Epänormaali

Kielletyt ruoat, turvaruoat. Epänormaali suhde ruokaan.

Luin tänään hyvin mielenkiintoisen kirjoituksen "Miten minusta tuli lihava?" (linkki). Teksti herätti paljon ajatuksia ja muistoja omasta elämästäni.
Suhteeni syömiseen ei ole varmaankaan koskaan ollut täysin normaali. Olen syönyt jo lapsena salaa ja yrittänyt tukahduttaa pahaa oloa ruoalla. Olen yrittänyt laihduttaa ensimmäisen kerran ala-asteen ensimmäisellä luokalla (tuntuupa pahalta kirjoittaa tällaisesta) ja sen jälkeen suurinpiirtein koko tähänastisen elämäni, toisinaan hyvin onnistuenkin. Olen laihduttanut jatkuvasti myös hoikimmillani. Olen myös ala-asteesta asti tuntenut aina olevani enemmän tai vähemmän lihava. Jotenkin viallinen. En ole kokenut lapsuudessani ylitsepääsemättömiä menetyksiä tai traumoja, mutta olen aina ollut todella herkkä.
Vaikka minulla on aina ollut paljon kavereita ja olen kokenut olevani pidetty, minua on kiusattu ulkonäköni takia (joka ei nyt jälkeenpäin valokuvia katsellessa ole koskaan ollut mitenkään ylitsepääsemättömän silmiinpistävä) paljon koko peruskoulun ajan. Kiusaaminen teki olosta pahan ja pahaa oloa paikkasin taas syömällä.

Suhteeni ruokaan ei ole koskaan ollut normaali. Kulutan (liian) ison osan ajatteluksistani ruoalle. En pysty päättämään mitä syön. Tiedän aina paljonko ruoassani on kaloreita ja olen tosi hyvä laskemaan ruokien kaloreita ulkomuistista (kaloreiden lisäksi muilla ravintoarvoilla ei tunnu olevan minulle väliä) poikkeusena toki jos joku kokkaa minulle. Ja tavallaan oloni on helpompi, rennompi silloin kun minulle kokataan.

Epänormaali suhde ruokaan näkyy myös kiellettyinä- ja turvaruokina ja -juomina.
Kiellettyjä juomia ovat mehut ja sokeroidut limut. En juo niitä koskaan jollei ole ihan pakkotilanne. Kiellettyjä ruokia on vähemmän, sillä ruokien kanssa pystyn tekemään huomattavasti kivuttomammin poikkeuksen. Toisaalta esimerkiksi keksejä välttelen mahdollisimman pitkälle.
Ehdoton turvajuomani on pepsi max (sekä muut sokerittomat limut ja energiajuomat). Täytän nälissäni vatsani monesti sokerittomilla juomilla. Turvaruokiani ovat suola- ja maustekurkut, tuorekurkku, omenat, sokerittomat pastillit, osittain myös mandariinit ja muut sitrushedelmät ja minitomaatit.

En myöskään hahmota kovinkaan hyvin nälkäisyyden ja kylläisyyden eroa. En muista koska olisin viimeksi elänyt sellaisessa ateriarytmissä, että olisin säännöllisesti nälkäinen ja kylläinen. Tätähän voisi ilmeisesti aika helposti opetellakkin syömällä kellon mukaan jonkin aikaa. Keho oppisi tunnistamaan nälän. Olen siis yleensä joko jatkuvasti nälkäinen tai ruokahaluton.

Koko tämä pakka johtaa minun kohdallani ulkonäköön. En ole koskaan ennen tätä elämänmuutosblogia havitellut ruokavaliolla terveyttä tai hyvää oloa, vaan hyvää ulkonäköä (joka tarkoittaa minulle automaattisesti ja sisäänrakennetusti laihtumista. Pelkästään kilojen vähenemistä.)

Luulen jo nyt, ettei puoli vuotta riitä alkuunkaan tähän elämäntaparemonttiin. Pohjalla on niin paljon virheellisiä tapoja ja toimintamalleja. Jostain täytyy aloittaa.

Linkittämäni teksti sisälsi niin paljon pureskeltavaa, että palaan varmasti uudelleen astialle.