Eilen illalla nukkumaanmenessä oli nälkä. En kumminkaan jaksanut enää mennä laittamaan mitään, kun kellokin kävi jo aamukahta. Olisi hyvä, että pienentäisin ateriakokoja ja lyhentäisin ateriavälejä. Tuntuu hankalalta ja tiedostan, ettei pysyvä muutos tapahdu yhdessä yössä.
Käytiin eilen kaupungilla ravintolapäivällisellä poikaystävän kanssa. Söin valkosipulikanaa, oli tosi hyvää. Shoppailtiin joululahjoja (tällä kertaa lähinnä toisillemme, ostan varsinaisia lahjoja vain muutamille läheisimmille ja niissäkin vaikuttaa ajatus, ei hinta) ja poikaystävä osti minulle aivan mielettömän hienot (ja kalliit) valtavat tekoturkisrukkaset (kädet näyttävät ihan karhun tassuilta), ettei sormet jäädy talvella koiran kanssa lenkkeillessä. Olin hehkuttanut noita rukkasia aiemmin, joten poikaystävä tiesi osuvansa varmasti oikeaan. Poikaystävällä on muutenkin tapana hemmotella minua uusilla vaatteilla ja koruilla säännöllisin väliajoin. Työssäkäyvänä hänellä onkin varaa, vaikka käytännössä meillä on yhteiset rahat. Tutustuimme poikaystäväni vielä opiskellessa yliopistossa, jolloin minä olin välivuotena luonnollisesti töissä. Elettiin sitten yhteenmuutettumme kolmisen vuotta minun palkalla ja hänen tuilla. Oli alusta asti selvää, että rahat jaetaan, sillä rahankäyttömme on suht samankaltaista. Autot ja asunnot sun muut ollaan laitettu yhteisiin nimiin. Nyt minun opiskellessa poikaystävä on jo työelämässä, ja sama toistuu näin päin. Naimisiin menemme ensi kesänä, ja olemme päättäneet säilyttää nykyisen (toimivan) rahapolitiikan. Tykkään silti ajatella eläväni "opiskelijabudjetilla" ihan vain silläkin, että rahaa tulee käytettyä huomattavasti vähemmän jos sitä on (edes ajatuksen tasolla) käytettävänä vähemmän.
Pistettiin eilen joulua kotiin. Meillä on tilava uusi kaksio jota ollaan sisustettu hartaasti mieluisaksi. Tykkään (tykätään) vaaleista sävyistä, "country"tyylistä ja selkeistä linjoista. Tämä tuntuu jo ihan kodilta vaikka ollaan asuttu tässä vasta vuoden päivät. Vietämme joulupyhät vuoropäivinä molempien vanhemmilla, joten ostettiin kotiin vain kuusi ja kuusenkoristeet valoineen. (Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut omaa joulukuusta!) Koristeeksi valkoisia, punaisia ja hopeisia palloja ja kultaista nauhaa. Koiralle ostettin "joulumieltä" sangollisella jäniksenkorvia.
Flunssa jatkuu, ei tosin ole pahentunut. Räkä valuu ja kurkku on kipeänä. Ruokarintamalla vallitsee yhä mielikuvituksen puute. Ateriavälejä pitäisi tiuhentaa, mutta en keksi mitä aterioiden välillä söisin (useimmiten en edes keksi mitä söisin aterioilla!) Välipalaksi proteiinipatukka? Hedelmä? Proteiinipatukka tuntuu jotenkin niin teolliselta (mikä tosin ei nykyään olisi teollista) ja hedelmissä minulla on tietty suppea valikoima mitä suosin. Pidän vain tietynlaisesta tuoreesta leivästä, mutta syön toki mitä tarjolla on. Mandariineja voisin tosin näin joulun alla osaa.. Minulla on sellainen huono tapa, että haluaisin syödä vain sellaista ruokaa, mitä minun milloinkin tekee mieli. Lisähaasteen ruoanlaittoon aiheuttaa se, että haluaisin toki tehdä ruokaa mistä myös (uusia ruokia ja ruoka-aineita kohtaan ennakkoluuloinen) poikaystävä tykkää. Itse syön kuitenkin aina sitä mitä on tarjolla enkä pidä itseäni ensisijaisesti nirsona. Oikeastaan asio on niin, että jos toisen tekemää ruokaa on tarjolla, syön todella suurella ruokahalulla, oli ruoka sitten mitä tahansa. Jännä juttu sinänsä.
Tuntuu yhä enemmän siltä, että ravitsemusneuvonnasta voisi olla minulle hyötyä. Ehkä saisin uusia ideoita? Mitä enemmän ajattelen ruokaa, sitä nirsommaksi ja valikoivammaksi tulen.
Tänään mieleni tekisi pihviä. Esimerkiksi pippuripihvi konjakkikermakastikkeella ja jollain perunavaihtoehdolla olisi mielettömän hyvänkuuloinen yhdistelmä. Taidan raaskia toteuttaa suunnitelman. Mieleni tekisi myös kokeilla avokadojäätelöä, mutta avokado=paljon kaloreita, jäätelö=paljon kaloreita.. Jos tekisin vain pienen annoksen? Viikolla leipomani kakku on kadonnut niitä muutamaa palaa lukuunottamatta ikuisesti hoikkana pysyvän poikaystäväni vatsaan, hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti