Sairaus

Olen sairaana.
Uskalsin jo toivoa viikonlopun flunssan väistyneen. Lähdin siis eilen (toivottavasti) vuoden viimeisiin pikkujouluihin, luojan kiitos, autolla. Loppuillasta olo oli muuttunut jo aika tukalaksi ja tämä päivä onkin mennyt sängyn pohjalla. Koiran kanssa kävin päivällä tunnin mittaisella rauhallisella lenkillä metsässä (lue: koira juoksi irti ja minä istuin samoilun sijaan kannon nokassa). Tässä olossa minusta ei ollut parempaan. Mutta koira nautti, ja koirakavereitakin nähtiin.
Ruokaa ei tee mieli. Vielä yöllä minua nälätti, mutta olen tehnyt "sopimuksen" itseni kanssa, etten hae yöllä ruokaa (pitsaa, kebabia, hampurilaisia) olin sitten humalassa tai en. Mielestäni tämä on ollut hyvä päätös, sillä kärsin alkoholin sijaan pikaruoan aiheuttamasta morkkiksesta.
Aamulla ei ollut sitten yhtään nälkä. Heräsin seiskalta viemään koiran päivän ensimmäiselle lenkille, mutta palasin vällyjen väliin ja nukuin kahteen.

Olen tosiaan huomannut, että saan pikaruoasta moraalisista krapuloista pahimman. Ei se vielä mitään, että railakkaissa opiskelijabileissä juo (mielestäni suht helposti) 700-1000 kaloria, mutta sen jälkeen vielä mättöpitsa tai -kebab.. Eipä tarvitse miettiä minkä takia paisuu.
Kesällä teinkin, erään "kohtalokkaan" illan jälkeen päätöksen, ettei pikaruoan tarvitse kuulua baari-iltoihini (tuli ihan mieletön pikaruoamorkkis jonka takia aloin ajatella asiaa syvällisemmin). Syksyllä olen muutaman kerran tehnyt poikkeuksen (lähinnä sosiaalisen paineen ja pikaruoan himon takia). Tämän päätöksen jälkeen oloni on ollut huomattavasti parempi, myös krapulassa (josta kärsin harvoin, sillä juon verrattain suht harvoin).

En halua, että alkoholi on pakollinen osa illanviettoani. Liian usein tuntuu, että juomattomuuteni on kohtuuttoman iso ongelma muille. Tuntuu, että tuotan pettymyksen kavereille kun en juo. Minua ei tosiaan haittaa jos ja kun kaikki muut juovat ja tykkään olla kuskina. Mielestäni minulla on jopa baarissa hauskempaa selvänä, jaksan tanssia koko illan ja olen lähes aina paremmalla tuulella. Olen jo selvänä hyvin sosiaalinen ja puhelias ja minua alkaa itseäni ärsyttää kännissä oma läpätykseni ja yliaktiivisuuteni. Ja tosiaan, jos saan päättää syönkö vai juonko noin suuren määrän kaloreita, minä ehdottomasti syön.
Kyllähän minä juon, mutta harvemmin kuin kaverini. Ehkä pääsääntöisesti kerran parissa kuukaudessa, joskus harvemmin, joskus useammin. Eilen yksi kaverini sanoi, että on opiskelijan etuoikeus olla kännissä joka viikonloppu ja välillä keskiviikkoisin. Näin voi olla, enkä tuomitse ketään. Toivoisin kuitenkin vastapainoksi, että minua ei tuomita ja/tai painosteta juomaan varsinkaan silloin, kun en selvästi sitä halua.