Budjettiahdistus

Laskettiin eilen budjettia ja alkoi kyllä toden teolla tympäisemään (miksi kaikki on niin kallista?!) No, ensi viikolla käyn juhlapaikkana toimivassa ravintolassa juttelemassa menusta ja hinnoista (ja toki juhlista ylipäätään), joten toivottavasti sen jälkeen vähän "helpottaa", henkisesti. Budjetti ei siis ole (vielä) rönsyillyt älyttömästi, mutta esim iltapala tulee olemaan aika kallis rasti.
Mietimme poikaystävän kanssa, mistä lähdemme luopumaan jos (ja sanokoot minun sanoneena, kun) jostain täytyy tinkiä. Alustavasti ajattelimme, että alkoholitarjoilusta voisi ehkä hiukan mieluummin säästää, kuin iltapalasta. Siis kun tämänhetkinen ajatus olisi alkuskumpat + kaksi kaatoa viiniä, niin otettaisiin toinen kaato pois (samassa tilassa on myös baari josta vieraat voivat itse ostaa juomia.) Jos taas näyttää siltä, että iltapalasta tulisi tosi kallis, jätetään se viinin sijasta pois.
Ärsyttävää, sillä mistään ei haluaisi luopua! Mutta itse olin tosiaan haaveillut 5000-8000e budjetista, enkä 10 000-15 000e. Ja mielestäni on vain järkevää pitää budjetti jotenkin aisoissa.
Toistaiseksi päätettiin jättää bändi pois (osittain siksi, että poikaystävä vähän epäili onko tämä bändi ihan hänen makuunsa, ja minun mielestä niin iso, 1000-2000e investointi pitää olla molempien mielestä just eikä ihan.)

Soitin maistraattiin ja kirkkoherranvirastoon (avioliiton esteiden tutkinta ja papin+kanttorin varaus) ja yllätyin iloisesti, että olin (kerrankin!) LIIAN ajoissa liikenteessä. Pappi varataan siis vasta toukokuussa ja esteiden tutkinnallakaan ei ole kiirettä.
Tuli vähän parempi mieli!

Kihlaus

Olen malttamattomasti odottanut, että pääsen kirjoittamaan sormuspäivityksen. Vihkisormus (se Sandbergin unelmasormus josta olen aiemmin jo kirjoittanut) on vielä koruliikkeessä luultavasti kuukauden päivät (liike sijaitsee toisessa kaupungissa useamman sadan kilometrin päässä, ja maksoimme sormukset kahdessa erässä) joten ajattelin tehdä oman päivityksen ihanasta kihlasormuksesta! Vihkisormus on siis Sandbergin V-218w valkokultainen timanttisormus linkki.

Kosinta tuli siis todellisena yllätyksenä reilu vuosi sitten tammikuussa 2013. Olimme toki seurustelleet jo useamman vuoden ja puhuneet kihlautumisesta, naimisiinmenosta ja lapsista.
Ennen kosintaa poikaystävä oli useamman viikon ajan käyttäytynyt poikkeavasti. Epäilin siis, että jotain (mukavaa) oli meneillään. Kihlajaispäivän aamuna poikaystävä vei minut kaupungilla sijaitsevaan kampaamoon, ja oli sopinut kampaajan kanssa, että värjätään ja leikataan miten tykkään ja lisäksi kampaus. Poikaystävä lähti kotiin, mutta jätti minulle auton. Sanoin vielä kampaajalle, että nyt on jotain meneillään, että tänään mua ehkä kositaan. Kampaaja (josta sittemmin on tullut vakkarikampaajani) oli aivan innoissaan ja pyysi, että tulen näyttämään sormusta mikäli kyseessä tosiaan on kosinta. Ja minähän kävin.
Kun menin kotiin, eteisessä tuoksui herkulliselta, poikaystävä oli laittamassa lempiruokaani (pihviä, hehe), kattanut pöydän (sydänservettejä!), kynttilöitä ja ruusuja. Syötiin ja juotiin viiniä (jälkkäriksi berliininmunkit, mikä oli tosi hellyyttävää, sillä tykkään berliininmunkeista ihan hirveästi.) Poikaystävä oli koko ajan tosi jännittynyt! Ruokailun päätteeksi hän sanoi, että mulle olisi yksi "lahja".
Kävi makkarissa ja tuli kädet selän takana, pyysi kääntymään vähän itseensä päin, alkoi puhumaan suhteen ensimmäisistä askeleista, siitä miten ensi hetkistä asti tiesi, että se on tässä (viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että nyt se tapahtuu ja aloin itkemään), polvistui ja kosi. Myöhemmin selvisi, että poikaystävä oli käynyt kuukautta aiemmin viemässä isälleni konjakkipullon ja pyytämässä "perinteistä tietä" tyttären kättä.
Päivä jatkui ihanissa merkeissä ja voin lopun ikäni muistella noita hetkiä suurella lämmöllä.

Olin joskus vähän jännittänyt millaisen sormuksen poikaystävä tulee valitsemaan. Sormus on täydellinen, juuri minun näköinen. Valkokultaa, 11 timanttia. Poikaystävällä on myös itsellään mielestäni tosi kiva tyyli, joten turhaan kai koskaan jännitinkään.
Poikaystävän oma kihlasormus on leveä titaaninen "työsormus", joten ostimme myös hänelle vihkimisen kunniaksi todella leveän, teräväreunaisen valkokultasormuksen.
Vihkisormuksia katsottiin kesästä asti, ja sen sain luonnollisesti itse valita. Tuo Sandbergin koru oli alusta asti se THE sormus, mutta epäröin, sillä se on aivan mielettömän hintava. Toisaalta kannan sitä lopun ikäni, joten sijoitus oli mielestäni kannattava. Ja se oli aivan täydellinen pari kihlalle!

Kunnes kuolema meidät erottaa

Kutsut postiin!

Tänään saadaan vihdoin ja viimein kutsut postiin! Saihan niiden tuijotteluun kulumaan aikaa viikko tolkulla. Nyt kauniissa pinossa valmiina postilaatikkoon vietäviksi. Tulipa sekin tehtyä. Osoitteidenkeruu oli huomattavasti työläämpää kuin oletin!

Eilen taisi lipsahtaa opiskelijabileiden puolelle. Aika vähän tuli onneksi loppupeleissä juotua, ja silti tänään ällöttävä olo. Olin kotona (jo) kahden jälkeen, ja aamulla heräsin untuvatakki päällä ja kengät jalassa sängystä. Olin sopivasti päihtynyt ja aivan älyttömän väsynyt saapuessani kotiin. Aamu-ulkoilu koiran kanssa selvitti päätä sopivasti. Ei tosiaankaan ole perinteiset hiihtolomakelit, täällä pohjoisessakin hyvin vehreää.
Ja kivut helpottivat! Aivan ykskaks. Menin eilen päiväunille ja herättyäni kaikki kivut olivat tiessään! Mahtavaa. Toivottavasti näin jatkossakin.

Söin eilen tavattoman ylihintaista ravintolaruokaa. Toki maksoin mukisematta, sillä annoksessa ei sinänsä ollut mitään vialla - se ei vain ollut 15 euron arvoinen. Kaksi kasvispihviä ja uuniperuna. Pihvit olivat ihan samaa kamaa, kuin Saarioisten valmislätyt, uuniperuna vähän pelasti mutta kastike uupui. Eihän tuo 15e mikään älytön summa ole, mutta harmittihan se kuitenkin.
Siitä tulikin mieleen, etten ole tehnyt omatekoisia uuniperunoita aikoihin.

Illalla pitäisi vielä koppeutua salille. Juttelin tänään hyvin fitnessintoisen miespuolisen ystäväni kanssa, ja hän antoi hyviä vinkkejä (ja lupasi tulla myös paikanpäälle opastamaan.) Ehkä tärkein vinkki oli, että minun ei kannattaisi tehdä spinnigtreeniä ennen varsinaista treeniä (nykyäänhän teen 2-4 ylämäen, 20-45minuutin spinnigtreenin alkuun.)
Tänään teen vain jotain kevyttä.

Kuukautiskivut

E-pilleireden lopettaminen tuntui tosi hyvältä. Huomasin positiivisia muutoksia kehossa (vatsan kunto jne..)

Ja koko ajan toivoin, että nuorempana, ennen pillereiden aloittamista, kärsimäni ihan hirveät kuukautiskivut olisivat vuosien aikana kadonneet.

Mikä valitettavasti osoittautui turhaksi toiveeksi. Menkat alkoi eilen aamulla, jee, ei kipuja. Näyttivät jo iltaa kohden niukentuvan, vain alkaakseen tänä aamuna "uudelleen" HIRVEIDEN kipujen kanssa. Voi paska. Ajattelin, että menisi ohi (niinkun pillereitä syödessäni usein kävi), mutta ei, äsken jouduin ottamaan ensimmäinen (ja tuskin viimeisen) särkylääkkeen. Jos näyttää siltä, että särkylääkkeet eivät riittävästi auta, täytyy luultavasti siirtyä takaisin pillerielämään. Annan nyt kuitenkin elimistölle aikaa totutella muutokseen. Hyödyt ovat olleet niin suuret, etten haluaisi tämän yhden asian takia palata entiseen. Olo on niin hirveä, etten kirjaimellisesti pääse sängystä ylös.

Ärsyttää, harmittaa. Tiedän, että odotin kovasti kuukautisia alkaviksi, mutta nämä kivut ovat ihan törkeät.

Tänään on onneksi jo aiemmin viikolla suunniteltu välipäivä urheilusta (olen siis pitänyt viimeviikkoina 1-2 välipäivää) joten hyviä treenisuunnitelmia ei tarvitse muuttaa. Toiset kokevat urheilun lievittävän menkkakipuja, ja minunkin mielestä urheilu on mukavaa lievien menkakipun aikaan (pillereiden aikana esimerkiksi.) Mutta nyt kivut ovat sitä luokkaa, että hengittäminenkin on hankalaa. Taidan siis vain makoilla peiton alla ja odotella parempia tuntemuksia.

Kiire vaikuttaa ruokavalintoihin

Voi peeeee… Mikä kiireinen päivä!
Kiireinen päivä ei tietenkään ole syy (tekosyy kylläkin!) mässäilylle. Käytiin kavereiden kanssa subilounaalla ja näin illanpäälle poikaystävä halusi ehdottomasti Heseä. Itse en mitenkään olisi jaksanut alkaa väsäämään mitään, ja oli hyvin helppoa taipua hänen ehdotukseensa. Normaalisi olen jättänyt ranskismajoneesin ostamatta, mutta tänään otin senkin.
Loppuillasta täytyy siis vähän tarkkailla mitä suuhun pistää… Vaikka eihän tämä (niinkun ei minun elämässä tunnu tekevän mikään) maailmaa kaada. Vähän ärsyttää, kun voisi syödä paljon terveellisemmin, mutta ainahan kaikki on vähän vaiheessa. Tärkeää onkin olla nyt onnellinen ja se ihminen kuka haluaa olla, eikä sitten joskus. Tätä vartaloa ehtii tässä muokata, elämän lomassa...

Aika on tosiaan mennyt kuin siivillä. Kauheaa kiirettä ja vain osa asioista hoidettu. Ja huomenna samanlainen rupeama… Eipä siinä, näitä joskus on. Ja joskus kaikkea ei vain kerkeä hoitaa.
Olen juonut tänään pannukaupalla kahvia. Viime yönä sain superhuonosti unta. Menin nukkumaan hyvissä ajoin (poikaystävä jäi vielä jalkeille.) Pyörin ja mietin pääni puhki kaikkia hääsuunnitelmia (jotka ovat ihan vaiheessa) ja koulujuttuja. Ei tullut uni, menin olohuoneeseen ja juteltiin poikaystävän kanssa näistä jutuista. Mentiin sitten yhdessä nukkumaan kun asioista oltiin keskusteltu riittämiin, kello lähenteli siinä vaiheessa aamuyhtä. Vaan vieläkin pyörin ja pyörin, varmaan kahden-kolmen aikaan sain unen päästä kiinni. Ja aamulla anivarhain ylös.

Pääsin kuitenkin tänään koulun jälkeen urheilemaan! Tuntuipa hyvältä. Ojentaja- ja keskivartalotreeni! Olen itseeni tyytyväinen siltä osin. Stressikin vähenee urheilun lomassa, ja kiva, kun tuloksia alkaa syntymään. Tänään huomasin keskivartalon selvästi vahvistuneen jo tässä lyhyessä ajassa!

Illan koulujutut vielä odottavat tekijäänsä. Äkkiähän nuokin väsää, kun vaan saa aikaiseksi! Kyllä tämä tästä...

Vetämätön

Veto ihan pois. 

Olo ei ole ollut enää varsinaisesti flunssainen (nuhainen tai yskäinen), mutta aivan vetämätön. Ja kun nousee ylös, tähtiä vilisee silmissä. Haukotuttaa, kuumottaa kasvoista.
Kävin salilla tekemässä viikon jämäliikkeet (mitkä olivat syystä tai toisesta jääneet välistä) ja keskivartalon sekä puolen tunnin spinningin. Hiki valui pitkin naamaa ja selkää ja hapotti ihan älyttömästi.
Väsymys saattaa osaltaan johtua siitä, että tein viime yönä taas kuskinhommia. Kotona olin kolmen aikaan ja neljältä menin nukkumaan, vain herätäkseni 5-6 aikaan kännisiin soittoihin (jonka jälkeen puhelin äänettömälle [EN JUURI KOSKAAN TEE NÄIN!] ja unta naamaan.) Ja ylös nousin vasta 12-13 aikoihin, poikaystävä oli huolehtinut eläimen aamutoimet (<3).

Olo on ehkä aavistuksen vatsatautinen. Ruokahalu ei parhaimmillaan. Toisaalta kamala nälkä ja toisaalta ei tee mitään mieli. Veikkaan, että tässä pyörii flunssa alla, joka aiheuttaa sitten näitä epämääräisiä tuntemuksia. Ahdistaa (en ymmärrä miksi, ei ole huolen aihetta) huominen pitkä päivä. "Pitkä", siis ihan normipitkä. Niin paljon vaan hommia rästissä ja kaikki pitäisi hoitaa, olla monessa paikassa yhtä aikaa. Ja sitten en saa kuitenkaan mitään aikaiseksi, kun kaikki painaa päälle! Arg...

Haluan ehdottomasti ehtiä urheilemaan huomenna. Mietin jopa, että menisin jo aamulla ennen koulua salille, mutta sali aukeaa vasta 7:30 ja kouluun pitäisi olla lähdössä 8:30, treenissä menisi ihan minimissäänkin sellainen tunti ja siihen päälle olisi pakko ottaa suihku ja meikkaus joihin menee tuhottomasti aikaa.. Siis ei vaan kerkeä. Koulun jälkeen sitten. Olen vaan niin tottunut hoitamaan talouden (kaupassakäynnit, ruoanlaitto, siivous, koiranhoito) yksin (enkä valita, minä pidän siitä!) mutta huomenna täytynee laittaa poikaystävä asialle sillä välin, kun emäntä lähtee jumppaamaan… Ja siis tarkennukseksi, poikaystävä mielellään tekee nämä asiat (varsinkin pyydettäessä), mutta olen vain niin tottunut muka "hoitamaan kaiken". (Paitsi poikaystävä hoitaa pääsääntöisesti laskut.) Ja hän on niin iloinen, että olen taas innostunut urheilusta, kun itsekin on urheilullinen ja hyväkuntoinen.

Huh helpottipa jo tähän avautuminen. Välillä tulee ihan hirveitä stressauskohtauksia, kun liian moni pieni (ja iso) asia painaa päälle. Monta kouluprojektia (arg, varsinkin ne projektit, joihin kuuluu henkilöitä, joilla on [liian] vahvat mielipiteet jolloin muiden mielipiteille ja ideoille ei monesti jää tilaa), hääjutut (vieraslista jonka tarkitusta poikaystävä ei saa aikaiseksi, bändi jota ei olla vahvistettu), hetkellisesti huono rahatilanne (joka vaikuttaa mielialaan merkittävästi).
Toisaalta ajattelen tässä ahdistuksen hetkessä valoisia puolia: olen siivonnut koko asunnon. Olen urheillut päivittäin, ja tehnyt hyvää (ja suht edullista [voiko ruoka olla edullista?]) ruokaa kotona. Olen viettänyt viikonlopun aikana ihania hetkiä poikaystävän, ystävien ja koiran kanssa. Ja viikon päästä on hiihtoloma, ja loppukeväästä lähinnä etäkursseja. Kaikki voisi olla tosi paljon huonommin.

Suuntaan siis aikaisille unille ja lataan akut alkavaa viikkoa varten!

Näkyviä tuloksia

Ihan ensialkuun: tervetuloa uudet lukijat! (vähän jälkijunassa, en yhtään ihmettele itseäni, sillä kutsutkin ovat yhä lähettämättä?!)

Tänään salilla huomasi, että flunssa painaa päälle ihan tosissaan. Piti sarjojen välissä käydä makoilemassa lattialla, mutta loppuun oli tehtävä (olisi varmasti ollut paras lähteä kotiin, mutta kun olo ei ole väsymystä ja pientä nuhaa lukuunottamatta kunnolla flunssainen, en antanut periksi järjen äänelle…)
Salilla oli tosi täyttä, joten kaikkea en sitten kuitenkaan saanut tehtyä. Fiilikseen nähden annoin kuitenkin 110%.

Viime yö meni kuskaillessa kavereita sinne ja tänne, illan päätteeksi söin 1/3 rullakebabista, päivän ruoat olivat kiireen vuoksi jääneet liian vähälle ja nälkä painoi päälle.

Poikaystävä sanoi aamulla, että ompas sulla kivasti alkaneet ylävatsa- ja käsien lihakset erottua. Ja ihan tosi, silminnähtäviä tuloksia on jo tapahtunut (luonnollisesti toistaiseksi suht pieniä sellaisia.) Yritin ottaa kuvaa hyvin pölyisen peilin kautta, vaikka eipä tuosta juuri mitään erota, mutta julkaisempas sen silti:

Vielä paljon puuhaa, vuosiksi. Mutta pahempikin voisi olla. Itse huomaan, että löysää on kyllä lähtenyt. Vaatteet istuvat kivemmin, eikä tule (ainakaan niin pahasti) sellaisia tyhmiä ylimääräisiä makkaroita. Ja lihakset oikeasti erottuvat jotenkuten (kädet, ylävatsa.)

Täällä satoi lunta läpi yön, ja aamulla keli oli aivan mahtava. Käytiin koiran kanssa haistelemassa aamuilmaa sankassa lumisateessa. Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka pitävät lumesta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Dog

Hyvä treeniputki päällä! Olen käynyt urheilemassa joka päivä reilun viikon ajan (eilistä lepopäivää lukuunottamatta), tosin joinain päivinä vain ihan kevyesti. Olo on ollut tosi hyvä, vaikkain nyt tuntuu pieni flunssa painavan päälle. Ihana huomata miten tuloksia alkaa syntymään.
Löysin salilta leuanveto"laitteen", siis leuanvetoja keventävän laitteen. En siis normaalisti saa yhtäkään leukaa, mutta tuolla laitteella olen voinut harjoitella tekniikkaa (ja saanut roimasti itseluottamusta.)

Jokapäiväinen herkuttelu ei ole (valitettavasti) poistunut kuvioista. Leivoin flunssaiselle poikaystävälle kääretortun alkuviikosta ja maistoin sitä itsekin. Toinen heikkous, mehujäät. Onneksi mehujäissä ei ole kovinkaan paljon kaloreira ja ne kestävät kauan, toisin kuin esimerkiksi suklaapatukka.

Tänään aamu (7:30!) alkoi 40min spinnigillä ja päälle haukka-/selkä-/keskivartalotreeni. Olo on nyt sopivan uupunut, mutta samalla virkeä!

Pentu meni ja loukkasi jalkansa (on tosi kova riehumaan, energinen ja ihana tyyppi.) "Onneksi" kyse oli vain pahasti haljenneesta kynnestä, mutta oli sen verran kipeä ja repsottava eikä tosiaan antanut siihen koskea, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli, anestesia, toimenpide ja herätys.
Huomasin tuon kynnen jo tiistaina, mutta ensimmäinen vapaa ellaika oli vasta torstaina (ja kyse on kuitenkin yksityisestä), joten kynsi oli kerennyt muutamassa päivässä ärtyä jonkin verran (ell mietti antibioottikuuria jatkohoidoksi, mutta päätyi kuitenkin siihen, ettei kynsi ole vielä niin pahan näköinen, että antibiootteja vaatisi) vaikka olin yrittänyt pitää kotikonstein puhtaana.
Pakko nyt sanoa, että onneksi on hyvät vakuutukset (olen vakuuttanut oikeastaan kaiken!) Tuo suht pieni toimenpide anestesioineen olisi ilman vakuutusta maksanut 150e (vakuutuksen kanssa omavastuu on 60e+25%.) Tässä kuussa on tullut tähän mennessä aika paljon "ylimääräisiä menoja" (mm. sormuksien ensimmäinen erä, mekon tullimaksu, poikaystävän uudet sukset, tämä harmillinen sattumus), eli rahatilanne ei ole ihan parhaimmillaan, mutta ilman vakuutusta olisi tilanne toki paljon huonompi.
Ärsytti, että vakuutus ei voinut maksaa osuuttaan "suoraan", vaan jouduin itse maksamaan koko eläinlääkärisumman ja tänään erikseen hakea korvauksia vakuutusyhtiöltä. Siis ns. turhaa työtä. Ja toisaalta myös se, että eläinvakuutukset ovat oikeasti aika kalliita, ja puhelinpalvelu on auki vain muutaman tunnin päivässä. Mutta ei auta valittaa, tilanne voisi olla paljon huonompi! Ja olen kyllä sitä mieltä, että jos eläimen ottaa, täytyy olla varaa (tilanteessa kuin tilanteessa) ellmaksuihin.
Pääasia, että maailman rakkain pentu (juniori) on nyt kunnossa! Ihana, energinen oma itsensä! Meidän "esikoinen".

Viikonloppu edessä, ei suunnitelmia! Ihanaa, voi olla vaikka jouten. Ja käydä treenailemassa ja nähdä kavereita hyvällä ajalla. Mitään hienoja ruokia saati ravintolakäyntejä tuskin on tiedossa, mutta mukavaa varmasti tulee.

Hormonaalinen ehkäisy + suolisto

Nyt tuntuu, että on oikeasti käynyt salilla! Jalat kipeät toissapäivän treenistä ja kädet eilisestä, samoin vatsa.

Mietin tuossa viikonloppuna noita punnituksia. Olin marraskuussa ostanut yhden tosi nätin trikoomekon  H/Mltä, mutta käytin sitä vain pari kertaa, sillä sukkahousut saivat aikaan ärsyttävät jenkakkahvat (ei mitenkään älyttömän pahat, mutta kuitenkin.) Lauantaina puin mekon päälle uudestaan, ja se oli ihan erilaatua kuin marras-joulukuussa, siis ihan käyttökelpoinen, ei K18 matskuu. Uskon siis olevani oikealla tiellä…

Menkkoja ei kuulu.. Raskaudesta siis ei voi olla kyse (luotan kortsuihin), vaan ilmeisesti hormonit ihan sekaisin epillereiden lopettamisen jälkeen. Nyt, kun lopettamisesta on jo vähän aikaan, voin todeta, että suolistosairauden oireet ovat vähentyneet noin 70-80% (!!), ärsyttävä kuivuus vaivaa (tuntuu jopa hiukan lievältä hiivalta, mutta uskon silti toistaiseksi olevan vain kuivuutta), uskon sen menevän ohi hormonien tasaantuessa.. Hiusten/kasvojen kunnossa en ole vielä huomannut eroa. Aineenvaihdunta on ollut vilkasta, mutta saattaa johtua enemmänkin urheilusta ja vedenjuonnista. Psyykkisessä hyvinvoinnissa en ole huomannut eroa entiseen.

Mutta tuo suolisto-oireiden vähäisyys on ollut oikea lottopotti. Toivon, että tilanne pysyy vähintäänkin samanlaisena myös jatkossa. Tietysti alunperinkin haaveilin, että oireet vähenisivät hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä, mutta en uskaltanut uneksia, että tilanne olisi näin hyvä! Aika jännää, että kukaan lääkäri ei ole vilauttanut mahdollisuutta, että suolistosairaus voisi pahentua epillereiden myötä, tätä sairautta kun ollaan kohdallani tutkittu jo viisi vuotta.

Aluksi vain poikaystävä oli kipeä ja nyt sitten minäkin. Minulla on kylläkin vain kurkku hiukan kipeä ja pientä yskää (poikaystävä ihan kunnon kuumetaudissa), ajattelin siis tänäänkin liikehtiä jotenkin. Rauhallisesti.

Paljonko juon

Mietin tänään salilla paljonko juon, siis vettä. Jälkeenpäin aloin miettimään myös muita juomisia.

Vettä menee nykyään, helpotetaan sen verran, että vuodesta 2014 alkaen, noin litra päivässä sellaisenaan (huima edistys entiseen!) Pepsi Maxia/muita sokerittomia limuja 1-2l/vrk, monesti myös sokeriton energiajuoma tai kaksi. Kahvia juon kupista viiteen kuppiin, riippuen päivästä. Mehuja en juurikaan juo, enkä maitoa.

Alkoholijuomia menee silloin tällöin. Joka viikonloppu olisi jotain (opiskelija)rientoa, mutta olen kohta vuoden päivät ihan ajatuksen kanssa "säännöstellyt" dokaamista. Alkoholissa on aivan jäätävä määrä kaloreita JA mikä pahinta, se yösyöminen, pitsaa, rullakebabia, Heseä… Ja ne darrat! Vuoden 2014 puolella olen ainakin näin alkuun juonut kovempaa tahtia, kuin vuonna 2013, vaikka paljon olen toimittanut myös kuskin virkaa.

Olen tyytyväinen nykyiseen vedenjuontiini, salilla tulee helposti juotua se litrakin. Sokerittomia limuja menee ihan älyttömästi, mutta niistä en vielä yritäkkään vieroittua. Vaikka alkuvuosi on kulunut normaalia "kosteammissa" meiningeissä, aion kiristää jälleen linjaa ja säännöstellä tiukemmin dokaamista. Oman hyvinvoinnin vuoksi. Mehuja en juurikaan ole juonut vuosiin (erityistilanteita lukuunottamatta), ja tällä linjalla pitäydyn.

The day after

Eilen sitten mentiin eikä meinattu. Punaviinilasillisen otin jo päivällä, kun kävimme ulkona syömässä. Illan "tinttaus" alkoi kuudelta lätkästudiossa, ja jatkui aina aamuneljään. Pullosta valkkaria muistan kaataneeni viisi lasillista viiniä. Missään vaiheessa en ollut mitenkään älyttömän jurrissa (ihme tällä viinapäällä!) vaan koko ajan oli hyvä fiilis. Piitkästä aikaa "kotibileilta", katsottiin lätkää, pelattiin korttia (ja änäriä??), saunottiin, tanssittiin… Oli ihan älyttömän hauskaa!! 

Ja todellakin teki hyvä ottaa pieni "irtiotto" kaveriporukassa. Tällä kertaa olin yksin liikenteessä, käydään välillä poikaystävän kanssa yhdessä, sillä toistemme kaverit ovat toki tulleet tutuksi, mutta toisinaan on tosi kiva käydä ihan itsekseen.

Aamulla oli ei sitten ollutkaan enää niin hehkeä, mutta päivän mittaan olo parani siihen malliin, että kävin tekemässä suht kevyttä jalkatreeniä salilla (kyykkyä 40kg prässiä 80kg jne…) Onko niin fiksua vai ei (tiedän jo alan puolesta, ettei ole) mutta tulipa tehtyä.

Tänään vielä illasta kuskinhommiin! Olo on mukavan latautunut.

Ei hemmetti

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä kävin aamulla vaa'alla. ja se näytti liki viisi kiloa enemmän kuin kaksi viikkoa sitten?! Juttelin AMKliikunnanohjaajakaverin kanssa tästä, ja hän rauhoitteli, että varmasti vaan nesteitä kertynyt (lisäksi tuo myrkkylääke joka turvottaa sormet niin, etten saa sormusta pois…)
No, ei silti tuntunut kovinkaan kivalta, vaikka ymmärrän kyllä, ettei tuo mikään maailmanloppu ole. Varmasti tuo lääke sekä hormonit (ensimmäisiä luomukuukautisia ei ole vieläkään kuulunut, vaikka pitäisi olla jo aika? Itseasiassa aika on tainnut jo olla ja mennä...) ja lisääntynyt liikunnanmäärä sitten kerää nestettä. Tai sitten olen vain syönyt viiden lisäkilon edestä! Mitä en kyllä voi uskoa.
Mutta jos jotain hyvää voi sanoa, niin vaatteet tuntuvat yhä kivoilta päällä ja oloni ei sormia ja nilkkoja lukuunottamatta ole turvonnut. Tuntuu oikeastaan, että ylimääräistä löysää olisi joulun jälkeen lähtenyt... Eipä tässä auta kun jatkaa treenailua ja tarkastella syömisiä.

Kävin tänään ekan kerran ikinä aamusalilla! ("Aamu", kello oli kymmenen…) Poikaystävä oli autolla liikenteessä, ja salikengät sillä tiellä, mutta ilman kenkiäkin pärjäsi kiitettävästi. Ainoastaan spinning oli aika kurjaa sukkasiltaan, joten lämminttelin vain 15min. Muuten ihan kiva treeni, tuntuu vaan, etten anna ihan kaikkeani salilla? Haluaisin olla väsyneempi treenin jälkeen, mutta tuntuu, että lihakset eivät yksinkertaisesti jaksa enää yhtäkään sarjaa (ainakaan ilman virheasentoja.) Käydään varmaan poikaystävän kanssa huomenna yhdessä saleilemassa ja hän saa sitten katsoa mättääkö jossain.

En kuitenkaan anna itseni turhaan masentua (ja tosiaankin uskallan väittää, että turhaan), sillä tänään on Ystävänpäivä ja illalla vielä yhdet kemut joihin aion kaikista vastoinkäymisistä, menneistä ja tulevista, huolimatta osallistua. Ja tulen juomaan viiniä, vaikkei se varmaan ihan fiksua olekkaan (turhia kaloreita jne.) Mutta välillä pitää juhlia! Tätäkin on viikon päivät suunniteltu.  Joten! Uskon, että tämäkin päivä vielä tästä paranee!

Positiivisuuspäivä

Tänään on ollut särkyä lukuunottamatta tosi ihana olo. Lyhyt koulupäivä, kunnolla aikaa salilla (vielä sellainen aika päivästä, kun sai omassa rauhassa treenailla), hyvää ruokaa ja luonnollisesti -seuraa. Pienet päiväunet lääkkeen väsyttävän haittavaikutuksen takia (ja harmikseni painajaisia.)

Salilla huhkin 25min spinningin kahdella ylämäellä, jalkatreeniä (vähän kevennettynä tuon kipeän jalan takia) ja keskivartalotreeniä. Ja kunnon venyttelyt. Olen huomannut, että keskivartaloon saa kulutettua älyttömän paljon aikaa vaikka tekisi vain "välttämättömät."

Positiivista fiilistä buustasi heti aamusta se, että vaatteet tuntuivat tänään tosi miellyttäviltä päällä! Siis vaatteet joita olen käyttänyt lukioajoista asti, ja jotka aina mahtuvat päälle (hyvin venyvät ;)), mutta luonnollisesti näyttävät ja tuntuvat kilomäärän mukaiselta.

<3 karvakorva

Mulla on kyllä ihan mahdottoman heikko mielikuvitus ruoanvalmistuksessa. Teen jatkuvasti samoja ruokia. Tai mielikuvitusta ehkä jopa olisikin, mutta suht kranttu poikaystävä asettaa tietyt rajoitteet (kyllä aina syö sen mitä kokkaan, mutta haluan olla mieliksi…) Tänään tosiaan perunaa ja nakkikastiketta. Hyvää, mutta nakkikastikkeessa on toki aika paljon rasvaa… Olen tehnyt yleensä ihan voihin (voi voi), ja miettinyt olisiko (varmasti olisi) parempi tehdä juoksevaan. Olen kokeillut juoksevaan pari kertaa, ja ihan hyvää tulee niinkin. Itse tykkään tehdä home made -sushia sun muuta kivaa, poikaystävä on enemmän perinteisten kotiruokien (jauhelihapihvit, jauheliha- ja nakkikastike, uunimakkara jne) ystävä.
Yllätyinkin iloisesti, miten helposti pääsimme yhteisymmärrykseen hääbuffetista! Minun suurimpana toiveena oli alkuruoaksi graavi- tai kylmäsavulohta ja poikaystävällä omat toiveensa. Olikin hyvin yllättävää, että yksi ravintolan valmisbuffeteista vastasi sellaisenaan juuri toiveitamme, ja aivan sattumalta oli vieläpä edullisin! Uudelleen pääsin yllättymään iltapalojen kanssa, joissa myöskin edullisin vaihtoehto peittosi kalliimmat, meidän molempien mielestä. Emmekä tosiaan ole valinneet (vain) hinnan perusteella, vaan ensiksi katsottu mieleinen ja sitten vasta hinta.

Sain myös hyvän tarjouksen kivasta hääbändistä (olimme jo tulleet siihen tulokseen, että laitamme vain playlistin soimaan), mutta kun iltapaloihinkin kuluu sellainen tonni lisää, niin mietin tosiaan kumpi on tärkeämpi, bändi vai iltapala. Iltapala. Poikaystävä saattaa silti haluta bändin, joten katsotaan. Viikonlopun aikana pitää saada päätös aikaiseksi. Iltapalan kuitenkin otamme.

Keskiviikon kuulumiset

Uusi lääke ei ainakaan vielä auta kovinkaan paljoa. Pahin terä kivusta on poissa, mutta koko ajan särkee enemmän tai vähemmän.  Jospa tämä kuuri alkaisi kuitenkin purra.. Haittavaikutuksina sormien (ja varmaan raajojen ylipäätänsä) turvotus, inhottava raudan maku suussa sekä hiukan sekava ja väsynyt olo.

Urheillut olen tosiaan päivittäin, eilen tosin vaan hyvin kevyesti kotona ja koiran kanssa. Jalkatreenien kanssa olen ollut varovainen koska tuo toinen jalka on todella epäluotettava. Keskivartaloon olen nyt keskittynyt varmaanin kaikenkaikkiaan eniten. Ja tuloksia alkaa jo tässä ajassa huomata! Motivoivaa. Huomaan myös, että lihaksiin on kertynyt nestettä, minkä takia en ole vaivautunut käymään vaa'allakaan. Varmaan loppuviikosta kipuan taas katsomaan lukuja.

Syömisiinkin päätin (jälleen) tehdä muutoksen. Tänään tosin iso osa päivästä on mennyt nukkumiseen (tuo lääke ihan tosissaan nukuttaa aivan mielettömästi) joten söymiset ovat toki jääneet normaalia vähäisemmiksi. Mutta missään vaiheessa ei ole ollut kummemmin nälkä, olen syönyt kun on nälättänyt. Olen antanut itselleni "luvan nukkua" (tämä ei tosin lupaa edes kysele, väsymys on niin mieletön) kunhan vaan saan riittävät asiat tehtyä (koulun, urheilun, ystävät, kodin.) Tein "kasvispainotteisia" tortilloja joihin tuli hiukan naudan jauhelihaa, paistettua sipulia, paljon kurkkua ja salaattia, vähän salsaa ja maustettua kermaviiliä. Tosi hyvää.

Olen antanut itselleni luvan olla tämän viikon miettimättä häitä. Poikaystävällä on kiireitä töissä ja minulla koulussa, joten varmasti kaikinpuolin hedelmällistä keskustella näistä jutuista sitten viikonloppuna tai ensi viikolla, kun vähän hellittää. Yhden asian olen kuitenkin tehnyt, nimittäin varannut ensimmäisen häiden suunnitteluhetken juhlapaikalle (ravintolaan.) Jotenkin tämä siis etenee, vaikkakin hitaanpuoleisesti.

En kyllä tiedä mitä teen, jos tämä lääkekuuri ei pure. Toivon ja uskon, että vielä puree, mutta jos ei on edessä kuvantamiset. Lääkäri suositteli myös jatkamaan venyttelyjä (koska kyse ei ole ainakaan näillä puheilla iskiaksesta) joten olen päivittäin liikuntojen ohella venytellyt ihan kunnolla. Luotto lääkkeisiin on kuitenkin vielä kova, kuuria on jäljellä viisi päivää.

Paha päivä

Oon syönyt tosi huonosti. Kavereiden kanssa lounaita, poikaystävän kanssa päivällisiä… Kalorit on ehkä olleet vielä ok mutta siis oikeesti.. Tuo koostumus… Vähän alkaa jo ahdistaa.

Tänään on vapaapäivä kuntoilusta. Ihan vain jo siksi, että päivä oli tosi pitkä, olin vasta iltakahdeksan aikaan kotona. Tänään ei oikeasti kerennyt. Ja ehkä hyvä pitää joku lepopäivä viikossa, nyt olen kuitenkin kuntoillut päivittäin (hyvin vaihtelevasti kuitenkin.)

Kävin tänään näyttämässä selkää lääkärille, ja vikaa sieltä löytyikin, vaan vielä ei tiedä tarkalleen mitä. Viikoksi vahvat tulehdusta lievittävät kipulääkkeet ja sitten katotaan uudestaan miltä näyttää. Yleisfiilis on vähän down, kaikin puolin. Koko ajan, lääkkeistä huolimatta, särkee. Epäilen kuitenkin, että tämä olo johtuu hormoneista, kaikki jotenkin ärsyttää ja harmittaa ja itkettää. Pienimmätkin asiat. Pakko johtua hormoneista?!

Suklaakakku

Leivoin eilen sairastelevalle poikaystävälle suklaakakun. Varmaan kamalaa itsepetosta sanoa, että ei edes suklaakakkujen pahimmasta päästä, mutta tosiasiassa kakun ohje ei mielestäni ollut ihan kaikista epäterveellisin. Toki pohjaan tuki levyllinen suklaata, mutta se olikin kakun "pääraaka-aine", lisäksi monta kananmunaa, vain vähän jauhoja, voita. Okei, itsepetosta, mutta oikeastaan kun söisi suklaata.. Heheh. Eilen ei vielä maistunut mitenkään erikoiselta, mutta äsken jääkaappiviileänä maistoin, ja oli kyllä tosi hyvää. Yllättävän epämakeaa!
Itse olen nykyään juustokakkujen ylin ystävä, mutta poikaystävä ei valitettavasti ole kulkenut muutoksen mukana (minkä takia juustokakkujen tekeminen on erittäin riskialtista, tai ei se tekeminen, vaan tuhoaminen.) Olen jo löytänyt uuden kokeilemisen arvoisen ohjeen, mutta en leipaise ennen kun tiedän, että joku muu kuin minä on sitä syömässä.

Selkävaivoja

Iskias vaivaa ihan tosissaan. Koko oikea jalka (selästä asti) on joko puutunut tai älyttömän kipeä. Olen silti sinnikkäästi urheillut ja syönyt kipulääkkeitä. Tänään soitin hoitajalle, olenko ihan hakoteillä näiden metodinieni kanssa, ja olenkin toiminut ihan oikein. Sairaanhoitaja painotti sitä, että kipua ei saisi tuntua missään vaiheessa, sillä silloin alkaa käyttämään vääriä lihaksia ja kipu vain pahenee. Ihan loogista. Eli seuraavat kaksi viikkoa säännöllistä kipulääkitystä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun selkä vaivaa. Ensimmäisen kerran, noin kaksi vuotta sitten, jalkani alkoivat yllättäen puutumaan ja pettivät alta aika ajoin (yleensä tietynlaisten liikkeiden tai treenien jälkeen.) Tuolloin yksityis(erikois)lääkäri suositteli lannerangan kuvauttamista, mutta en silloisella budjetilla viitsinyt lähteä sitä toteuttaman. Nyt olen kuitenkin kallistumassa sen puolelle, että pulittaisin kiltisti maksut ja kuvauttaisin selän yksityisellä (ihan vain sen takia, että julkisella minut kuvattaisiin vasta joskus puolen vuoden päästä), sillä selvästi jotain on pielessä. Ja vaikka kuvauttamisesta ei mitään konkreettista hyötyä olisikaan, tietäisin ainakin mikä on pielessä. Inhottavintahan kivun lisäksi on epätietoisuus.

Tuntuu että pariin päivään en ole saanut oikein mitään fiksua aikaiseksi. On niin paljon kaikkea pientä (ja vähän suurempaakin tehtävää) etten saa oikein mistään kiinni. Olen siis käynyt urheilemassa ja selaillut blogeja, katsonut suosikkiohjelmiani. Lukenut. Tiskit ja siivous odottavat, samoin tenttiin pänttääminen ja kutsujen viimeistely. Poikaystäväkin on flunssassa ja kuumeessa, mutta väänsi kuitenkin reippaasti uuden saliohjelman minulle.
Uusi saliohjelma onkin aika erilainen kun vanha. Vanhassa tein suuremilla painoilla vähemmän toistoja ja uudessa pienemmillä painoilla enemmän toistoja. Tykkäsin vanhasta jostain syystä enemmän…

Tämän viikon liikunnat ovat sujuneet mallikkaasti, joka päivä jotain + koiran kanssa (reipasta) kävelyä useampi tunti. Syöminen sen sijaan… Ei ihan niin mallikkaasti. Kalorit ovat varmaan jotakuinkin pysyneet ihan ok tasolla, mutta ateriarytmi ja ruoan laatu ovat olleet kyseenalaisia. Ruokahalu on lisääntynyt liikunnan myötä! Olen vähän harkinnut jonkun dieettiohejlman noudattamista, mutta vielä tällä hetkellä ruoka on liian hyvää… Ehkä jo huomenna eri fiilis?

Viikko tähän asti

Olenkin sitten käynyt salilla ma, ti, ke ja tänään to. Ihanaa! Olen tehnyt vähän sitä sun tätä vanhan saliohjelman mukaan, mutta poikaystävä lupasi väsätä minulle huomenna uuden.
Minulla on ollu saleilusta siis puolentoista vuoden tauko (on ollut sitä sun tätä ja tota ja salillakäynti ei ole ollut ihan päällimmäisenä mielessä.) Mutta onhan se ihanaa!

Eilen käytiin juhlimassa. Vaikka join vain vähän, olin aika jurrissa ja tänään oli hienoinen krapula (siispä tein salilla vain ihan kevyimpiä juttuja.) Ja sorruin yöpitsaan! Yksinkertaisesti siksi, että olin päivällä syönyt niin huonosti ja vähän. Oli aivan mieletön nälkä ja humalainen minä ei kehottanut menemään kotiin syömään ruisleipää.

Kutsuissa (suurimmaksi osin) on jo osoitteet, mutta muutama osoite uupuu ja haluaisin lähettää kaikki kerralla… Joten toivottavasti saan viikonloppuna kaikki tietooni (tähän tarvittaisiin myös poikaystävän aloitteellisuutta.) Ykkösluokassahan nuo lähtevät, joten ei huolta.

Kamala ahdistus päällä (koulujutut, hääjutut, elämä ylipäätänsä?!) mutta urheilu on tuntunut lievittävän pahimpia oireita. Olen myös yrittänyt noudattaa jonkinlaista aikataulua (pyrin, että salilla kuluisi max 1,5h, mieluiten selviäisin tunnissa, eli ei turhia läpätyksiä) joten aikaa ei tosiaankaan kulu urheiluun tukottain, varsinkin kun sali sijaitsee ihan lähellä.

Yksi mieliohjelmistani (kaikkien hääohjelmien lisäksi) on Jutta ja puolenvuoden superdieetit! Viimeinen jakso odottaakin vielä katsomista. Jutta vaikuttaa aivan mahtavalta persoonalta!

Jotenkin kaikki tuntuu vähän paremmalta kun olen taas päässyt urheilun makuun. Normaalistihan juoksen, mutta viime syksy meni harvinaisen vähillä urheiluilla, ja sen kyllä huomasi mielialasta ja ihan yleisfiiliksestä. Myös epillereiden lopettaminen on (ainakin toistaiseksi) vaikuttanut mielialaani ja olooni positiivisesti. Vatsani on voinut huomattavasti paremmin ja pahimmat turvotukset ovat tiessään.

Nyt alan nauttimaan suosikkiohjelmasta ja iltapalasta!

Viikonlopusta selvitty!

Ihanasta lasketteluviikonlopusta selvitty! Pääsin mäkeen asti, vaikka tarkoituksena oli vain hiihdellä Lapin maisemissa. Perjantaina maistui pari drinkkiäkin!
Tällä viikolla aloitin (vihdoinkin) salitreenin. Eilen jalkapäivä ja tänään käsipäivä. Olisin muutoin tehnyt tänään myös rintaa, mutta en saanut kaveria salille ja muutaman parin vuoden takaisen epäonnistuneen kokeilun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että (etenkin penkissä) varmistaja on tuiki tarpeellinen. Osa laitteista kyllä teki myös rintaa mutta ehkä sitä ei lasketa.. En tiedä, en ole mikään prosalikävijä. Olo on toistaseksi ollut mukavan energinen!
Olen nyt alkuun ottanut ihan rauhallisesti, eilen lämmittelyn jälkeen tein jalkaprässissä neljä tai viisi sarjaa 100-115kg painoilla, kyykkyjä 3 sarjaa 20kg+tanko, epätoivoista maastavetoa ja vatsoja+selkiä. Tänään juoksin alkuun kymmenisen minuuttia, sitten erinäisiä käsiliikkeitä, ylätaljaa, (taas kyykkyä samoilla painoilla), vatsoja ja selkiä. Kyllä tämä lähtee tästä etenemään...
Tänään pitäisi vielä saada aikaiseksi kirjoittaa kutsujen kirjekuoriin osoitteet. Hääbundjetti alkaa varmistumaan ja tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Poikaystävä osti minulle viikonloppuna uudet juoksutrikoot! Juoksen ja saleilen aina tiukoissa trikoopöksyissä, ne ovat ehdottomasti parhaita. Vanhat (SOCin) olivat olleet kovassa käytössä jo pari vuotta, ja oli vain ajan kysymys milloin ne ratkeavat. Nämä uudet ovat Niken ja näissä on tosi ihana leveä vyötärönauha! Vielä pitäisi hankkia uudet salikengät.

Liikunnallista viikkoa kaikille!