Itse vihkiminen oli nopea toimitus. Samaa ei voi sanoa ortodoksisesta avioliiton siunaamisesta… Siinä kesti tovi jos toinenkin. Kaksi kertaa päästiin pussailemaan, molemmissa menoissa. Tuijoteltiin toisiamme ja naureskeltiin. Oli tosi rento ja hyvä fiilis.
Luterilaiselta papilta saatiin toimituksen päätteeksi raamattu, ortodoksiselta ikoni.
Kävelimme sotilalasrivistön läpi alttarilta morsiushuoneeseen, jossa odottelimme pienen hetken, kun sotilaat järjestäytyivät tuomiokirkon eteen miekkakujaan. Poikaystävä oli halunnut ehdottomasti järjestää yllätyskuljetuksen, ja miekkakujassa näinkin suomenhevosorin vetämät kärryt (1700luvulta.) Heppatytölle heppa! Hypättiin aplodien ja hurraahuutojen saattelemana kyytiin ja lähdettiin hääkuvaajan kanssa kuvausajelulle puistoon.
Oli älyttömän hienoa, kun tuntemattomat ihmiset huutelivat onnentoivotuksia meille!
Juhlapaikalle päästyämme annoin hepalle vielä viimeiset halit (mekon likaantumismahdollisuudesta huolimatta), ja alkumaljoille pihalle.
Isäni piti tosi ihanan, humoristisen ja herkän maljapuheen (minusta, sulhasesta, isän suhteesta meihin, suhteemme kulusta jne), minkä jälkeen siirryttiin kättelyihin ja hakeuduttiin sisälle omille paikoille. Vieraat tuntuivat löytävän istumapaikkansa ongelmitta, vaikka yksittäisiä paikkamerkintöjä ei ollutkaan.
Ruoka oli tosi hyvää, samoin viinit. Ruokailu sujui ilman suurempia ihmeitä. Ennen kahvia käytiin vielä kuvailemassa perheen ja kavereiden kanssa (kaikenlaiseen kuvailuun meni huomattavasti enemmän aikaa, kuin oletin!)
Hääkakun leikkaamista edelsi miekan poltto (upseeriperinne), minkä jälkeen leikkasimme kakun poltetulla meikalla, miehen käsi morsiamen käden päällä.
Hääkahvien aikana kaasot ja bestmanit pitivät puheensa ja muusikkoserkkuni esittivät lauluesityksen. Kahvittelun ollessa päätöksessään tapahtui morsiamenryöstö (jaiks), minkä ajaksi minut vietiin autoon juomaan viiniä.
Morsiamenryöstön jälkeen heitettiin kimppu ja sukkanauha (juhlapaikan edessä on iso portaikko, mitä hyödynnettiin) ja tämän jälkeen tanssittiin serkkujeni esittämä häävalssi (perinteisesti Akselin ja Elinan häävalssi, minkä omat vanhempammekin ovat tanssineet.) Tästä jatkui vielä noin viisi valssia.
Myös sotilaat olivat järjestäneet tähän väliin yllätysmusiikkiesityksen, mikä oli aivan älyttömän mieleenpainuva. Tuon esityksen (mikä sai juhlan naisväen kyyneliin) jälkeen aloitettiin bilemusan soittaminen. Jossain vaiheessa iltapala tuotiin tarjolle, mutta ruokatarjoilu oli sen verran riittoisa, että osa jätti syömättä.
Photobooth ja siihen liitetty vieraskirja oli koko juhlan ajan kovassa käytössä. Ruokailun aikana en halunnut soittaa mitään musiikkia, joten jälkeenpäin ajateltuna bändi olisi ollut näihin juhliin hiukan "tarpeeton" menoerä. Bilemusan soittamiselle jäi nimittäin loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Tanssimusan alkaessa ilta oli jo sen verran pitkällä, että lattia oli välittömästi täynnä! Kaikenikäiset juhlavieraat olivat yhdessä joraamassa.
Valomerkin aikaan (00:30) ihmiset alkoivat valumaan kaupunkiin jatkoille. Me päätimme poikaystävän (miehen) kanssa painua hotellille nukkumaan.
Hotellihuone oli tosi hieno, ylimmän kerroksen parempi huone isolla parvekkeella. Alunperin mietittiin saunallista sviittiä, mutta se olisi mennyt hukkaan. Oltiin nimittäin aivan hirveän väsyneitä!
Ikimuistoinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti