Koko viikonloppu sairaana (kukapa sitä haluaisi viikonloppua muuten viettääkkään!), flunssa tuntuu itseasiassa vain pahenevan. Viimeiset pari päivää ovat olleet ihan tuskaisia. Koiran kanssa olen selvinnyt ulos, mutta pitkät kävelylenkit on jääneet tekemättä. Onneksi on tuota metsää ja lähistöllä koirakavereita, joten koira ei ainakaan toivottavasti ole turhautunut emännän sairastelusta (täällä voi siis suht huoletta laskea koirat metsään juoksemaan, meidän koira pysyttelee näköetäisyyden päässä).
Liikunnat ovat siis jääneet yhä varsin vähäisiksi, jollei joulun viimeisiä shoppailuja ja ankaraa joulusiivousta lasketa (hiki kyllä tuli).
Ruoka on maistunut aika huonosti kun nenä on tukossa ja kurkussa kaktus. Perjantaina oli kaverin valmistujaiset, joissa tein mielestäni ihan hyviä valintoja (okei, lohivoileipäkakku ei ollut valinta, en vaan voi vastustaa). Illalla vielä kavereiden kanssa istuttiin iltaa (pika)ruoan(kin) merkeissä. Elämän suuria iloja, enkä halua niistä kokonaan luopua. Selvisin perjantaista ja lauantaista pienehköllä ruokamorkkiksella. Tulihan sitä sipsiä syötyä ehkä yli tarpeiden…
Joulu on hyvinkin ovella. En ole syönyt vielä yhtään konvehteja (ihme) tai joululaatikoita (suurempi ihme). Jouluruoista suosikkini ovat mäti, smetana ja sipuli sekä lanttulaatikko. Muuta en jouluna tarvitsisi! Teininä rakastin jouluruokia ja joulusyömistä (joulunahan saa [muka] syödä ympäri vuorokauden). Nykyään ruokailu ei ole enää niin merkittävässä asemassa.
Minun jouluni koostuu päänsisäisistä tekijöistä. Lahjojakaan en halua, muutaman paketin tiedän kyllä saavani. Minulle on turha ostaa mitään vain sen takia, että jouluna täytyy antaa lahjoja. Pidän siitä, että talossa on tilaa asua, en haali tavaroita. Sisustuksessa pyrin minimoimaan tavaran määrän (kuullema liikaakin). Minulle kannattaa ostaa lahja vain, jos lahjan ostaja tietää minun tosissani tarvitsevan ja/tai haluavan sitä. En loukkaannu jos en saa lahjoja. Ja en halua suklaata lahjaksi, koskaan.
Tämän vuoden parhaat asiat ovat kaikki vanhat ja uudet ystävät. Vuosi on ollut ehkäpä tähänastisen elämäni paras.
Vielä palatakseni viimeaikaisiin syömisiin. Nyt ateriarytmitys on ollut tosi pielessä, mutta kun tauti tästä lähtee paranemaan ja ruokahalu tämän myötä palautuu, otan ateriarytmin tarkempaan syyniin. Liikuntaakin lisäilen kunhan tauti suvaitsee.
Jouluna pyrin syömään ja elämään hyvien elämäntapojen ja ruokailutottumusten mukaisesti. Ei siis jouluruokaähkyjä. Jos terveydentila sallii, olisi suunnitelmissa luonnollisesti pitkä joulukävely koiran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti