Leivoin eilen sairastelevalle poikaystävälle suklaakakun. Varmaan kamalaa itsepetosta sanoa, että ei edes suklaakakkujen pahimmasta päästä, mutta tosiasiassa kakun ohje ei mielestäni ollut ihan kaikista epäterveellisin. Toki pohjaan tuki levyllinen suklaata, mutta se olikin kakun "pääraaka-aine", lisäksi monta kananmunaa, vain vähän jauhoja, voita. Okei, itsepetosta, mutta oikeastaan kun söisi suklaata.. Heheh. Eilen ei vielä maistunut mitenkään erikoiselta, mutta äsken jääkaappiviileänä maistoin, ja oli kyllä tosi hyvää. Yllättävän epämakeaa!
Itse olen nykyään juustokakkujen ylin ystävä, mutta poikaystävä ei valitettavasti ole kulkenut muutoksen mukana (minkä takia juustokakkujen tekeminen on erittäin riskialtista, tai ei se tekeminen, vaan tuhoaminen.) Olen jo löytänyt uuden kokeilemisen arvoisen ohjeen, mutta en leipaise ennen kun tiedän, että joku muu kuin minä on sitä syömässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti