Kihlaus

Olen malttamattomasti odottanut, että pääsen kirjoittamaan sormuspäivityksen. Vihkisormus (se Sandbergin unelmasormus josta olen aiemmin jo kirjoittanut) on vielä koruliikkeessä luultavasti kuukauden päivät (liike sijaitsee toisessa kaupungissa useamman sadan kilometrin päässä, ja maksoimme sormukset kahdessa erässä) joten ajattelin tehdä oman päivityksen ihanasta kihlasormuksesta! Vihkisormus on siis Sandbergin V-218w valkokultainen timanttisormus linkki.

Kosinta tuli siis todellisena yllätyksenä reilu vuosi sitten tammikuussa 2013. Olimme toki seurustelleet jo useamman vuoden ja puhuneet kihlautumisesta, naimisiinmenosta ja lapsista.
Ennen kosintaa poikaystävä oli useamman viikon ajan käyttäytynyt poikkeavasti. Epäilin siis, että jotain (mukavaa) oli meneillään. Kihlajaispäivän aamuna poikaystävä vei minut kaupungilla sijaitsevaan kampaamoon, ja oli sopinut kampaajan kanssa, että värjätään ja leikataan miten tykkään ja lisäksi kampaus. Poikaystävä lähti kotiin, mutta jätti minulle auton. Sanoin vielä kampaajalle, että nyt on jotain meneillään, että tänään mua ehkä kositaan. Kampaaja (josta sittemmin on tullut vakkarikampaajani) oli aivan innoissaan ja pyysi, että tulen näyttämään sormusta mikäli kyseessä tosiaan on kosinta. Ja minähän kävin.
Kun menin kotiin, eteisessä tuoksui herkulliselta, poikaystävä oli laittamassa lempiruokaani (pihviä, hehe), kattanut pöydän (sydänservettejä!), kynttilöitä ja ruusuja. Syötiin ja juotiin viiniä (jälkkäriksi berliininmunkit, mikä oli tosi hellyyttävää, sillä tykkään berliininmunkeista ihan hirveästi.) Poikaystävä oli koko ajan tosi jännittynyt! Ruokailun päätteeksi hän sanoi, että mulle olisi yksi "lahja".
Kävi makkarissa ja tuli kädet selän takana, pyysi kääntymään vähän itseensä päin, alkoi puhumaan suhteen ensimmäisistä askeleista, siitä miten ensi hetkistä asti tiesi, että se on tässä (viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että nyt se tapahtuu ja aloin itkemään), polvistui ja kosi. Myöhemmin selvisi, että poikaystävä oli käynyt kuukautta aiemmin viemässä isälleni konjakkipullon ja pyytämässä "perinteistä tietä" tyttären kättä.
Päivä jatkui ihanissa merkeissä ja voin lopun ikäni muistella noita hetkiä suurella lämmöllä.

Olin joskus vähän jännittänyt millaisen sormuksen poikaystävä tulee valitsemaan. Sormus on täydellinen, juuri minun näköinen. Valkokultaa, 11 timanttia. Poikaystävällä on myös itsellään mielestäni tosi kiva tyyli, joten turhaan kai koskaan jännitinkään.
Poikaystävän oma kihlasormus on leveä titaaninen "työsormus", joten ostimme myös hänelle vihkimisen kunniaksi todella leveän, teräväreunaisen valkokultasormuksen.
Vihkisormuksia katsottiin kesästä asti, ja sen sain luonnollisesti itse valita. Tuo Sandbergin koru oli alusta asti se THE sormus, mutta epäröin, sillä se on aivan mielettömän hintava. Toisaalta kannan sitä lopun ikäni, joten sijoitus oli mielestäni kannattava. Ja se oli aivan täydellinen pari kihlalle!

Kunnes kuolema meidät erottaa