Muistelin tänään häiden jälkeisiä tunnelmia.
Ensimmäiset pari päivää oli niin väsynyt olo, etten kerennyt kuin olemaan tyytyväinen siihen, että kaikki oli hienosti ohi. Vieraat olivat lisäilleet meistä Facebookkiin ja muualle someen enemmän ja krhm… vähemmän edustavia otoksia.
Vaikka tiesin koko ajan, että häät onnistuivat tosi kivasti ja päivä oli kaikenkaikkiaan menestys, iski seuraavien viikkojen aikana ihmeellinen epätoivo. Viihtyivätkö vieraat oikeasti, oliko kokonaisuus rikkonainen, olivatko häät jotenkin ..halvan oloiset (=yksi pahimmista mahdollisista asioista :D)? Oliko tunnelma huono? Olinko oikeasti niin ruma kun tuossa ja tuossa (tilanne)kuvassa?
Yhdessä vaiheessa en edes halunnut katsoa kuvia häistämme.
Olotilaa kohensi kuitenkin se, kun vieraat lähettelivät pitkin häiden jälkeistä viikkoa kiitosviestejä (suurimmalla osalla vieraista olis siis mitä ilmeisimmin ollut todella hauskaa, etenkin jatkot olivat huhujen mukaan eeppiset!)
Tuo epämääräinen epätoivo kuitenkin väistyi hyvin pian, ja nyt alan aina hymyilemään, kun näen materiaalia häistämme (siis myös niitä epäonnistuneita otoksia.)
Muutenkin on ihana muistella hääpäivää. Ollaan muisteltu (ja katsottu videomateriaalia <3) myös yhdessä tuoreen aviomiehen kanssa, ja tultu siihen tulokseen, että kaikki meni juuri niinkuin pitikin. Tunnelma oli hyvä, ruoka oli hyvää, morsian ei näyttänyt plussapallolta. Se helmojen kantelu ja aamun innostunut olotila, vihkiminen ja hääjuhla, säilyvät kaikki muistoissa.
Ihana päivä, meidän päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti