maanantai 3. maaliskuuta 2014

Juhlapaikasta kokkailuun ja häämenuun

Hiihtoloma ei alkanut aamusalilla, mutta koko ajan teen lähtöä. 

Tällä viikolla käyn juhlapaikalla sopimassa sitä sun tätä. Vähän jännittää, sillä joudun lähtemään yksin poikaystävän ollessa töissä. Poikaystävä on meistä kovempi tinkimään ja vaatimaan, itse en välillä edes uskalla vaatia (vaikka saisi ja joskus jopa pitäisi!) Mutta enköhän minä pärjää. Olen tavannut edustajan jo kaksi kertaa aikaisemmin, joten ollaan jo sen verran "tuttuja". 

Häät siis pidetään Oulussa. Vaihtoehtoina oli oma kotikaupunkini Helsinki ja poikaystän kotikaupunki Oulu. Oltiin molemmat sitä mieltä, että Oulu on kaikin puolin parempi vaihtoehto: kaunis kesällä, ihana tuomiokirkko, lyhyet välimatkat juhlapaikoille, ei niin kovaa tunkua jne… Ja muutenkin kun minusta on nyt tehty pohjoisen ihminen, niin miksi sitä lähtisi niin kauas (kuin Helsinkiin) häitään viettämään. Vieraat minun puoleltani joutuvat vähän matkustamaan, mutta ihan hyvä, että pääsevät välillä kehä3 ulkopuolelle ;)
Ajoa tulee siis jonkin verran nyt kun sielä paikan päällä käyn, mutta näillä leveysasteilla se ei ole vielä juuri mitään. Ja samalla pääsen moikkaamaan kavareita (ja Helsingin tyttönä shoppailemaan vähän isompiin kuvioihin, kuin täällä tuppukylässä.)

Ja siis juhlapaikka on niin lähellä kirkkoa (2km), ettemme järjestä minkäänlaisia kuljetuksia (KOHAHDUS!) Vieraat voivat joko kävellä (jos on hyvä sää), tulla bussilla (monta linjaa) tai taksilla. Tai omalla autolla! I dont care, siskon mukaan pitäisi kiinnostaa :D Ehdottomasti suurinosa vieraista on kuitenkin nuoria, joten uskon, ettei tämä aiheuta ongelmia. Siskoni (joka toimii siis myös kaasona) oli vahvasti sitä mieltä, että kutsujen mukaan olisi pitänyt laittaa kartta ja toimintaohje, mutta tänä päivänä kun (ainakin jokaisella tuntemallani ihmisellä) on joko tietokone tai älypuhelin, uskon, että jokainen lähtee oikeaan suuntaan. Tai jos ei kumpaakaan näistä omista, niin varmasti joku opastaa. Lähes kaikki kaverini ovat jotenkin tuttuja keskenään, samoin poikaystävän.
Pukukoodia ei upseereita lukuunottamatta ole (mutta pukeutuminen toki suotavaa), ja aikataulut + muut tarvittavat ohjeistukset löytyvät sitten juhlapaikalta. Luotan siihen, että kaikki menee hyvin. Niin ihania vieraita tulossa.

Kutsussa siis lukee hyvin yksinkertaisesti mitä tapahtuu, missä, monelta, missä juhlat jatkuvat ja ketkä. Kutsut ovat ihan minun näköiseni, yksinkertaiset ja tyylikkäät. Kaunis kuva meistä. Apua, tänään tai huomenna kutsut saavuuttavat päämääränsä… Tulipas liian monta kertaa sana KUTSU.

Ruvettiin eilen tosi innovatiivisiksi tämän päivän ruoan suhteen (ja parasta on se, ettei tässä ole mitään innovatiivista!) Suikalekanaa, munapastaa ja chilikastiketta, sekaisin. Joskus oikein repäistään ja tehdään jotain tällaista erilaista! Yleensä siis syömme jauhelihapihvejä, uunimakkaraa, makaroni-makkara -sekoitusta, jauhelihakastiketta, kinkkupastaa, nakkikastiketta, pihviä, perunaa, perunaa, perunaa…
Itse en ole mikään suikalekanan ylin ystävä teini-iän oksennustaudin jälkeen (joka oli ihan vatsatauti, ei ruokamyrkytys, mutta viimeinen ateria oli valitettavasti ollut suikalekanaa.) Mieluummin ostan broikun ohutleikkeitä ja leikkaan paloiksi. Mutta onhan suikalekana edullisempaa. Eikä sovi olla turhan kranttu. Suikalekanan vielä pystyn jotenkin sulattamaan, mutta Uncle Bensin oriental chili (tms) -kastike, jolla "viimeinen kana-ateriani" oli höystetty, saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Yritän tasaisin väliajoin, en vain vielä pysty. Pelkästään haju saa oksennuksen nousemaan kurkkuun. Jostain syystä myös kermainen kanakastike on tuon sattumuksen jälkeen saanut kylmän hien pintaan. Ja siis todellakin kyse oli mitä luultavimmin noro- tai rotaviruksesta, en ollut ainut sairaana…

Häämenuun tulee (tiivistettynä) näillä näkymin alkuruoaksi graavilohta ja paahdettua kanaa, vihanneksia, currykastiketta, perunasalaattia, vihersalaattia jne, pääruoaksi uuniporsasta, tomaatti-paprikakastiketta, maustettuja kasviksia ja maalaisperunoita +leivät. Iltapalaksi kanasalaattia currykastikkeella. Ja tietysti siis välissä kakut ja kahvit. Mutta näihin palaan varmasti vielä muutamaan otteeseen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti