssysteemejä.
Aineenvihdunta tuntuu viikon edetessä vilkastuneen. Ja aineenvaihdunnasta puheenollen, yksi asia mikä on muuttunut pillereiden lopettamisen jälkeen on se, että minä hikoilen! Aikaisemmin en hikoillut juuri lainkaan. En juoksulenkillä, en saunassa, en edes spinningtunnilla. Se oli suorastaan pelottavan luonnotonta ja muutkin ihmiset (poikaystävä, kaverit) kiinnittivät asiaan huomiota.
Nykyään hikoilen kuin normaali ihminen. Salilla paita on selästä ja rinnasta hiessä, kainalot ovat ensimmäisiä kertoja elämässäni olleet hikiset (oikeasti, ja olen kuitenkin 22v…) Varmaankin useimman mielestä "epämieluisa" vaikutus, mutta minusta kovin luonnollinen ja osaltaan merkki siitä, että keho toimii oikein.
Ostin yhdet hääkorvisvaihtoehdot (edulliset, rihkamaa), mutta en ole ihan varma niistä… Kauniit ja tyylikkäät, mutta en vain ole varma. Lisäksi C.C Nannysta käyttää liian monessa jaksossa vastaavanlaisia. Ehkä ostan vielä parit edulliset "hää"korvikset ja loppujenlopuksi lainaan sisareltani jotain arvokkaita ;) En edes ole varma haluanko roikkuvia vai nappeja. Alunperin halusin roikkuvat, nyt napit, luutavasti kohta taas roikkuvat… Mieli ehtii muuttua vielä monen monta kertaa ennen h-hetkeä. Kaikkeen on varauduttava!
torstai 10. huhtikuuta 2014
Tukkajuttuja
Flunssa ohi ja pari päivää salia takana. Eilen (käytännössä toissapäivänä) selkätreeni ja tänään (eilen) hauis- ja rintatreeni +kevyt spinning.
Iso kiitos Minä ja hää -blogin Ellalle "hyvä kiertämään" -lahjasta, joka saapui tänään postin mukana. Toivon syvästi, että aikataulut sallivat risteilylahjakortin hyödyntämisen, pieni loma tulisi enemmän kuin tarpeeseen!
Tukasta tuli tosi ihana, jopa parempi kuin odotin. Päädyttiin pohjavärissä keskiruskeaan (muistaakseni tummuusaste 6, hyvin lähellä omaa väriäni), latvassa käytettiin kahta vaaleampaa ruskean sävyä. Leikattiin vielä parempaan muotoon, lähinnä lyhennettiin niskasta ja vähän rikottiin sivuilta ja takaa.
Lähtökohta oli aika painajaismainen. Hyväkuntoista tyvikasvua oli tosi paljon (hyvä juttu) mutta latva oli/on tosi huonossa kunnossa ja kaikenlisäksi punainen… Viimeksi kampaajalla (viime lokakuussa) tukka liukuvärjättiin (tyvestä ruskeaksi joka liukui latvaa kohti punaiseksi), ylläpidin punaista KC:n suoravärillä. Pari viikkoa sitten jätin suoravärin pois, ja punainen kerkesikin haalistua ihan mukavasti. En juurikaan välitä punaisesta lookista itselläni (toisille se sopii ihanasti), mutta lokakuussa tukkani oli oikeasti tosi huonossa kunnossa platinablondin jälkeen, ja latvaan tarttui ainoastaan jotenkuten punainen (ja sekin aika huonosti), joten punaista laitettiin. En kuitenkaan voisi kuvitella astuvani alttarille punapäänä. Se ei vaan ole mun juttu.
Pelkäsin, että punainen paistaisi ruskean alta, suotta. Päähän sitten KC colormaskia (cacao), jos alkaa pesujen jälkeen näyttämään pöljältä ;)
Alla laadukkaita kuvia, värit tulevat tosi kivasti oikeuksiinsa (not…)
Iso kiitos Minä ja hää -blogin Ellalle "hyvä kiertämään" -lahjasta, joka saapui tänään postin mukana. Toivon syvästi, että aikataulut sallivat risteilylahjakortin hyödyntämisen, pieni loma tulisi enemmän kuin tarpeeseen!
Tukasta tuli tosi ihana, jopa parempi kuin odotin. Päädyttiin pohjavärissä keskiruskeaan (muistaakseni tummuusaste 6, hyvin lähellä omaa väriäni), latvassa käytettiin kahta vaaleampaa ruskean sävyä. Leikattiin vielä parempaan muotoon, lähinnä lyhennettiin niskasta ja vähän rikottiin sivuilta ja takaa.
Lähtökohta oli aika painajaismainen. Hyväkuntoista tyvikasvua oli tosi paljon (hyvä juttu) mutta latva oli/on tosi huonossa kunnossa ja kaikenlisäksi punainen… Viimeksi kampaajalla (viime lokakuussa) tukka liukuvärjättiin (tyvestä ruskeaksi joka liukui latvaa kohti punaiseksi), ylläpidin punaista KC:n suoravärillä. Pari viikkoa sitten jätin suoravärin pois, ja punainen kerkesikin haalistua ihan mukavasti. En juurikaan välitä punaisesta lookista itselläni (toisille se sopii ihanasti), mutta lokakuussa tukkani oli oikeasti tosi huonossa kunnossa platinablondin jälkeen, ja latvaan tarttui ainoastaan jotenkuten punainen (ja sekin aika huonosti), joten punaista laitettiin. En kuitenkaan voisi kuvitella astuvani alttarille punapäänä. Se ei vaan ole mun juttu.
Pelkäsin, että punainen paistaisi ruskean alta, suotta. Päähän sitten KC colormaskia (cacao), jos alkaa pesujen jälkeen näyttämään pöljältä ;)
Alla laadukkaita kuvia, värit tulevat tosi kivasti oikeuksiinsa (not…)
Tyvikasvua ennen kampaajaa
Ennen kampaajaa (maaliskuussa), iso tyvikasvu
Tadaa!
Erittäin tyytyväinen morsian!
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Flunssa lähes selätetty
Noniin, flunssa alkaa (vihdoin) taittua. Maanantaina kävin ihan kevyesti salilla ja tänään olisi tarkoitus käydä uudestaan. Kevyesti vielä kuitenkin, ettei tule takapakkia.
Aineenvaihdunta on toiminut reilun viikon ajan tosi huonosti. En tiedä johtuuko tästä taudista vai mistä, mutta olo on välillä ollut jo tosi tukala. Olen syönyt kuituja runsaasti ja juonut paljon vettä, kokeilin eräänä iltana jopa kaverini ehdottamaan suolaveden juomista (en käsitä mihin tämä perustuu?) Join litran verran litkua ilman minkäänlaisia tuloksia. Tiedä sitten vaikuttaako tämän liikkumattomuus osaltaan (alkoi kuitenkin jo ennen tautia ja liikuntarajoitteisuutta…) Mistäpä näistä tietää.
Pitäisi palkkojen tullessa laittaa tilaukseen proteeini- ja aminohappojauhetta (mistä kirjoitin jossain aiemmassa postauksessa). Olen aiemin tilannut lisäravinteet Mass:ilta, täytyy tarkistaa mistä saisi nyt hyvään hintaan, pitkään aikaan ei ole tarvinnut tilata kun viimeksi tehtiin niin iso tilaus.
Tänään olisi tarkoitus tehdä selkätreeni. Maanantaina tein kevyesti ojentajat ja vatsat, ja perjantaina haukat&rinnan&vatsat.
Polvien yläosan (nivelet? jänteet? pienet lihakset?) ovat selvästi vähän tulehtuneet liian kovan jalkatreenin takia (viimeinen niitti oli, kun aloin tekemään reiden ojentajalaitteella aika kovia sarjoja 2x/viikko kuukausi sitten.) Täytyy siis ottaa vähän kevyemmin jalkojen osalta. Viimeksi tein viikko sitten jalkatreenin, ja varmaankin vasta loppuviikosta teen uudelleen kevyesti, jos olo on sen mukainen. Oireet ovat kyllä helpottaneet huomattavasti, joten tulehduslääkekuuri ei liene tarpeellinen.
Lahjoin itseäni varaamalla huomiseksi ajan luottokampaajaltani. Nyt olisi tarkoitus laittaa sen tyyppistä väriä, millaista haluan hääpäivänäkin tukassa olevan (käyn toki vielä ennen häitä laittamassa tukkaa).
Itse olen siis ajatellut pääväriksi omaa luonnollista väriäni (oma värini on tosi tummanruskea, aika kiva oikeastaan). Kampaajani on ihan mahtava tyyppi, ja hänellä on aina tosi kivoja ideoita ja hän on erityisen hyvä värien kanssa (mikä sopii silmiini, ihon sävyyni jne), joten en ole sen tarkemmin suunnitellut. Veikkaan kuitenkin, että pohjaväriksi valikoituu jonkinsortin keskiruskea ja kampaaja ehdottaa raitoja tai liukuvärjäystä (veikkaan jälkimmäistä).
Minulla on lyhyt malli jota kasvatan, ja haluaisin nyt sellaista muotoonleikkausta josta saisi myös hääpäivänä kivan lyhyen tukan kampauksen. Alunperinhän tarkoitus oli laittaa hiustenpidennykset, mutta nyt haluankin lyhyen tukan kampauksen. Montakohan kertaa mieli vielä muuttuu...
Aineenvaihdunta on toiminut reilun viikon ajan tosi huonosti. En tiedä johtuuko tästä taudista vai mistä, mutta olo on välillä ollut jo tosi tukala. Olen syönyt kuituja runsaasti ja juonut paljon vettä, kokeilin eräänä iltana jopa kaverini ehdottamaan suolaveden juomista (en käsitä mihin tämä perustuu?) Join litran verran litkua ilman minkäänlaisia tuloksia. Tiedä sitten vaikuttaako tämän liikkumattomuus osaltaan (alkoi kuitenkin jo ennen tautia ja liikuntarajoitteisuutta…) Mistäpä näistä tietää.
Pitäisi palkkojen tullessa laittaa tilaukseen proteeini- ja aminohappojauhetta (mistä kirjoitin jossain aiemmassa postauksessa). Olen aiemin tilannut lisäravinteet Mass:ilta, täytyy tarkistaa mistä saisi nyt hyvään hintaan, pitkään aikaan ei ole tarvinnut tilata kun viimeksi tehtiin niin iso tilaus.
Tänään olisi tarkoitus tehdä selkätreeni. Maanantaina tein kevyesti ojentajat ja vatsat, ja perjantaina haukat&rinnan&vatsat.
Polvien yläosan (nivelet? jänteet? pienet lihakset?) ovat selvästi vähän tulehtuneet liian kovan jalkatreenin takia (viimeinen niitti oli, kun aloin tekemään reiden ojentajalaitteella aika kovia sarjoja 2x/viikko kuukausi sitten.) Täytyy siis ottaa vähän kevyemmin jalkojen osalta. Viimeksi tein viikko sitten jalkatreenin, ja varmaankin vasta loppuviikosta teen uudelleen kevyesti, jos olo on sen mukainen. Oireet ovat kyllä helpottaneet huomattavasti, joten tulehduslääkekuuri ei liene tarpeellinen.
Lahjoin itseäni varaamalla huomiseksi ajan luottokampaajaltani. Nyt olisi tarkoitus laittaa sen tyyppistä väriä, millaista haluan hääpäivänäkin tukassa olevan (käyn toki vielä ennen häitä laittamassa tukkaa).
Itse olen siis ajatellut pääväriksi omaa luonnollista väriäni (oma värini on tosi tummanruskea, aika kiva oikeastaan). Kampaajani on ihan mahtava tyyppi, ja hänellä on aina tosi kivoja ideoita ja hän on erityisen hyvä värien kanssa (mikä sopii silmiini, ihon sävyyni jne), joten en ole sen tarkemmin suunnitellut. Veikkaan kuitenkin, että pohjaväriksi valikoituu jonkinsortin keskiruskea ja kampaaja ehdottaa raitoja tai liukuvärjäystä (veikkaan jälkimmäistä).
Minulla on lyhyt malli jota kasvatan, ja haluaisin nyt sellaista muotoonleikkausta josta saisi myös hääpäivänä kivan lyhyen tukan kampauksen. Alunperinhän tarkoitus oli laittaa hiustenpidennykset, mutta nyt haluankin lyhyen tukan kampauksen. Montakohan kertaa mieli vielä muuttuu...
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Tiukoissa trikoissa salilla
Fitness&salitreeni "muoti-ilmiönä" ovat puhuttaneet ainakin meilläpäin jo pidemmän aikaa. Aihe jakaa mielipiteitä: toisia (yllättävän monia) tilanne ärsyttää, toiset näkevät hyvänä juttuna sen, että liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa on muodissa. Itse olen sitä mieltä, että terveelliset muoti-ilmiöt ovat aina hyvä juttu (tietysti tähän[kin] liittyy tiettyjä lieveilmiöitä [syömishäiriöt jne] joihin en aio tässä sen enempää pureutua.)
Selailin Pakkotoiston ketjua naisten kuntosalikulttuuri - kuvia perseesta ja puurosta. Ihan viihdyttävä listaus, aloin samalla miettimään omaa salipukeutumistani (mitä ketjussa ruodittiin enemmänkin) ja ylipäätänsä treenausmotiivejani.
Minä käyn salilla ja lenkillä _aina_ tiukoissa trikoissa. Olen ollut aina kova juoksemaan, ja juostessa trikoot ovat ihan ykkösjuttu: lahkeet eivät lepata ja muutenkaan mikään ylimääräinen ei "häiritse". Tämän takia on ollut vain luonnollista alkaa käydä myös salilla tiukoissa pöksyissä, kun saliharrastus aikanaan tuli juoksuharrastuksen rinnalle (sittemmin ollut taukoa molemmista vuorotellen.)
En myöskään ajattele/usko, että trikooulkonäköni provosoi ketään. Olen varmaan aika tavallisen näköinen parikymppinen nainen, en mikään kuumin tai timmein pakkaus mutta en mitenkään ruma tai lihavakaan. Ajattelen olevani turvallisesti osa harmaata massaa. En vain voi rehellisesti kuvitella, että trikooni häiritsisivät kenenkään keskittymistä.
Mutta. Minä meikkaan ja laitan tukan salille, oikeastaan aina. En muutenkaan kulje ihmisten ilmoilla juurikaan meikittä (jollei aamupäivän kauppareissua tai koiran aamu- tai iltalenkitystä lasketa.) Olo on paljon itsevarmempi kun on vähän ehostautunut.
Kuitenkin jos huomaan, että joku vilkuilee salilla, tulee siitä jotenkin nolo/epävarma olo. Noin 90% salillaoloajasta naamani on paloautonpunainen, ähisen, vikisen, joskus jopa huudan. En siis todellakaan toivo saavani minkäänlaista huomiota treenatessani.
Ja sitten noista motiiveista. Olen kyllä huomannut (lähinnä sosiaalisessa mediassa), että osa tavoittelee heti alusta pitäen kisalavoille nousemisesta. Se ei minua 'kutita', mutta omaan kaveripiiriini tällaisia henkilöitä ei kuulu, vaan treenaavat kaverini käyvät salilla terveyttä edistääkseen, ulkonäön tai liikunnan ilon vuoksi.
Miksi minä käyn salilla? Juurikin edellämainittujen seikkojen takia. Kiva ja edullinen harrastus (mitä voi tehdä säällä kuin säällä ja treenin pituus voi vaihdella käytettävän ajan mukaan) joka samalla kehittää ulkomuotoa positiiviseen suuntaan ja tuulettaa päätä. Olen aina tykännyt juoksemisesta suurinpiirtein samoista syistä, vaikkakin erona se, että sää vaikuttaa (ainakin minun) juoksuintoon.
Tässäpä flunssaisia mietteitä. Vielä mainittakoot, että kun lopetin kreatiinin käytön (kohta viikko sitten) naama on lähtenyt paranemaan alta aikayksikön. Myös toisen silmän ripsitilanne parani huomattavasti kun vaihdoin ripsentaivuttimien silikonin (en kylläkään usko sen olleen syynä katkeilulle, sillä ripset katkeilivat vain toisesta silmästä.) Oli syy mikä tahansa, olen muutokseen tyytyväinen!
Selailin Pakkotoiston ketjua naisten kuntosalikulttuuri - kuvia perseesta ja puurosta. Ihan viihdyttävä listaus, aloin samalla miettimään omaa salipukeutumistani (mitä ketjussa ruodittiin enemmänkin) ja ylipäätänsä treenausmotiivejani.
Minä käyn salilla ja lenkillä _aina_ tiukoissa trikoissa. Olen ollut aina kova juoksemaan, ja juostessa trikoot ovat ihan ykkösjuttu: lahkeet eivät lepata ja muutenkaan mikään ylimääräinen ei "häiritse". Tämän takia on ollut vain luonnollista alkaa käydä myös salilla tiukoissa pöksyissä, kun saliharrastus aikanaan tuli juoksuharrastuksen rinnalle (sittemmin ollut taukoa molemmista vuorotellen.)
En myöskään ajattele/usko, että trikooulkonäköni provosoi ketään. Olen varmaan aika tavallisen näköinen parikymppinen nainen, en mikään kuumin tai timmein pakkaus mutta en mitenkään ruma tai lihavakaan. Ajattelen olevani turvallisesti osa harmaata massaa. En vain voi rehellisesti kuvitella, että trikooni häiritsisivät kenenkään keskittymistä.
Mutta. Minä meikkaan ja laitan tukan salille, oikeastaan aina. En muutenkaan kulje ihmisten ilmoilla juurikaan meikittä (jollei aamupäivän kauppareissua tai koiran aamu- tai iltalenkitystä lasketa.) Olo on paljon itsevarmempi kun on vähän ehostautunut.
Kuitenkin jos huomaan, että joku vilkuilee salilla, tulee siitä jotenkin nolo/epävarma olo. Noin 90% salillaoloajasta naamani on paloautonpunainen, ähisen, vikisen, joskus jopa huudan. En siis todellakaan toivo saavani minkäänlaista huomiota treenatessani.
Ja sitten noista motiiveista. Olen kyllä huomannut (lähinnä sosiaalisessa mediassa), että osa tavoittelee heti alusta pitäen kisalavoille nousemisesta. Se ei minua 'kutita', mutta omaan kaveripiiriini tällaisia henkilöitä ei kuulu, vaan treenaavat kaverini käyvät salilla terveyttä edistääkseen, ulkonäön tai liikunnan ilon vuoksi.
Miksi minä käyn salilla? Juurikin edellämainittujen seikkojen takia. Kiva ja edullinen harrastus (mitä voi tehdä säällä kuin säällä ja treenin pituus voi vaihdella käytettävän ajan mukaan) joka samalla kehittää ulkomuotoa positiiviseen suuntaan ja tuulettaa päätä. Olen aina tykännyt juoksemisesta suurinpiirtein samoista syistä, vaikkakin erona se, että sää vaikuttaa (ainakin minun) juoksuintoon.
Tässäpä flunssaisia mietteitä. Vielä mainittakoot, että kun lopetin kreatiinin käytön (kohta viikko sitten) naama on lähtenyt paranemaan alta aikayksikön. Myös toisen silmän ripsitilanne parani huomattavasti kun vaihdoin ripsentaivuttimien silikonin (en kylläkään usko sen olleen syynä katkeilulle, sillä ripset katkeilivat vain toisesta silmästä.) Oli syy mikä tahansa, olen muutokseen tyytyväinen!
Flunssa
Tautia odotettiin ja sitä tosiaankin saatiin, keskiviikkona ja torstaina levossa, perjantaina kävin ihan kevyesti salilla (virhe?), lauantaina ja nyt sunnuntaina tosi kipeänä. Ei nyt varmaankaan johtunut kuitenkaan tuosta salista, mutta tosi ärsyttävää. Tauti tuntuu koko ajan pahenevan… Ääntä ei lähde ollenkaan, ihan kamala räkätauti, lämpöä (ja välillä taas alilämpöä) ja hirveä yskä. Turhauttaa jumittaa kotona!
Mutta ei kait tässä muukaan auta. Koulujuttuja voisi ja pitäisi vähän silmäillä, mutta mieli tekisi vain salille. Tai edes kunnon lenkille! En osaa olla tekemättä mitään, omatunto meinaa alkaa soimata… Olo on tosi turhautunut ja alakuloinen.
Tuomiokirkkoseurakunnilta soitettiin viikolla, saatiin vihkipappi ja kanttori sovittua. Vielä pitäisi sopia ortodoksipappi tekemään avioliiton siunauksen (joka suoritetaan itse vihkimisen jälkeen.) Ehkä soittelen sen asian tiimoilta sitten, kun ääntä taas lähtee...
Mutta ei kait tässä muukaan auta. Koulujuttuja voisi ja pitäisi vähän silmäillä, mutta mieli tekisi vain salille. Tai edes kunnon lenkille! En osaa olla tekemättä mitään, omatunto meinaa alkaa soimata… Olo on tosi turhautunut ja alakuloinen.
Tuomiokirkkoseurakunnilta soitettiin viikolla, saatiin vihkipappi ja kanttori sovittua. Vielä pitäisi sopia ortodoksipappi tekemään avioliiton siunauksen (joka suoritetaan itse vihkimisen jälkeen.) Ehkä soittelen sen asian tiimoilta sitten, kun ääntä taas lähtee...
torstai 3. huhtikuuta 2014
Morsiuspuvun tuunailua
Toissapäivänä iski tauti viimeinkin päälle. Salilla oli jo kohtalaisen heikko olo, ja illalla rupesi ihan tosissaan kurkkukivun ja muun flunssaoireen lisäksi oksettamaan (jostain syystä kärsin aina vatsaoireista hengitystieinfektioiden aikaan.) Eilen nosti kuumeenkin. Pari päivää siis taukoa urheilusta. Eilen kyllä käytiin koiran kanssa parin tunnin kävelyllä (virhe.)
Morsiuspukuasiaa!
Suunnittelin menneellä viikolla ompelijakaverin kanssa puvun korjailuja. Pukua siis kavennetaan runsaasti ja helmaa korjataan siten, että se laskeutuu kavennuksen jälkeen kauniisti a-linjaisesti.
Puvussa oli siis alunperinkin yksi koriste mistä en tilaushetkestä lähtien pitänyt. Puku oli kuitenkin muuten niin kiva, että luotin siihen, että koriste saadaan viimeistään ompelijan toimesta poistettua. (Koristeen alla ei siis ole kuvissa näkyvää paljettikoristelua, eli pelkästään vanhan koristeen poistaminen ei riitä, tai sen alle jää koristeeton kohta.)
Pari viikkoa sitten näin unta, jossa siskoni sanoi, että Glitterissä on alennusmyynnit, osta sieltä hienompi koriste. Ja siitä se ajatus sitten lähti...
Siispä nyt kun Oulussa kävimme, piipahdin Glitterissä, josta tarttui mukaani liikkeen ainut valkoinen (hius)koriste, jonka takana siis sekä klipsi- että hakaneulakiinnitys. Katsoin velvollisuudekseni poistaa vanhan koristeen ja lisätä uuden...
Morsiuspukuasiaa!
Suunnittelin menneellä viikolla ompelijakaverin kanssa puvun korjailuja. Pukua siis kavennetaan runsaasti ja helmaa korjataan siten, että se laskeutuu kavennuksen jälkeen kauniisti a-linjaisesti.
Puvussa oli siis alunperinkin yksi koriste mistä en tilaushetkestä lähtien pitänyt. Puku oli kuitenkin muuten niin kiva, että luotin siihen, että koriste saadaan viimeistään ompelijan toimesta poistettua. (Koristeen alla ei siis ole kuvissa näkyvää paljettikoristelua, eli pelkästään vanhan koristeen poistaminen ei riitä, tai sen alle jää koristeeton kohta.)
Pari viikkoa sitten näin unta, jossa siskoni sanoi, että Glitterissä on alennusmyynnit, osta sieltä hienompi koriste. Ja siitä se ajatus sitten lähti...
Siispä nyt kun Oulussa kävimme, piipahdin Glitterissä, josta tarttui mukaani liikkeen ainut valkoinen (hius)koriste, jonka takana siis sekä klipsi- että hakaneulakiinnitys. Katsoin velvollisuudekseni poistaa vanhan koristeen ja lisätä uuden...
Alkuperäinen koristelu (yäh), peilin kautta otettu kuva
@Glitteri, 9e
Ja mikä parasta, uusi höyhenkoriste sopii täydellisesti hääkenkiin! Lisäksi, jos vielä jostain keksin hienomman koristeen, on tämän irroittaminen hakaneulakiinnityksen ansioista vaivatonta. Nyt olen kuitenkin toistaiseksi tyytyväinen, puvusta tulee tosi upea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)