sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Vetämätön

Veto ihan pois. 

Olo ei ole ollut enää varsinaisesti flunssainen (nuhainen tai yskäinen), mutta aivan vetämätön. Ja kun nousee ylös, tähtiä vilisee silmissä. Haukotuttaa, kuumottaa kasvoista.
Kävin salilla tekemässä viikon jämäliikkeet (mitkä olivat syystä tai toisesta jääneet välistä) ja keskivartalon sekä puolen tunnin spinningin. Hiki valui pitkin naamaa ja selkää ja hapotti ihan älyttömästi.
Väsymys saattaa osaltaan johtua siitä, että tein viime yönä taas kuskinhommia. Kotona olin kolmen aikaan ja neljältä menin nukkumaan, vain herätäkseni 5-6 aikaan kännisiin soittoihin (jonka jälkeen puhelin äänettömälle [EN JUURI KOSKAAN TEE NÄIN!] ja unta naamaan.) Ja ylös nousin vasta 12-13 aikoihin, poikaystävä oli huolehtinut eläimen aamutoimet (<3).

Olo on ehkä aavistuksen vatsatautinen. Ruokahalu ei parhaimmillaan. Toisaalta kamala nälkä ja toisaalta ei tee mitään mieli. Veikkaan, että tässä pyörii flunssa alla, joka aiheuttaa sitten näitä epämääräisiä tuntemuksia. Ahdistaa (en ymmärrä miksi, ei ole huolen aihetta) huominen pitkä päivä. "Pitkä", siis ihan normipitkä. Niin paljon vaan hommia rästissä ja kaikki pitäisi hoitaa, olla monessa paikassa yhtä aikaa. Ja sitten en saa kuitenkaan mitään aikaiseksi, kun kaikki painaa päälle! Arg...

Haluan ehdottomasti ehtiä urheilemaan huomenna. Mietin jopa, että menisin jo aamulla ennen koulua salille, mutta sali aukeaa vasta 7:30 ja kouluun pitäisi olla lähdössä 8:30, treenissä menisi ihan minimissäänkin sellainen tunti ja siihen päälle olisi pakko ottaa suihku ja meikkaus joihin menee tuhottomasti aikaa.. Siis ei vaan kerkeä. Koulun jälkeen sitten. Olen vaan niin tottunut hoitamaan talouden (kaupassakäynnit, ruoanlaitto, siivous, koiranhoito) yksin (enkä valita, minä pidän siitä!) mutta huomenna täytynee laittaa poikaystävä asialle sillä välin, kun emäntä lähtee jumppaamaan… Ja siis tarkennukseksi, poikaystävä mielellään tekee nämä asiat (varsinkin pyydettäessä), mutta olen vain niin tottunut muka "hoitamaan kaiken". (Paitsi poikaystävä hoitaa pääsääntöisesti laskut.) Ja hän on niin iloinen, että olen taas innostunut urheilusta, kun itsekin on urheilullinen ja hyväkuntoinen.

Huh helpottipa jo tähän avautuminen. Välillä tulee ihan hirveitä stressauskohtauksia, kun liian moni pieni (ja iso) asia painaa päälle. Monta kouluprojektia (arg, varsinkin ne projektit, joihin kuuluu henkilöitä, joilla on [liian] vahvat mielipiteet jolloin muiden mielipiteille ja ideoille ei monesti jää tilaa), hääjutut (vieraslista jonka tarkitusta poikaystävä ei saa aikaiseksi, bändi jota ei olla vahvistettu), hetkellisesti huono rahatilanne (joka vaikuttaa mielialaan merkittävästi).
Toisaalta ajattelen tässä ahdistuksen hetkessä valoisia puolia: olen siivonnut koko asunnon. Olen urheillut päivittäin, ja tehnyt hyvää (ja suht edullista [voiko ruoka olla edullista?]) ruokaa kotona. Olen viettänyt viikonlopun aikana ihania hetkiä poikaystävän, ystävien ja koiran kanssa. Ja viikon päästä on hiihtoloma, ja loppukeväästä lähinnä etäkursseja. Kaikki voisi olla tosi paljon huonommin.

Suuntaan siis aikaisille unille ja lataan akut alkavaa viikkoa varten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti