Piti käydä eilen illasta kaupungilla (autolla kuitenkin) ja nyt ollaan koko perhe kuumeflunssassa. Koirien kanssa kummempaa ulkoilua ei siis ole tänä(kään) viikonloppuna luvassa. Eilisestä sen verran, että alunperin lähdin kaupunkiin iltapalalle koulukaverin kanssa (ristikkoperunoita…) En juuri koskaan juo sokerilimppareita, mutta eilen kaveri tarjosi minulle baarissa tavallisen jaffan (kun lightia ei ollut saatavilla) ja en sitten kehdannut jättää kokonaan juomattakaan. Olen juonut niin kauan lightlimppareita, että tavalliset limut maistuvat tosi raskailta.
Painohistoria. Se on minulla varsin kirjava. Yläasteella kasvoin nykyiseen 177cm pituuteeni ja painoin suurinpiirtein saman verran kuin nyt, mahdollisesti viitisen kiloa enemmän, sillä en käynyt vaa'alla kovinkaan usein. Koin olevani valtava ikätovereihini nähden, vaikken todellisuudessa erityisen lihava ollutkaan. Korkeimmillani paino on ollut muutaman kilon lievän ylipainon puolella, ja silti koin oloni todella lihavaksi. Liikuin paljon urheiluharrastuksien myötä, sekä lähes kaikki (siedettävät) matkat pyörällä tai jalan. Ulkonäköäni kommentoitiin ahkerasti (pyöreä, läski, iso, lihava, se isoin jne…) Myös kotona (vaikka tulen hyvästä ja tasapainoisesta perheestä) olin aina se pullea ja leppoisa.
Yläasteen ja lukion välisenä kesänä päätin laihduttaa, sillä en jaksanut tunnetta siitä, että olen muihin verrattuna "valtava". Söin todella vähän ja pääosin vain tiettyjä ruoka-aineita (jälkiuunileipää, kevyintä luonnonjugurttia (desin kerrallaan), maustekurkkuja jne). Rupesin myös kokkaamaan omat ruokani muun perheen syödessä yhteistä ruokaa. Juoksin päivittäin muiden urheiluharrastusten lisäksi 1-2 lenkkiä (ei tosin nykymittapuullani mitenkään erityisen pitkiä). Laihduttamiseni noteerattiin, sillä kesän ja muutaman syyskuukauden jälkeen olin laihtunut ≈80kg->60kg. Lukion ykkösen keväällä painoin reilu 50kg.
Ja olin tosi väsynyt ja apaattinen. En jaksanut nähdä kavereita, nukahtelin ruokapöytään. Kukaan ei jaksa ikuisesti syödä niin älyttömän vähän ja lisäksi liikkua ja käydä treeneissä. Valmentajilta rupesi tulemaan noottia. Lukion tokan aikana painoni vakiintui n 65kg ja abivuonna 68-70kg (muutama kilo ajokortin ja uuden ihanan parisuhteen kunniaksi!)
Sen jälkeen painoni on vaihdellut kesä-talvijaksoin 68-77kg tienoilla. Käytän kuitenkin samoja vaatteita kun abina vaikka abivuodestani on vierähtänyt kohta jo kolmisen vuotta (kesäpainossa käytän jopa samoja farkkuja.)
(Ja noista nykymittapuun lyhyistä lenkeistä, hoikkina aikoina jaksoin juosta vain 2-4km kun taas viime kesänä +70kiloisena juoksin viikottain monta kymppilenkkiä.)
Tiedostan toki, että tällä hetkellä olen suht pönäkässä kunnossa. En kuitenkaan voi ymmärtää, kuinka teiniä kuvittelin olevani niin valtava. En rehellisesti sanottuna voisi nykyään kutsua itseäni lihavaksi, vaikka ylimääräistä vähän onkin. Onhan tässä lantiota, peppua ja mahaa, mutta lihava?
Ja toisaalta jokaisen pitäisi mielestäni miettiä, kuinka paljon negatiivisilla kommenteilla on vaikutusta teini-ikäisen naisen- ja miksei miehenkinalun mielipiteisiin ja mielentilaan?
Tuntuu, että syömiseni on aina johonkin suuntaan repaleista, joko syön liikaa tai liian vähän. Puolen vuoden elämäntaamuutoksesta voi todellakin olla minulle merkittävää hyötyä loppuelämän kannalta. Haluan olla terve ja voida hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti