Mitään ihmeitä ei ole sattunut. Nilkka levisi (vanha vamma oireilee) elokuussa, joten juoksemisesta on ollut parin kuukauden tauko ja salillakin on pitänyt ottaa tosi varovaisesti, oikeastaan olen voinut treenata vain ylävartaloa. Viime viikolla kävin aiheen tiimoilta lääkärissä, ja jos ei kohta ala helpottamaan, turvaudutaan kortisoniin. Nyt kuitenkin vielä lepoa, buranaa, voltarenia ja kylmää. Nilkka ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut löystynyt (ainoastaan tulehtunut), eli tämän ajoittain uusiutuvan vaivan ei kuullema pitäisi olla ikuinen.
Päässä alkaa surisemaan, kun ei pääse juoksemaan!
Häiden muisteleminen lämmittää mieltä. Viimeksi toissapäivänä katselin hääkuvia, pistää aina hymyilyttämään!
On tosi ihana lukea tätä blogia taaksepäin ja muistella hääsuunnittelun ihanuutta (ja kamaluutta!) Vielä ei olla saatu aikaiseksi teettää muutamasta hääkuvasta taulua, mutta sellainen ajatus olisi, ja kuviakin on siihen valittu.
Nyt on edessä taas uudenlaisia suunnitelmia, ne etenevät omalla painollaan (jos etenevät.)
Asiat taitavat olla kaikin puolin kohdallaan!
