Iskias vaivaa ihan tosissaan. Koko oikea jalka (selästä asti) on joko puutunut tai älyttömän kipeä. Olen silti sinnikkäästi urheillut ja syönyt kipulääkkeitä. Tänään soitin hoitajalle, olenko ihan hakoteillä näiden metodinieni kanssa, ja olenkin toiminut ihan oikein. Sairaanhoitaja painotti sitä, että kipua ei saisi tuntua missään vaiheessa, sillä silloin alkaa käyttämään vääriä lihaksia ja kipu vain pahenee. Ihan loogista. Eli seuraavat kaksi viikkoa säännöllistä kipulääkitystä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun selkä vaivaa. Ensimmäisen kerran, noin kaksi vuotta sitten, jalkani alkoivat yllättäen puutumaan ja pettivät alta aika ajoin (yleensä tietynlaisten liikkeiden tai treenien jälkeen.) Tuolloin yksityis(erikois)lääkäri suositteli lannerangan kuvauttamista, mutta en silloisella budjetilla viitsinyt lähteä sitä toteuttaman. Nyt olen kuitenkin kallistumassa sen puolelle, että pulittaisin kiltisti maksut ja kuvauttaisin selän yksityisellä (ihan vain sen takia, että julkisella minut kuvattaisiin vasta joskus puolen vuoden päästä), sillä selvästi jotain on pielessä. Ja vaikka kuvauttamisesta ei mitään konkreettista hyötyä olisikaan, tietäisin ainakin mikä on pielessä. Inhottavintahan kivun lisäksi on epätietoisuus.
Tuntuu että pariin päivään en ole saanut oikein mitään fiksua aikaiseksi. On niin paljon kaikkea pientä (ja vähän suurempaakin tehtävää) etten saa oikein mistään kiinni. Olen siis käynyt urheilemassa ja selaillut blogeja, katsonut suosikkiohjelmiani. Lukenut. Tiskit ja siivous odottavat, samoin tenttiin pänttääminen ja kutsujen viimeistely. Poikaystäväkin on flunssassa ja kuumeessa, mutta väänsi kuitenkin reippaasti uuden saliohjelman minulle.
Uusi saliohjelma onkin aika erilainen kun vanha. Vanhassa tein suuremilla painoilla vähemmän toistoja ja uudessa pienemmillä painoilla enemmän toistoja. Tykkäsin vanhasta jostain syystä enemmän…
Tämän viikon liikunnat ovat sujuneet mallikkaasti, joka päivä jotain + koiran kanssa (reipasta) kävelyä useampi tunti. Syöminen sen sijaan… Ei ihan niin mallikkaasti. Kalorit ovat varmaan jotakuinkin pysyneet ihan ok tasolla, mutta ateriarytmi ja ruoan laatu ovat olleet kyseenalaisia. Ruokahalu on lisääntynyt liikunnan myötä! Olen vähän harkinnut jonkun dieettiohejlman noudattamista, mutta vielä tällä hetkellä ruoka on liian hyvää… Ehkä jo huomenna eri fiilis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti