Eilen poikaystävän toiveesta leivoin ihan mielettömän hyvän porkkanakakun (linkki ohjeeseen eilisen ruokapäiväkirjassa). Olen toistaiseksi onnistunut pitämään näppini erossa kakusta, eikä se ole juurikaan himottanut jääkaapissa. Meillä on muutenkin kotona jatkuvasti kaikenlaisia herkkuja siksi, että poikaystäväni on sokerihiiri pahimmasta päästä! Ja silti lihaksikas ja hoikka. Arg! ..joten olen tottunut siihen, että jäätelö, pulla ja keksit eivät pääsääntöisesti kuulu ruokavaliooni (ainakaan samassa mittakaavassa kuin hänen.)
Olen käytännössä jo joululomalla, joten aikaa jää ihanasti päänsisäisen joulutunnelman luomiseen ja omiin juttuihin + koiran kanssa vietettäväksi. Aamusta alkaen olenkin suunnitellut PÄIVÄLLISTÄ (missä lounas ja välipala?!). Olen herätellyt sisäistä kokkausluovuuttani, ja mieleni tekisi tänään syödä omatekoisia uuniperunoita creme bonjour cuisinen (esim ruohosipuli) ja kylmäsavulohen kanssa. Poikaystäväni ei ole kalaruokien suurimpia ystäviä, joten voisin paistaa hänelle vaikka kanafileitä uuniperunoiden kanssa.
Lounas. Yhden munan munakas.
Selailin aamulla Kinuskikissan leivontayhteisöstä ja löysin kaksi juhlapöydän herkkua joiden edessä sydämeni suli: kirjolohi-mätijäädykekakku linkki ja hyydytetty lohivoileipäkakku (suuremmalla mätimäärällä) linkki. Jälkimmäistä voisin tehdä jopa meille kahdelle, veikkaan, että poikaystävänikin lämpenisi tuolle.
Puolen vuoden ensimmäisen elämäntapamuutosviikon aikana olen huomannut ainakin turvotuksen vähentyneen. Turvotukseen saattaa tosin vaikuttaa myös se, että olen elänyt stressivapaata aikaa ja viikko on muutenkin ollut mitä mukavin flunssasta huolimatta. Toivottavasti sama hyvä fiilis jatkuu vielä seuraavat viisi kuukautta ja kolme viikkoa.
En ole kertonut tästä "projektista" tarkoituksella kenellekkään. Haluan pitää tämän ihan anonyyminä juttuna. Ja vaikka mitään syytä ei ole huolestua, tiedän, että osa läheisistäni karsastaisi tätä. "Käykö tässä nyt niinkuin viimeksi [kun laihduin huomattavan osan painostani]", "ei sinun pitäisi", "olet ihan sopiva tuollaisena" jne… Minulla on oikeus hyvään oloon ja terveeseen kehoon ja mieleen. Ei, tässä ei käy niinkuin viimeksi, minä tiedän olevani sopiva ja aivan yhtä arvokas, painoin sitten 80kg tai 50kg. Paino ei määritä minua. Mutta haluan viihtyä kehossani.
Ruokailuni ovat suurinpiirtein samaa luokkaa kuin ennenkin, herkkujen vähentämistä lukuunottamatta, joten kukaan tuskin huomaakaan mitään dramaattista muutosta (eikä ole tarkoituskaan.) Ja jos kertoisin tästä esimerkiksi koulukavereille, tulisi minulle kuitenkin ennen pitkää painostava tunne, että minun pitäisi (muka muiden silmissä) olla dieetillä tai vahtia hyvinkin tarkasti syömisiäni. Ja se ei ole tarkoitus.
Koen bloggaamisen kuitenkin selkiyttävän ajatuksiani. Tänne saan myös kerättyä "kaikki yhteen" (ruokapäiväkirja, paino, mitat, kuvat jne..) Tykkään myös lukea muiden blogeja ja minulla onkin anonyymillä lukulistalla lukuisia blogeja (en tiedä miten tuo anonyymi lukulista toimii, mutta minulle riittää, että näen bloggerin etusivulla kun uusia päivityksiä on tullut.) Muiden blogeista saan inspiraatiota varsinkin ruoanlaittoon!
Pidän kirjoittamista (kuten tiskaamista, imuroimista, musiikin kuuntelua, autolla ajamista) myös tavallaan hyvin terapeuttisena. Pidän itseäni rehellisenä ja suorana ihmisenä, mutta anonyymisti blogatessa ei tarvitse tuhlata niin mittavasti energiaa siihen, miten asiat muotoilee. Eikä ehkä selitellä omia valintojaan tai tekemisiään. No, kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Arvostan suuresti sitä, jos haluaa ja pystyy/uskaltaa blogata omalla nimellä ja/tai naamalla. Minä en varmaan ikinä tule uskaltamaan. Eikä se toisaalta ole tavoitteenikaan.
Tulipas vähän sitä sun tätä ja tota. Voisin palata muutamaan yllämainittuun kohtaan ihan omina teksteinä, kuten miten läheiseni suhtautuvat tällaisiin "projekteihin" kohdallani. Tai siihen miksi bloggaan vaikken halua kenenkään tietävän koko projektista. Niihin on hyvä palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti