Lappiin

Lisää havaintoja pillerittömästä elämästä!
Turvotus on vähentynyt huomattavasti. Yleensä minua turvottaa kaikki ja heti (tämä ei ole mikään subjektiivinen kokemus, vaan vatsani turpoaa kaksinkertaiseksi), varsinkin syömisen jälkeen, joskus jopa aamusta alkaen. Nyt koko viikkoon ei ole turvottanut, ja vatsa on voinut normaalia paremmin.

Tänään käytiin myöhäisellä kiinalaislounaalla ystävättären kanssa. Muuten hyvä, mutta suosikkiannokseni (härkää, kiinalaisia sieniä ja bambunversoja) oltiin pilattu suolalla? Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, missään kinkkiravintolassa. En kuitekaan viitsinyt valittaa, vaan söin vähemmän (ei varmasti huono vaihtoehto näinkään.) Käytiin vielä jälkkärillä kahvilassa, mielettömän ihana suklaakakkuannos ja valkosuklaakaakao kamalan pakkasen "kunniaksi", mutta en yksinkertaisesti kyennyt syömään kaikkea, saati juomaan makeaa kaakaota muutamaa hörppyä enempää.

Viikonlopun vietän eräässä lapin laskettelukeskuksessa mitä parhaimmassa seurassa, mutta tarkoitus olisi laskettelun sijasta hiihtää (minulla ei ole omia laskettelukamoja enkä ole lasketellut vuosiin.) Hiihtäminen ei ole vahvin lajini (ennemminkin heikoin), mutta minulla on uudet sukset joilla hiihdin vaivaiset viisi kertaa viime talvena. Joten katsotaan jos viikon urheilusaldo karttuisi seuraavan parin päivän aikana...

Suden hetki

Alkuun toivotan tervetulleeksi ensimmäisen lukijan!

Mitäpä sitä nukkumaan kun pakaraan ja alaselkään särkee. Oireet vaikuttaisivat olevan iskiaksesta johtuvia… Menee juuri sopivassa linjassa tuo kipu. Olen hieronut voltarenia ja ollut hierottavana (en tosin ammattilaisen käsissä), mutta vielä ei näy helpotusta. Kipu on pahentunut päivä päivältä, tänään käveleminen oli jo haastavaa, sillä särky on jatkuvaa. Viikonloppu alkoi onneksi jo nyt, ei siis haittaa vaikka yöunet jäisivät jäävät vähemmälle.
Huomenna selviää, ratkeaako muutama stressinaiheuttaja. Koulu- ja asuntojuttuja siis. Tavallaan koulustressi helpottaa jokatapauksessa, suuntaan tai toiseen. Toinen suunnista olisi toki toivotumpi, mutta molemmat potentiaalisia vaihtoehtoja. Asuntoasia joko helpottaa tai etsintä jatkuu. Eräs koulukaveri sanoikin tässä viikolla kun asiasta keskustelimme, että ei voi elää jos pelkää. Ja niinhän se on. Tietysti on hyvä ensin tutkia ja sitten vasta hutkia, mutta toisaalta jos aina jää jossittelemaan, ei luultavasti koskaan saavuta mitään. Nyt on niin monta rautaa tulessa, että pidennetty viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen (vaikka tänäkin viikonloppuna pitää tehdä sitä sun tätä ja ajaa sinne ja tänne ja lepo jää varmasti toivottua vähemmälle.)

Viikonloppuna olisi tarkoitus kirjoitella osoitteet kutsukortteihin ja alkuviikosta postittaa vieraille. Sininen kimppu on pysynyt mielessä, sen asema on vahvistunut. Pitäisi myös varata häiden suunnitteluaika juhlapaikan (ravintolan) edustajan kanssa.

Tänään oli tarkoitus käydä tyttöjen kanssa rimpsalla, vaan minä niin harvoin juon (kerran parissa kuukaudessa, jos sitäkään) ja tämä stressi väsyttää sen verran, että jätin väliin. Kävin kuitenkin ystävän luona iltapalalla (ruisleipää ja sipsiä…)

Kolmas e-pilleritön päivä takana. Tänään sain ensimmäiset oireet! (Tai ainakin uskon vahvasti, että tämä liittyy hormoneihin.)
Nimittäin ihan mielettömät kuumat aallot! Minä, joka en normaalisti hikoile juuri lainkaan, olin aivan tulessa, kun taas nopeasti kuumuva poikaystävä oli suht viileissä tunnelmissa. Naama punaisena ja niska hikisenä yritin löyhytellä jos milläkin helpotusta. Päänsärky on jatkunut, mutta johtuu lähes varmasti niska-hartiaseudun jumeista.

Tulipas sekalainen suden hetki -päivitys. Eilisen pahimmat ahdistukset on mitä ilmeisimmin jo koettu, sillä nyt oloni on suht tyyni.

Hidas

Taukoviikko + kaksi päivää pilleritöntä elämää takana. Vielä mitään olotilan muutosta en ole havainnut. Olo on ollut vähän alakuloinen (tai ei ehkä alakuloinen, ennemmin hidas.) Johtuu todennäköisesti kaikella meneillään olevasta stressistä (asunnon osto, häät, koulustressi [ja sitähän riittää], rahahuolet [ne tosin luultavasti stressaavat ihan turhaan.])
Päätä särkee kun hartiat niin jumalattoman jumissa. Oikeassa pakarassa on nyt pari viikkoa ollut ajoittain (mitä luultavimmin hermoperäistä, mahdollisesti tosi myös lihas) särkyä ja tänään lähti vasen jalka portaissa alta, kun vihlasi oikein kunnolla. Ärsyttää kun lihakset olleet jumissa pari kuukautta melkeinpä taukoamatta. Hierojalle pitäisi varata aika, vaan kun ei saa sitä aikaiseksi. Ja silti täytyy valittaa.

Kävin taas uimassa. Tällä viikolla olisi tavoitteena urheilla enemmän kuin kerran… Salikortin pitäisi saapua näillä näppäimillä, ja salikorttiin kuuluu siis myös uintioikeus, joten toivottavasti hiukan monipuolisempaa liikuntaa tiedossa.
Uin tänään kilometrin ja tuntui jo paljon mukavammalta kuin viimeksi. Olen ostanut uimalakin (…), jotta hiukset säästyisivät ylimääräiseltä rasitukselta, edes vähän.

Tavallaan oloni ei ole negativiinen, mutta jotenkin utuinen (päänsärky varmasti vaikuttanee asiaan…)

Ei kait auta muu kuin seurata miten olotila kehittyy, ja varata viimeinkin aika hierojalle (poikaystävä on jo etsinyt puhelinnumeroa myöten lähiseutujen kehutuimman hierojan.)

Paljon vanhaa ja vähän uutta

Tänään olisi tehny ihan kauheasti mieli kiinalaista, mutta päädyin hieman terveellisempään valintaan (ainakin omien laskelmieni mukaan) ja söin kanakotzonen.

Pohdin tässä aikani kuluksi hääkampausta. Olen siis jutellut siitä sekä kaverilleni joka on ammatiltaan kampaaja, sekä nykyiselle luottokampaajalleni. 

Tukka on tällä hetkellä lyhyt punainen polkka, hiukan yli korvien (pitenee etuosaa kohti, edestä leuan korkeudella.) Tarkoituksena on kasvattaa ja laitattaa pidennykset.

Kaverini oli sitä mieltä, että tukka on vielä turhan lyhyehkö pidennyksille, ja hän itse suositteli vielä odottamaan muutaman kuukauden (mikä onkin varmasti järkevin vaihtoehto kun tässä vielä aikaakin on.) Vakkarikampaaja oli sitä mieltä, että tukkaan saataisiin jo nyt laitettua ihan kivat 30-40cm pidennykset, mutta toki sanoi, että kasvattamalla saa tietysti paremman lopputuloksen.

Tarkoitus olisi ennen pidennyksiä värjätä tukasta ruskea (mahdollisimman lähelle omaa väriäni.)

Haluan, että hääkampaukseni on jonkinlainen nuttura tai, että hiukset on koottu pinneillä suortuvina ylös. Ehkä mieluummin jälkimmäinen. Ei otsatukkaa. Ehdottomasti kiinni. Klassinen, ajaton. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, ettei myöskään hiuskoristeita.

Jostain syystä yhä useampi on kysellyt millaisen hääkimpun olen suunnitellut. Ei, en ole suunnitellut hääkimppua juuri lainkaan. Poikaystäväkin kysyi tässä eräänä iltana, haluaisinko erillisen heittokimpun? Onko se joku uusi juttu, että on erillinen heittokimppu?

Yksi kimppu riittää, edullinen. Värejä en ole tätä ennen juurikaan miettinyt. Ensiksi tulee mieleen vaaleanpunainen-valkoinen tai keltainen, mutta jostain syystä minua himottaa SINIVALKOINEN?! Voiko tämä johtua hormoneista… En edes erityisemmin pidä sinisestä (en kyllä inhoakkaan), mutta juhlapaikan sisustuksen kannalta on vain järkevää, että päävärimme on sininen. Voisi olla siis siistiä, että kimpussakin olisi hyödynnetty sinistä… Mitä enemmän ajattelen sinivalkoista kimppua, sitä enemmän HALUAN sinivalkoisen kimpun.

Olen sisareni kanssa aloittanut keräämään Happy Joe -lasipulloja pöytiin maljakoiksi (juhlapaikallakin on maljakkoja, mutta ei niin kivoja.) Olen suunnitellut, että yhteen maljakkoon tulee muutama edullinen, mutta näyttävä valkoinen kukka. Pöydistä saa jo siten näyttävät. Muutoin haluan valkean ja mahdollisimman yksinkertaisen kattauksen pöytiin, buffetpöydässä voi sitten olla jotain koristelua. Tykkään yksinkertaisesta.

Istumajärjestys on painanut mieltäni. 

Aluksi olin ajatellut, etten halua määrättyä istumajärjestystä, mutta tulin kuitenkin järkiini. Ilman istumajärjestystä tämän kokoluokan häistä tulee kaaos. Olenkin miettinyt, voisinko laittaa istumajärjestyksen vähän laajemmin (esim. pöytä 1 Perhe, pöytä 2 suku, pöytä 3 ystävät) vai tuleeko tästäkin vielä kaaos? Jotenkin tekisi vain mieli jättää vieraille vähän valinnanvaraa istumapaikan suhteen. Olisipa poikaystävällä joku fiksu idea tähän…

Juteltiin tänään ystävän kanssa lounaalla, miten alan kutsumaan poikaystävääni häiden jälkeen. "Poika"ystävä on kuitenkin +25v ja tuolloin aviomieheni. Nytkin olisi varmasti korrektimpaa käyttää termiä "sulhanen", mutta se tuntuu liian vieraalta. Onko se sitten yksinkertaisuudessaan aviomies? Pelkkää sanaa "mies" karsastan. Vai voiko poikaystävästä jäädä poikaystävä siihen asti, kunnes jokin muu termi tuntuu istuvan paremmin? Voiko poikaystävä olla poikaystävä hautaan asti? 

Lepopäivä

Olipas mukava herätä uuteen päivään ihanan eilisen jälkeen!

Pääsin tänään liikkumaankin, kävin ratsastamassa yhden hevosen ja lisäksi ulkoilin koiran kanssa pari tuntia. Ihanaa kun pakkanen on vähän laantunut. Viikonloppu meni vähän mässäilyksi, mutta salikortin pitäisi saapua alkavalla viikolla. Joten kyllä tämä "morsiusdieetti" tästä vielä etenee…

Huomenna on ensimmäinen e-pilleritön maanatai liki kahdeksaan vuoteen. Olen siis tehnyt päätöksen kokeilla eloa ilman ylimääräisiä hormoneja. Tällä hetkellä eniten jännittää se, kuinka iho reagoi. Pitää varmaan ostaa jo valmiiksi Basironia ja jotain kevyttä meikkivoidetta (ihoni on niin loistavassa kunnossa, että käytän iholla meikkiä vain juhlissa, ja yleensä silloinkin "laimennan" meikkivoiteen kasvovoiteeseen.)

Mutta tämähän selviää vain kokeilemalla. Pillereihinhän on helppo palata, jos elämästä tulee älyttömän tukalaa. Voihan olla, että kuukautiset ovat yhä aivan järjettömän kivuliaat, kuten nuorempana, jolloin pillereihin onkin vain järkevä palata. Sovittiin poikaystävän kanssa, että kokeillaan aluksi kuukausi pari ja katsellaan tilannetta sen jälkeen uudestaan.

Tuntuu ihan epätodelliselta, että sain unelmieni sormuksen ihan oikeasti itselleni! Olisin tosiaan ollut valmis hankkimaan huomattavasti edullisemman sormuksen. 

Ensimmäisen kerran kävimme tutkailemassa vihkisormustarjontaa viime heinäkuussa. Liike (Oulun koru) oli jo sulkemassa kun astuimme sisään, mutta saimme nuorelta naismyyjältä erittäin miellyttävää ja asiantuntevaa palvelua, vaikka meistä selvästi huomasi, ettemme tee ostopäätöstä vielä tuolla käynnillä. Tuolloin päätimme myös, että ostamme sormukset (jos mahdollista) Oulun korusta, sillä palvelu oli erinomaista ja kiireetöntä vaikka liike sulki sillä välin, kun sovittelimme eri vaihtoehtoja nimettömääni. Myyjä keräsi vaihehdot erilliselle levylle, josta niitä oli helppo vertailla. Ehdottomaksi ykköseksi nousi tuo nimenomainen Sandbergin Kassiopeia -malliston uutuus V-218w. Myyjä laittoi nimen ylös erilliselle paperille "jos päädytte tähän sormukseen." Kävimme vielä syksyn aikana muutamassa muussa liikkeessä, mutta V-218w:lle ei löytynyt todellista kilpailijaa.

Olen vuosia katsellut täydellistä sormusparia ja onkin aivan uskomatonta, että poikaystävä valitsi minulta salassa juuri sellaisen kihlasormuksen jota olin toivonut. Voisin hehkuttaa tätä sormusasiaa vaikka miten paljon…

…Mutta ilta ei ole enää nuori. Muokkailin vielä blogin ulkoasua enemmän omaa silmääni miellyttäväksi. Blogin nimeäkin voisi miettiä vähän tarkemmin.

Lovely Day

Olipas aivan mahtava hääntäyteinen päivä! Ihan ensiksi käytiin vielä katsastamassa juhlapaikkamme (ja maistelemassa kakkuja), missä oli siis avoimien ovien päivä (kuten monessa muussakin Oulun juhlapaikassa tänään), ja sen jälkeen kävimme Lovely Day -häätapahtumassa Uudella seurahuoneella.
Häätapahtuma oli suht suppea, mutta kaunis ja viihtyisä. Juotiin skumpat ja maisteltiin ihania leivoksia (+osallistuttiin tietysti kaikkiin mahdollisiin arvontoihin…) Poikaystävä innostui tosissaan photo boothista, kun kävimme ottamassa itsestämme sellaisessa kuvan. Se olikin itseasiassa hauskempaa kuin olin kuvitellut. Katseltiin myös morsiuspukuja rekistä, ja sanoin, että yksi puvuista muistuttaa hyvin paljon omaani. Poikaystävä kuullema arvasi, mikä se mahtaa olla...

Mitään merkittäviä uusia ideoita ei tapahtumasta saatu, mutta oli tosi kiva käydä fiilistelemässä. Etenkin visuaalisesti todella hienosti järjestetty tapahtuma!

Käteen jäi kuitenkin jotain, ihan konkreettista. Käytiin nimittäin rientojen välissä Oulun korussa katsomassa sitä ihanaa sormusta, jonka olin jo kesällä "valinnut" vihkisormukseksi. Tässä täydellisessä yksilössä vain hinta hirvitti hirvittää, ja olin koko ajan valmis etsimään edullisemman vaihtoehdon (sulhasen mielipide oli, että ostamme tuon, sillä se oli vaan niin täydellinen.) Marssin koruliikkeeseen sisään ja ilmoitin, että haluaisin katsoa uudelleen tätä kesällä testaamaani ihanuutta. Sormus oli luonnollisesti yhä täydellinen. Hinta oli yhä kaikkea muuta kuin täydellinen, ja sanoinkin sulholle, että kyllä minua ainakin kirpaisee (sulhanen puolestaan oli jo tässä vaiheessa valmis maksamaan koko lystin. "Tätä käytät lopun elämäsi, myöhemmin koppeaa kun ei saanut sitä sormusta mitä eniten halusit" jne...) Myyjä tarjosi kuitenkin -25% alennusta, ja siitähän sulhanen (tai jopa minä) ei voinut kieltäytyä. Käytännössä saimme siis molempien vihkisormukset (sulhanen halusi titaanisen kihlan tilalle uuden sormuksen vihkimisen kunniaksi, kihlasta jää "työsormus") minun vihkisormuksen alkuperäisellä hinnalla, eli sulhasen 700e leveä valkokultasormus (ei pyöristettyjä reunoja) tuli ns. kaupan päälle.

Vihkisormus on siis Sandbergin V-218w, valkokultainen sormus jossa on rivitimantteja ja keskellä suuri istutettu (onkohan tämä oikea termi?) timantti linkki. Kihlahan on siis 11 rivitimantin valkokultainen sormus, nämä kaksi ovat kuin luodut toisilleen! Otan kuvat kunhan sormus kotiutuu… Samaan hintaan tuli tietysti kaiverrukset sekä kihlan putsaus ja rodinointi.

Käytiin vielä päivän päätteeksi eräässä suosikkiravintolassamme syömässä mahat täyteen (vähän liiankin täyteen…)

Täällä elelee siis hyvin tyytyväinen morsian!

Ensimmäinen kavennuskatsaus ja unelmien hääkengät

Tilaamani Badgley Mischkan kengät saapuivat, ja ne ovat… 

Täydelliset! Koko on juuri oikea ja helman pituus on tismalleen sopiva korkoon nähden. Kengät ovat aivan mahtavan laadukkaan tuntuiset ja ihanasti viimeistellyt. Jalassa tuntuvat todella hyviltä. Olen kumminkin suunnitellut ostavani lisäksi matalat kengät, kun jalat päivän mittaan väsyvät korkoihin. 

Onko tämä nyt sellainen sneak peak? Kiireessä räpsäisty.

Tänään oli ensimmäinen morsiuspuvun kavennuskatsaus ompelijakaverin kanssa. Varsinaiset korjaustyöt tehdään vasta huhti-toukokuussa (jos tässä vaikka muutama kilo lähtisi ennen sitä!) Kaveri tutkaili pukua sekä päälläni että sellaisenaan, ja selitti hyvin tarkasti miten aikoo pukua kaventaa. Karkea arvio oli 5cm molemmilta puolilta. Hän oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että puvun etuosa (lähinnä siis rintojen kohta) oli sopivan kokoinen (levyinen), ja siitä, että puvun yläosan molemmilla sivuilla on saumat (kuullema helpottaa kavennusta huomattavasti.) 
Mietittiin myös sitä pientä yksityiskohtaa mistä olen vähän epävarma, ja tultiin siihen tulokseen, että poistamme sen ja lisäämme tilalle kivemman yksityiskohdan. Yläosan kavennuksen lisäksi kaveri ehdotti helmaan pientä korjausta (helmassa on jo entuudestaan laskoksia ja kaveri ehdottikin, että lisätään pari laskosta, jotta helma laskeutuu kauniimmin kavennuksen jälkeen.)
Kaveri kiristi peilin edessä kunnolla pukua takaa, ja tuli vihdoin (ja onneksi) sellainen olo, että tämä on SE puku! Puku näytti todella kauniilta, helma erittäin ylelliseltä. Näin jo itseni kävelemässä kohti alttaria laahus perässäni… (Onko ihan normaalia, että mielessä herää kauhukuvia joissa kaadun kirkon käytävälle pitkin pituuttani?!)

Poikaystävä oli ostanut lisää hääpostimerkkejä (itse ostin niitä viikolla 30kpl, poikaystävä (vai sulhanen?) osti tänään toiset 30kpl. Osa kutsuista annetaan "kädestä käteen", joten tuo 60 merkkiä toivottavasti riittää.

:)

Kutsut ovat tosiaan valmiit, teetimme pystyn suorakaiteen muotoiset kutsut, joiden yläosassa on kuva meistä ja kuvan alla lukee yksinkertainen, mutta kauniisti aseteltu teksti kaunolla (ei sillä rumalla kaunolla mitä on monesti joulukorteissa!): 

"Sanomme toisillemme 

TAHDON 

****kirkossa 

**.6.2014 

klo **. 

Juhlat jatkuvat **** 

osoite

Minä&Hän 

vp ****mennessä ***"

Juuri sellaiset kun halusin. Yksinkertaiset ja tyylikkäät. Olimme sulhon kanssa puhuneet näistä, hänellä ei ollut kutsujen suhteen toiveita, mutta kun kutsut saapuivat, paistoi pettymys hänen naamaltaan: "eivätkö nämä olekkaan AVATTAVIA?" Siinä vaiheessa pieni sisäinen bridezillani meinasi roihahtaa liekkeihin, mutta säilytin malttini. Ei, eivät ole, et toivonut sitä, se olisi maksanut omaisuuden, kutsuja lähtee tosiaan se +100kpl.

Lähetämme kutsut helmikuussa.

Nyt kun olen päässyt sovittelemaan pukua, olen alkanut kallistua vähän siihen suuntaan. etten laittaisikaan mitään hiuskoristetta. Hiukset voisivat olla nutturalla tai kerättynä taakse, mutta puku on niin kaunis ja näyttävä, ettei se ehkä tarvitse rinnalleen suuria koristeita. Ehkä. Mielihän voi (ja saa) vielä muuttua suuntaan jos toiseenkin. Tällähetkellä tuntuu siltä, että ainoat korut voisivat olla korvakorut ja luonnollisesti kihla- ja vihkisormukset.

On myös ihanaa kuulla, että jotkut ystäväni ovat ostaneet (jo nyt) vaatteita häihimme. Kaikki läheiset kaverit tietävät, että pukukoodi on vapaa, ja moni onkin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja ostanut iltapuvun. Ihanaa!

Huomenna suuntaamme Ouluun, jossa järjestetään häätapahtuma Lovely Day.

Muoks

Muokkailin blogin ulkoasua (olemattomilla taidoilla) mukailemaan häiden väriteemaa (joka toistaiseksi on sininen ja hopea.)

Hääpuku

Hääpuku saapui tänään!

Pelkäsin, että puku on liian pieni ja, että siinä on vain vähän kangasta. Molemmat pelot osoittautuivat todella turhiksi. Puku on, päinvastoin, aivan liian suuri! Olin ottanut mittoihin pari ekstrasenttiä ja niin oli myös liike, jolta puvun tilasin. Vaikka puvun nyöritys on tapissa, on puku vielä liian suuri. Mutta ei hätää, ompelijakaverini lupasi jo joulun alla tehdä puvulle tarvittavat korjaukset.
Puvussa on valtavasti kangasta! Työn (ja kankaiden) laatu on hyvää ja olen muutenkin positiivisesti yllättynyt. Puku ei tarvitse ylimääräisiä tyllejä tai vannehametta, vaan pukuun on ommeltu valmiiksi tylli ja alushame. Ainoastaan koko on toistaiseksi ongelma, eikä puku tietenkään istu mitenkään, kun se valahtaa osittain päältä pois jollei siitä pidä kiinni! Sen takia on vielä toistaiseksi vaikea antaa syväanalyysiä puvusta. Vähän harmittaa kun en pääse vielä satasella hehkuttamaan, mutta pienennys oli toki odotettavissa.
Jännitin myös, onko helman pituus riittävä korkeisiin kenkiin (etenkin sen jälkeen kun tilasin Brandokselta suht korkeat hääkenkäehdokkaat, vaikka otin toki tilausvaiheessa helman pituuteenkin vähän ekstraa) ja helmaa tosiaan riittää vaikka millaisiin korkoihin!
Puvussa on myös yksi koriste, josta olin hiukan epävarma jo tilausvaiheessa, mutta sen saa helposti pois (se on vain muutamalla pistolla kiinni) jos pienennyksen jälkeen haluan sen irroittaa. Muutenkin puvussa oli vähän enemmän blingiä kun mitä olin alunperin kuvitellut.
Mutta summasummarum, kaikenkaikkiaan hinta-laatusuhde erinomainen. Tulen siis varmasti jatkossakin tilaamaan ilta- ja juhlapukuja netistä.

Kaveri kiristi kädellä selästä, jotta saatiin jotain fiilistä millainen puku on korjauksien jälkeen (peilin kautta otettu kuva)

Yksityiskohtaa

Nyt vain siis odotan puvun korjauksia! Kaveri kyllä lupasi jo heti viikonloppuna tutkailla pukuja ja mittailla tarvittavat korjaukset.

Halusin hääpuvuksi isohelmaisen, laahuksellisen, näyttävän mekon (vaikka tällä hetkellä "in" taitavat olla pitsiset ja aika suorat/merenneitomalliset mekot? Tai sellaisiin olen törmännyt viimeaikoina enemmän.) Jotenkin minulla vain oli heti tietynlainen visio millaista mekkoa tulen käyttämään häissäni. Olkaimetonta ja (epäkäytännöllisyydestään huolimatta) isohelmaista!

Korjauksien jälkeen pitäisi myös keksiä puvulle säilytyspaikka. Perjaatteessa helpointa olisi ostaa suuri pukupussi ja säilyttää pukua vaatehuoneessa pussissaan (meillä sulhanen ei siis missään nimessä halua nähdä pukua kuin vasta kirkon käytävällä.)

Näissä tunnelmissa...

Hääkengät, hääaskartelu, hääkampaus ja uinti

Hääkengät check!

…Ainakin ajatuksen tasolla. Pistin Brandokselta tilaukseen Badgley Mischkan Ginnie -kengät (olivat maksaneet 265e, nyt vain 79e!) Aivan mielettömän kauniit! Valkoiset, avoin "varvastila" ja sulkakoriste: linkki.
Mutta se mutta. Kengänkokoni on merkista ja mallista riippuen 38-40. Kenkiä oli saatavilla enää koossa 39,5 ja 41. Toivon siis sormet ristissä, että 39,5 mahtuu jalkaan (ja toivottavasti tuntuu mukavalta.) Jos kengät eivät oikeasti mahdu (ihmettelen kyllä jos näin on), laitan ne, jos mahdollista, palautukseen. Kenkä tuskin on niin iso, ettei sitä saa geelipehmusteilla tuunattua sopivaksi.
Kuvien perusteella kenkä näyttää täydelliseltä.

Tein oman sivun hääsuunnitelmille. Yliviivailen sieltä kun saan mainittuja asioita hoidettua. Häiden suunnittelu on tällä hetkellä iso osa elämääni, joten se näkyy ja tulee näkymään mahdollisesti enenevissä määrin blogissa. Tuntuu hyvältä saada kirjoittaa suunnitelmia, päähänkin asettuu samalla järjestys. Olen ihan täpinöissä…
Tänään suunniteltiin ystävän (joka on mitä mainioin ja kätevin askartelija ketä tunnen) kanssa pöytien menut ja ohjelmat, askarrellaan siis perinteiset kolmisivuiset pöytäohjelmat, yksi tolppa per kuusi vierasta. Suunniteltiin, että ohjelmamenujen pohjaväri olisi helmiäisenvalkoinen/hopea, itse ohjelma ja menu tehdään koneella ja tulostetaan, liimataan pohjakartongille ja tehdään reunukset kartongin ja valkoisen paperin rajalle (tumman)sinisestä satiini(tms)nauhasta (hääjuhlan pääväri on sininen.) Eipä tuosta saa varmaan ollenkaan selvää mitä ajan takaa, täytyy laittaa kuvia kun päästään askarteluhommiin.
Yhdelle puolelle tulee siis menu, toiselle ohjelma ja kolmannelle jotain ei-imelää. Ehkä vain jokin yksinkertainen kuva tai meidän nimet ja päivämäärä. Ehdottomasti ei rakkausrunoja.
Suunniteltiin myös photo boothia. Ystävällä oli tosi hyviä ideoita kuvausnurkan suhteen. Perus viiksiä, huuliä ja silmälasinsankoja toki, mutta ajateltiin myös jotain kylttejä ja ehkä taulun fraamia, porukoiden autotallista varmasti joutaa joku vanha ja pramea. Onneksi on ystäviä jotka ovat käsistään minua kätevämpiä!

Kerkesin tänään miettiä myös häätukkaa. Pitkällisen mietinnän jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että laitatutan loppukeväästä hiustenpidennykset pitkästä aikaa. Nyt vielä kasvattelen omaa tukkaa, että tulee hyvä ja luonnollinen lopputulos. Olin jo suunnitellut lyhyen tukan hääkampausta, mutta päädyin sittenkin kasvattamaan tukkaa ja laitattaa jatkojohdot. Itse olen käyttänyt sekä sinettejä että teippejä. Ja tietysti klipsejä. Sineteistä olen tykännyt eniten, mutta kampaajaakaveri suositteli tällaiseen lyhyempään tukkaan edottomasti teippejä. Joten näillä näkymin teippipidennykset tulossa! Samalla alkoi himottaa myös ripsienpidennykset.. Ja rakennekynnet. Lukioaikana laitatin vuoden ajan akryylikynsiä (yksi maailman "turhuuksien" ihanimmista asioista) mutta sairaanhoitajaopiskelijan rakennekynsiä ei hyvällä katsota, varsinkin kun tulee tehtyä oman alan keikkahommia. Joten kynsiä ei mitä luultavammin tule, mutta ripsille olen vielä avoin!

Häämekon pitäisi saapua hetkenä minä hyvänsä, sormet ristissä senkin kanssa… Laitan kyllä jonkinlaisen sneak peakin (ainakin jos puku on toivotunlainen…) Mutta jos ei ole, no panic: aikaa on! Pukua voi korjailla mieluisaksi tai (kuten poikaystäväni sanoi) voimme tilata uuden puvun tai ostaa pukuliikkeestä. Olen ostanut useamman iltapuvun, enkä pidä itseäni pukujen suhteen kovinkaan vaativana, joten luulen aiempien kokemuksieni perusteella, että kunhan puku menee kiinni ja istuu riittävästi, olen tyytyväinen. Vähän korjailuja ja siinä se. (Olen teetättänyt Suomessa yhden tanssiaspuvun ja se oli tietysti täydellinen. Hinta tosin ei ollut ollenkaan täydellinen!)

Asiasta aivan toiseen, kävin tänään uimassa (kunnolla) sitten lukioaikojen. Teininä uin säännöllisesti pari kertaa viikossa, kilometrin-kaksi kerrallaan. Tänään 600m kohdalla tuntui siltä, että matka ei taitu eikä kello liiku. "Viitsin" kuitenkin uida kilometrin. Jospa se tästä taas alkaisi muistumaan.. Kävin vielä poreammeessa ja kuumavesialtaassa (ISO sydän) lepuuttamassa lihaksia.

Pahimmat vuodatukset purettu!

Korut, alusvaatteet, häistä taas

Vietettiin poikaystävän kanssa ihana päivä kylpylässä. Suunniteltiin loivasti häitä (lähinnä THE päivän kulkua) ja nautittiin toistemme seurasta.
Alunperin piti tulla kotiin laittamaan ruokaa, mutta päätettiin sitten käydä pitkästä aikaa Classic pizzassa. Ostettiin vielä kotimatkalla tuuttijätskit (-20 asteen pakkasessa ei parempaa jälkiruokaa olekkaan!)

Jäin vielä edellisestä postauksesta miettimään hääkuvioita.
Koruja.
Korut olen ajatellut ostaa ihan Glitteristä tai Bijou Brigitestä (lue: edullista ja näyttävää.) Luultavasti jonkinlaiset strassi-, "timantti"- tai helmikorut. Siskoni ehdotti perintokoruja, mutta yhdetkään perintökorumme eivät ole minun tyyliäni ja haluan olla omissa häissäni itseni näköinen. Kaulakorusta en ole varma, perjaatteessa puvun koristukset saattavat olla niin hienot, ettei se tarvitse rinnalleen kaulakorua. Mutta senpä näkee kun puku kotiutuu. Ainut ("hää")koru johon tuhlaan maltaita, on vihkisormus.

Minulle on vihjattu hyvin selvästi, että polttarit järjestetään sekä asuin- että kotipaikkakunnallani ihan vain jo logististen ongelmien vuoksi, yksi elämä täällä, toinen toisaalla. Siis kahdet polttarit yksien hinnalla! Mitään rajoituksia en ole antanut, mutta toiveena paljon alkoholia (juon niin harvoin ja c'mon, omat polttarit!) Uskon, että polttareista tulee keskenään hyvin erilaiset, mutta ikimuistoiset <3

Korujen ja kenkien lisäksi minulta puuttuu juhlapäivän alusvaatteet sekä hiuskoriste. Alusvaatteet on toki hyvä hommata vasta kun puku on selvillä. Haluaisin valkoisen sukkanauhakorseletin mikäli sellainen vain puvun alle sopii (toisaalta, onko kesäkuumalla järkevää pukea korseletti puvun alle jossa on selässä nauhakiinnitys…) Alaosaksi ehdottomasti suosikkipikkuhousumallini H/M:ltä, mukavampaa ja samalla kauniimpaa pikkuhousua en ole vielä päälleni pukenut. Lähes inhoan sukkahousuja, stay-upit on must. Laadukkaat sellaiset (Wolfordeja käyttäneenä…)
Ihania hiuskoristeita on löytynyt vain netistä, joten saatan päätyä tilaamaan sellaisen. En halua tiaraa enkä näillä näkymin huntuakaan.

Haluan piilottaa pukuun tai kenkiin jotain sinistä. Kengänpohjiin, jonnekkin. Tai sininen sukkanauha! Jotain. Vaikka tavallaan minulla on jo yksi sininen juttu...

Täytyy alkaa purkamaan hääsuunnitelmia myös tänne blogin puolelle, kirjoittaminen järjestelee ajatuksia mukavasti!

Hääsuunnitelmia

Tähän alkuun vielä mainittakoon, etten tosiaan ole mikään juhlanjärjestäjäluonne!

Olen viimepäivinä lukenut paljon hääblogeja. Nyt kun häävalmistelut ovat hyvässä vauhdissa, ei hääblogien lukeminen aiheuta niin suurta ahdistusta (toisin kun viime kesänä.)

Meille on tulossa siis keskikokoiset, noin 100 vieraan häät (kutsuja lähtee 110, osallistujia odotetaan n.90.) Vihkiminen kirkossa ja jatkoja varten ollaan varattu puolentoista kilometrin päässä kirkosta illaksi/alkuyöksi ravintola, jossa tarjoillaan hääbuffet, pari kaatoa viiniä ja skumpat ja loput juomat vieraat saavat ostaa ravintolassa sijaitsevasta baarista.

Iso osa vieraista on meidän ystäviä. Tietysti myös sukulaisia tulee, mutta ystävät muodostavat vierasenemmistön. Tarkoituksena onkin siis viettää kivat ja rennot, osin perinteiset, osin modernit hääjuhlat. Häät ovat sotilashäät, joten perinteitä tulee olemaan jonkin verran.

Iso osa budjetista menee ravintolaruokaan ja -juomaan sekä sormuksiin. Kaikkea ei siis voi saada (meistäkin vain toinen on työelämässä.) Sulhanen tosin on sitä mieltä, että kaikki mikä on minulle tärkeää juhlien kannalta, tullaan järjestämään. Hääbändiin ei valitettavasti taida olla varaa, mutta tehdään playlisti (valitaan kaasoista/bestamneista muutamat hoitamaan musantoistoa) ja tietysti laitetaan myös toivebiisejä soimaan. En myöskään koe bändiä ihan pakollisena (itse olen viihtynyt yhtä hyvin bändillisissä ja bändittömissä juhlissa.) Myöskään "oikeaa" valokuvaajaa emme palkkaa, vaan valikoidut kaverit hoitavat kuaamisen ja videoimisen. Isäni harrastaa valokuvaamista ja hän saa ottaa "viralliset" hääkuvat meistä.

Ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) hääpuvun olen siis tilannut näin hyvissä ajoin jenkeistä ja se on jo matkalla Suomeen. Toivon hartaasti, että puku on oikean kokoinen (mittojen mukaan tehty) ja toivotunlainen. Mutta kuten sanottu, vielä on aikaa, vaikka puku olisikin jotenkin viallinen. Morsiusneidot saavat pukea juuri sitä mikä itseä imartelee. En halua puuttua muiden pukeutumiseen, ja minun morsiusneidot ovat niin kauniita ja omaavat hyvät maun, joten olen varma, että liuta upeita naisia ilmestyy paikalle.
Hääkenkiä olen käynyt katsomassa, mutta vielä ei ole löytynyt SITÄ paria.

Vihkisormukset on alustavasti valittu, mutta mietin vielä. Kihla on siis valkokultainen 9 rivitimantin sormus. Poikaystävä kosi yllätyksenä ja oli ihan itse valinnut sormuksen. Aivan ihana, olisin itse valinnut saman. Vihkisormukseksi haluan myös valkokultaisen, rivitimantteja ja keskelle suuremman istutetun timantin. Mies haluaa uuden sormuksen vihkimisen kunniaksi, valkokultaisen ja leveän.

Siskoni (jotka ovat huomattavasti kokeneempia näissä jutuissa) järjestävät myös ohjelmaa juhliin. Innostuin hääbingosta, varsinkin kun juhlakansa on suurimmaksi osaksi nuorta. Olen miettinyt photoboothia, mutta en ole vielä ihan varma mihin juhlapaikalla sen järjestäisin. Olemme myös miettineet laittavamme pyötiin "terveisiä hääparille" -kortteja joihin vieraat voivat kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Menut ja pöytäohjelmat askartelemme siskoni kanssa. Kukkia ostamme pöytien somistukseksi MALTILLISESTI, kukkiin saa kulumaan ihan mielettömästi rahaa. Siis mahdollisimman edullisesti kauniit pöydät!

Kutsukortit ovat teetätyksessä valokuvausliikkeessä.

Huh uskomattomasti vuodatusta muutamaan minuuttiin. Vielä 6kk aikaa...

Verenpaine

Noin kilon noussut paino viime punnituksesta. Enkä kyllä ihmettele! Varsinkin tämän viikon syömiset on ollu just mitä sattuu, ei tällasella syömisellä voi odottaakkaan minkäänlaista painonlaskua. Voisin myös syyttää hormonaalisia tekijöitä, mutta se lienee turhaa kun tuolta löytyy tuo ruokapäiväkirja...

Leivoin toissapäivänä ekan kerran tiramisujuustokakkua. Olin kumminkin sen verran fiksu, että vein 3/4 kakusta luokkakavereille joten omaan suuhun sitä eksyi vain muutamia pikkupaloja. Kinuskikissalta tämäkin ohje, ihan huippuhyvää.

Olen nyt vakavasti harkinnut epillereiden lopettamista. Nyt meni viimeiset pillerit enkä ole uusinut reseptiä. Tuntuu kamalan hankalalta luopua, tämä on kuitenkin ollut niin helppo ja suht vaivaton ehkäisymenetelmä (ja toisaalta olen käyttänyt näitä niin kauan, että olen jo pelkästään tottunutkin.) Mutta ehkäpä pitäisi laittaa oma terveys etusijalle.
Pillerithän aiheuttavat minulle nykyään oireita (tiputteluvuotoa, iho-oireita, kuivuutta jne.) Lisäksi minulla on suosistosairaus ja mahdollisesti sydämessä vikaa tai astma (tähän ei ole vielä löytynyt vastausta eikä pillereiden lopettaminenkaan pakosti helpota mitään oireita [vaikkakin toivon, että suolisto-oireet helpottuisivat.]) Näiden lisäksi verenpaineeni on kummallisen korkea (elämäntavat ok, BMI ok, suolan käyttö ei mitenkään merkittävää) joten pillereiden lopettaminen voisi mahdollisesti parantaa sitä (toisillahan pillerit vaikuttavat verenpainetta kohottavasti.) Minulla verenpaine siis vaihtelee 80-90 ja 130-140. Tuo 80-130 ei tietenkään ole vielä mikään surkea, mutta 90/140 alkaa olemaan jo huono. Suolan käyttöä voisi ja pitäisi tietysti tarkkailla.

Jospa taas ottaisin itseäni niskasta kiinni ja alkaisin tarkailla syömisen laatua...

Arki

Arkeen taas palattu. Ihan mukava kun on tietty päivärytmi, mutta toisaalta olen niin laiska, että voisin lomailla loputtomiin…
Tein tänään luultavasti aikuisikäni ensimmäisen nakkikastikkeen(!). Siis ihan ruskean kastikkeen johon nakkeja ja sipulisilppua. Ostin ihan kunnollisia napsahtavia nakkeja, tuli ihan mielettömän hyvää. Söinkin vähän liikaa… Mutta muutoin arkiruokailut kunnossa. Pitää jatkaa samalla linjalla..
Viikonlopun tähteistä tein vielä tämän päivän lounaan. Siis risottoa ja keittoa.

Häävalmisteluita saatu taas vähän eteenpäin, mekko laitettu tilaukseen ja kenkiä ja pääkoristetta kävin tänään metsästämässä. Valitettavasti kumpaakaan ei löytynyt. Alunalkaen suunnittelin huntua, mutta tulen yhä varmemmaksi siitä, että huntu ei korista päätäni hääpäivänä. Sen sijaan jokin hiuskoriste voisi olla tosi kiva (hiuskoristeessa voisi olla vähän tylliä/pitsiä tms "huntumaista".)
Vaaleita/valkoisia kenkiä ei juurikaan ollut tarjolla (vain muutamia jotka eivät miellyttäneet omaa silmääni), tosin siskoni kyllä lohdutti, että kevään tullessa vaaleat kengät täyttävät kaupat. En siis vielä luovu toivosta. Hääliikkeistäkään ei tähän hätään löytynyt niitä unelmien kenkiä. Kivoja löytyi, mutta en mielelläni maksa kengistä 100-150euroa jos ne ovat vain "ihan kivat".
Mekko on nyt kuitenkin tekeytymässä, joten sen verran voi huokaista helpotuksesta. Kutsukortitkin ovat viimeistä silausta ja teettämistä vaille valmiit. En ole mikään varsinainen juhlasuunnittelijaluonne, joten häiden laittaminen on erittäin työlästä. Onneksi on siskot, äiti ja ystävät apuna!

Fine Dining

Viikonloppu sujui hyvän ruoan, juoman ja seuran merkeissä. Juhlan kunniaksi skumppaa ja viiniä. Nyt maanantaina ihan pallo olo vaikkei nyt mitenkään ahmittu. Laitettiin lauantaina porukalla kolmen ruokalajin illallinen ja perjantaina juhlittiin poikaystävän kanssa kahden, kiinalaista, leffaa ja vielä illalla grilliltä hampparit. Mutta nuo viikonlopun kaksi berliininmunkkia olivat ihan turhia.. Seuran takia lähinnä. Toki hyviä, mutta niistä saatu mielihyvä ei korvannut syömisestä seurannutta morkkista.

Lauantain alkuruoaksi valmistui savuporojuustokeitto (+ciabatta), pääruoaksi risottoa (risottoriisiä, valkoviiniä, kermaa, parmesania ja persiljaa) ja häränhäntiä punaviinissä, jälkkäriksi alkoholittomat tiramisuannokset. Edullista skumppaa (Freixenet) ja "alahyllyn punkkuja", Pepper'ssiä ja MontGrasia (joka oli erinomaista.)

Alkuruoka

Pääruoka

Lauantaina lipsuin rullakebabin muodossa. Otettiin poikaystävän kanssa puoliksi, söin noin 1/3.

Ärsyttää kun kaikesta (myös tällaisesta "normaalista") syömisestä tulee huono omatunto. Jos nyt ihan järjellä ajattelen, niin tuostakaan illallisesta ei pitäisi tuntea syyllisyyttä. Siis päinvastoin, vaihteeksi söin jotain "kunnon ruokaa" enkä esim subia tai kotzonea. Juteltiinkin siinä syömisen lomassa siitä, miten hankalaa kahdelle (puhumattakaan yhdelle) henkilölle on tehdä ruokaa, kun tulee syötyä helposti niin älyttömästi. Muutkin tunnistivat tämän "ongelman". Ehkä viikonlopun herkuttelusta jo voisikin tuntea huonoa omaatuntoa (mikä ei kuitenkaan ole mennyt mitenkään yli, en ole syönyt paketillista jäätelöä tai pussillista munkkeja.)

Risottoa (mikä oli mielettömän hyvää) jäi yli ja sainkin siitä helposti tämän päivän lounaan. Sisko ohjeisti paistamaan munan risoton joukkoon, oli tosi hyvää!

Pakkasta on sen verran, etten ole viitsinyt lähteä juoksemaan. Salikortti on työn alla, mutta etenee koko ajan. Koiran kanssa ollaan tietysti ulkoiltu joka päivä monta tuntia.

Olo on kuitenkin turvonnut ja löysä, arg. Nyt saa loppua munkkien ja muffinssien syöminen.. Nuo eivät onneksi mitään kamalan isoja ole, mutta silti... Tässähän oli tarkoitus oppia hyviä elämäntapoja.

Porkkanakakkumuffinssi

Leivoin, taas. Meinasin ensiksi juustokakkua (baileys tai valkosuklaa) mutta tiedän kokemuksesta, että siitä menee (liian) iso osa omaan mahaan (koska ne on ihan hullun hyviä!) Siispä päädyin Kinuskikissan porkkanankakun ohjeella tekemään "porkkanakakkumuffinsseja". Tuli ihan mielettömän hyviä, söin kaksi heti alkuun. Ja tietysti vähän taikinaa ja kuorrutetta, mutta lasketaanko sitä… Kuten olen jo jossain aiemmin maininnutkin, teen mielelläni kakut "muffinssiversioina" ja esimerkiksi voileipäkakut annosversioina (vaikka laseihin pinottuina.) Pystyy tarkkailemaan paremmin paljonko syö…

Muutenkin päivä on ollut herkuntäyteinen. "Aamu" alkoi berliininmunkilla, jatkui Tobleronella ja päättyi porkkanamuffinsseilla. Jos tämän kerran, hyvällä omallatunnolla… Eipä vain ole syytä odottaa painossa muutoksia tätä menoa. Vaikka tarkoituksena onkin elämäntapamuutos, on hyvin motivoivaa nähdä vaa'alla tuloksia. Luvut tekevät toiminnasta ehkä jotenkin todellisempaa. Tai ikäänkuin taputtavat olalle suorituksesta. Vaikken toisaalta ole mitenkään epätyytyväinen tähänkään painoon.

Liikkua pitäisi enemmän, ihan oikeasti. Tiedän, että yleisfiilikseni paranee huimasti kun liikun säännöllisesti. Myös vireys kasvaa liikunnan myötä. Mutta kun on niin paljon muka kaikkea ja tuleehan koiran kanssa ulkoiltua tunti tolkulla päivittäin. Se ei vaan ihan riitä. Tarttisin hikiliikuntaa, kunnon hengästymistä!'

Olo on näiden syöminkien jälkeen oikein pyöreä. Vatsa pömpöttää!

Reissumies

Kävimpäs "viikonloppu"reissulla suuressa maailmassa. Syömisistäkin sen näkee. Oli niin paljon tekemistä ja menoa, ystäviä, että nappasin sieltä täältä jotain suuhunpantavaa! Otin kumminkin ylös, mitä suuhuni pistin, joten pääsin nyt päivittelemään ne tuonne ruokapäiväkirjaosioon.
Tänään söin kolmiovoileivän, vaikkakin niitä perjaatteessa vähän välttelen. Varsikin tonnikala- ja lohikolmiovoileivät ovat TOSI hyviä, mutta niissä aika vähän syötävää verrattuna kalorimääriin.. Ja maha ei ainakaan minulla tule ollenkaan täyteen. Mutta äitini oli sen minua ajatellen ostanut, joten menkööt tämän kerran! Olen reissun syömisiin ihan tyytyväinen. Olisi voinut mennä paljon enemmän ja paljon "huonompaa" ruokaa.

Kävin katselemassa kenkiä häihin (superminiaikataululla), mutten löytänyt riittävän hienoja. Haluan kunnolla korkoa, valkoiset, ja mieluiten jotain timantteja tai kiviä koristeeksi. Olen jo löytänyt muutamat kivat netistä. Sen sijaan ostin uuden korun napalävistykseen (todella tarpeellista) ja meinasin käydä ottamassa uuden lävistyksen, mutta en sitten viitsinytkään.

Palaamisiin siis paremmalla ajalla kuin 0:30!

Ravintolaruokaa

Tänään nautittiin ravintola(parisuhde)illallisesta Amarillossa. Ruoka oli hyvää, seura priimaa <3. Syötiin alkupalaksi puoliksi pienet hotwingssit, 4 per nuppi (+ Amarillon nachoja). Pääruoaksi valitsin chicken pocketin, poikaystävä otti fajitaksia (sisälsi neljä tortillapohjaa.) Jälkkäriksi söin brownien (jota en kylläkään jaksanut kokonaan) ja poikaystävä viskijäätelön. Kaloreita tuli minun ruoistani se parituhatta. Damn..
Ei jotenkin edes tajua, miten hemmetisti näissä ruoissa on kaloreita. Pelkästään pääruoassani oli n. 1400kcal (en "onneksi"syönyt ihan kokonaan.) Mutta toisaalta, kun ollaan ulkona syömässä (ja tänään varsinkin kun oltiin ihan aiheesta juhlistamassa) niin onhan se kiva voida ottaa sitä mitä tekee mieli.
Eipä tosiaan auta surkutella näin jälkikäteen. Olisihan sitä voinut ottaa kanafileen uunikasviksilla (ja jättää ne 4 hotwingssiä ja brownien välistä) mutta ensi kerralla sitten fiksummat valinnat…
Oli kuitenkin tosi ihanaa! Syötiin kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan ja juteltiin ilman kodin "häiriötekijöitä", oltiin ihan vaan toisillemme. Sama fiilis jatkui vielä kotona, istuskeltiin olkkarin lattialla ja mietittiin niitä näitä. Haaveiltiin ja suunniteltiin, molemmilla masut täynnä hyvää ruokaa.

Kävin tänään kiertämässä alennusmyyntejä. Ostin poikaystävälle Hilfigerin valkoisen pitkähihaisen trikoopaidan ja itselleni Very Victoria Silvstedtin pinkit rintsikat (jo toisen parin!) ja stringit (jo syksyllä ihastuin näihin rintsikoihin, kerrankin minun koossa [75E] kunnon pushuppeja [Voltage]! Parin kuukauden kokemuksella vaikuttavat hyvälaatuisilta ja ovat myös "a-hintaisina" varsin edullisia.), Stockerin collegehousut ja SoWhatin "feikkiuggit" jotka ovat pintamateriaaliltaan nahkaa ja vaikuttivat 40e alennushintaansa nähden jämäköiltä ja hyvälaatuisilta. Jäi hyvä maku suuhun ja rahaakin paloi mukavan vähäisesti.
Minua itseäni ärsyttää shoppailla huonolaatuisia/huonolaatuisen oloisia vaatteita ja kenkiä vaikka ne olisivatkin alennuksessa. Ostan yleensä käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita joita käytän (varsinkin huppareita jne) monesti vuosia. Rintsikoita ostan toisinaan erikoisliikkeistä, mutta Sokokselta ja Stockalta löytyy myös sopivia kokoja ja malleja. Olinkin syksyllä hyvin iloisesti yllättynyt, kun löysin Sokokselta ensimmäiset Very Victoria -rintsikat, jotka ovat istuvuudeltaan samaa luokkaa kuin rintsikkaliikkeestä ostetut sisarensa, mutta maksavat ≈70e vähemmän. H/M:ltä ja muista "normivaatekaupoista" en ole löytänyt riittävän isoja kokoja.

Ihana päivä takana, voi hyvin mielin vielä vilkaista elokuvaa ja sen jälkeen painua yöunille!

Leipomus

Leipominen on niin ihanaa!

Leivoin eilen mansikka-valkosuklaamuffinsseja. Ihan normaaleja, ei gluteenittomia. Maistuivat tosi hyviltä. Rupesin leipomistuokion jälkeen lämmittämään iltapalaksi jäistä sämpylää, mutta mikrosta paljastuikin sulatettu rasva kipossaan. 1+1, muffinssitaikinasta oli unohtunut rasva.

Ihme kyllä, rasvan puuttumista ei huomannut laisinkaan. Taikinaan tuli kuitenkin rasvaa Flora vaniljasta ja valkosuklaasta. Eilen söin puolitoista muffinssia, tänään puolikkaan. Poikaystävä on onnistunut tuhoamaan niitä kahdeksan (nämä ovat kylläkin pieniä muffinsseja, kohosivat vähemmän kuin oletin.)

Mieleni tekisi kokeilla suolaisia muffinsseja! Olen löytänyt monta kivaa ohjetta netin ihmeellisestä maailmasta. Viime keväänä tein Kinuskikissan ohjeella rukiisia lohileivoksia (linkki), mutta niistä en jostain syystä aivan älyttömästi pitänyt (vaikka perjaatteessa olen kylmäsavulohen ja tuorejuustojen ylin ystävä.) Saattoi kyllä olla kokissakin vika.
Tykkään erilaisista suolaisista piiraista, mutta niitä tulee kovin helposti syötyä yli tarpeen. Muffinsseissa olisi se hyvä puoli, että minun tulee automaattisesti syötyä niitä vähemmän. Voisin myös tehdä suosikkipiirakoistani "muffinssiversiot"!

Päivittelyä

Päivittelin blogin kuvaosiota, vaikkakaan 3kg ero ei yllättäen juurikaan paista... Kuvissa ei siis näy yhtään eroa. Ei edes suurennuslasin läpi katsottuna.

Oma olo on kylläkin keveämpi. Aiemmin mainitsemani gluteeniton ruokavalio olisi tässä vaiheessa ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta en tiedä kuinka kivuttomasti pystyn luopumaan muun muassa Subin patongeista (jota syön nykyään "onneksi" suht harvoin) ja kanakotzonesta (saakohan sitä gluteenittomana?) Luultavasti helpommin kuin nyt ajattelen. Tai mistäpä sitä tietää ennen kuin kokeilee.

Flunssa nosti päätään heti ensimmäisen juoksulenkin jälkeen. Harkitsin silti tänään lenkkipolulle lähtemistä, saa nähdä jääkö ajatuksen tasolle vai yllätänkö itseni. Ainakin kävelyllä käyn, tietysti koiran kanssa.

Elämäni parhaimmat vuodet

Uuteen vuoteen herätty ilman krapulaa!
Onnistuin siis raittiiseen joulun ja uuden vuoden juhlintaan. Eikä tehnyt tiukkaakaan! Viimeisen puolenvuoden ryyppyreissut jäi ihan muutamaan kertaan.
Eilen siis valettiin tinaa, ihmeteltiin raketteja, loikoiltiin ja keksittiin uuden vuoden lupaukset (meidän perinne). Minä lähdin aamuyön puolella vielä kuskinhommiin pariksi tunniksi ja kävin muutamassa kuppilassa siinä samalla. En ole sitten lapsuusaikojen jälkeen viettänyt näin rauhallista uuttavuotta.

Mutta yöllä sorruin. Nimittäin pikaruokaan. Oli nälkä ja ajattelin, että kun en ole juonut, voin siinä kuskinhommien lomassa syödä jotain. Meinasin aluksi hakea rullakebabin, mutta luin netistä (varmaan tosi luotettavasta lähteestä), että ne olisivat tosi epäterveellisiä ja kaloripitoisia (hahah ja Heseruokako ei?!) joten päädyin sitten tuttuun ja turvalliseen juustoateriaan josta sain ihan hemmetisti kaloreita. Oliko tässä kenties tämän vuoden ensimmäinen repsahdus?

Muutoin vuosi vaihtui antibioottihiivan kiusallisissa merkeissä, se iskee aina. Ja kutittaa ja kirvelee ja tekee olosta levottoman. Mutta aina siitä on hengissä selvitty!


Olen tosi tyytyväinen menneestä vuodesta. Se kuuluu iloineen ja suruineen ehdottomasti parhaimpien vuosien kastiin. Kaikkea hienoa tapahtui niin minulle kuin lähipiirilleni. Tunnen, että alkaneesta vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä!